Perustelut
Yhteisessä eurooppalaisessa kauppalaissa on kyse valinnaisesta
ja vapaaehtoisesta sopimusoikeuden järjestelmästä,
joka tulisi jäsenvaltioiden kansallisten sopimusoikeusjärjestelmien rinnalle.
Yhteistä eurooppalaista kauppalakia koskeva asetusehdotus
liitteineen sisältää noin 200 artiklaa,
joista osa koskisi kuluttajasopimuksia ja osa yritysten välisiä sopimuksia.
Eurooppalaista sopimusoikeutta on pyritty kehittämään
viimeiset kymmenen vuotta. Komissio on katsonut, että erot
jäsenvaltioiden sopimusoikeudessa voivat aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia
ja oikeudellista epävarmuutta ja siten haluttomuutta rajat
ylittävien sopimusten tekemiseen. Komissio on aiemmin julkaissut
Vihreän kirjan, jossa esiteltiin vaihtoehtoisia tapoja edetä eurooppalaisen
sopimusoikeuden kehittämisessä. Yhtenä vaihtoehtona
oli valinnainen eurooppalaisen sopimusoikeuden väline,
johon nyt käsiteltävänä oleva
asetusehdotus perustuu.
Lakivaliokunta toteaa, että asetusehdotuksen tavoitteet
parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, helpottaa rajat ylittävien
ostosten tekemistä ja yksinkertaistaa rajat ylittävää kauppaa
käyvien yritysten toimintaa ovat sinällään
kannatettavia. Aiemmassa Vihreästä kirjasta antamassaan
lausunnossa (LaVL 21/2010 vp)
valiokunta kiinnitti huomiota kuitenkin siihen, että kuluttajien ja
yritysten haluttomuus tehdä rajat ylittäviä sopimuksia
voi johtua paitsi lainsäädännön eroista
myös monista käytännön esteistä,
kuten kielestä, maantieteellisistä seikoista ja
kuluttajien mieltymyksistä. Valiokunta suhtautui
tuolloin valinnaiseen eurooppalaisen sopimusoikeuden välineeseen
varauksellisesti, koska valiokunnan mielestä siihen sisältyi
erityisesti kuluttajan kannalta riskejä ja avoimia kysymyksiä.
Saamansa selvityksen valossa valiokunta ei tässäkään
yhteydessä ole vakuuttunut siitä, että nyt
käsillä oleva ehdotus olisi perusteltu ja tarkoituksenmukainen
tapa pyrkiä tehostamaan sisämarkkinoiden toimintaa.
Kun kyse ei ole jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen
harmonisoimisesta, ehdotettua sääntelytapaa voidaan
unionin sisämarkkinasääntelyssä pitää myös
poikkeuksellisena. Valiokunta katsookin, että ehdotuksen hyötyjä ja
haittoja on harkittava huolella sekä kuluttajien että yritysten
samoin kuin oikeusjärjestelmän selkeyden
kannalta.
Yhtenäistä eurooppalaista kauppalakia on erityisen
merkityksellistä arvioida kuluttajien kannalta, koska kuluttajaa
suojataan kaikissa jäsenvaltioissa pakottavalla lainsäädännöllä,
josta ei voida sopia toisin. Rajat ylittävissä kuluttajasopimuksissa
lainsäädännön eroilla on siten merkitystä.
Saadun selvityksen mukaan tämänhetkinen asetusehdotus
vaikuttaa eräissä kysymyksissä heikentävän
kuluttajansuojaa ja toisissa parantavan sitä.
Kysymys kuluttajansuojan tasosta on sinällään
tärkeä, mutta lakivaliokunta pitää kuluttajan
kannalta erityisen ongelmallisena sitä, että valitsemalla
eurooppalaisen kauppalain kuluttaja luopuu kansallisen pakottavan
kuluttajansuojalainsäädännön
turvasta. Valiokunta ei ole vakuuttunut siitä, että kuluttajat
kykenisivät käytännössä arvioimaan
tällaisen valinnan vaikutuksia. Tällainen valinta
tulisi sallia vain, jos voidaan olla vakuuttuneita siitä,
että kuluttaja on tehnyt valinnan tietoisena sen vaikutuksista.
Rajat ylittävää kuluttajakauppaa
käyvän yrityksen kannalta yhteisen eurooppalaisen
kauppalain vapaaehtoisuus ja valinnaisuus voi olla epävarmuustekijä,
koska valinnaisuuden vuoksi yritys ei voi olla varma siitä,
kuinka monessa tapauksessa sopimuskumppani suostuu yhteisen eurooppalaisen
kauppalain soveltamiseen. Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan
rajat ylittävää kauppaa käyvä yritys
joutuu siten joka tapauksessa varautumaan siihen, että osa
sopimuskumppaneista ei suostu valinnaisen instrumentin soveltamiseen,
minkä vuoksi yrityksen on jatkossakin selvitettävä eri
jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen
sisältö ja varauduttava niiden soveltamiseen.
Lisäksi yhteisen eurooppalaisen kauppalain laajuudesta
huolimatta laki ei koske kaikkia sopimussuhteeseen liittyviä kysymyksiä. Tämä merkitsee
sitä, että osaan sopimussuhteeseen liittyvistä kysymyksistä tulisi
yhteisen eurooppalaisen kauppalain valinnasta huolimatta soveltaa
kansallista lainsäädäntöä.
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi voidaan pitää epävarmana,
poistaako tai vähentääkö asetusehdotus
rajat ylittävän kaupan oikeudellisia hankaluuksia
ja liiketoimintakustannuksia yritysten kannalta. Ehdotuksella voi
olla vaikutuksia myös yritysten kilpailukykyyn, koska kansallisesti
toimiva kuluttajakauppaa käyvä yritys joutuu toimimaan
eri ehdoin kuin rajat ylittävää kauppaa
käyvä yritys.
Lisäksi on otettava huomioon, että yritysten välisissä sopimuksissa
yritykset voivat jo nykyisin sopia vapaasti sopimukseen sovellettavasta laista.
Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen
eroilla ei siten ole merkitystä yritysten välisissä sopimuksissa.
Valiokunnan mielestä on tärkeää analysoida
myös sitä, missä määrin
asetusehdotuksen tavoite suojata heikompaa osapuolta toteutuu, sillä valinnaisesta
instrumentista huolimatta pk-yritys saattaa jatkossakin
joutua hyväksymään sen, että sopimus
tehdään isomman yrityksen ehdoin. Lisäksi
on huomattava, että yhteiseen eurooppalaiseen kauppalakiin
sisältyvät heikomman osapuolen suojaksi
tarkoitetut artiklat voidaan käytännössä sivuuttaa
nimeämällä sopimus joksikin muuksi kuin
mainitun kauppalain nojalla tehdyksi sopimukseksi. On myös
epävarmaa, tuoko ehdotus lisäarvoa rajat ylittävää kauppa
käyville pk-yrityksille. Saadun selvityksen mukaan pk-yritysten
välistä rajat ylittävää kauppaa
voitaisiin helpottaa muulla tavoin, esimerkiksi luomalla erilaisia
tilanteita varten mallisopimuksia. Edellä esitetyn perusteella
valiokunta pitää perusteltuna sen arvioimista,
että yritysten väliset sopimukset jätetään
ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
Valiokunnan näkemyksen mukaan asetusehdotus voi myös
entisestään monimutkaistaa lainsäädäntöä ja
vaikeuttaa sen hahmottamista, koska yhteinen eurooppalainen kauppalaki
tuo kansallisten hajanaisten sopimusoikeusjärjestelmien
rinnalle uuden vaihtoehtoisen sääntelyjärjestelmän,
jonka soveltaminen ei kuitenkaan ole itsessään
riittävää. Myöskään
se, että asetusehdotuksessa säädetään
sekä kuluttajasopimuksista että yritysten välisistä sopimuksista,
ei selkeytä sääntelyä.
Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota asetusehdotuksen
oikeusperustaan (sisämarkkinat), joka valtioneuvoston alustavan
arvion mukaan on asianmukainen. Valiokunta toteaa, että aiemmista
sisämarkkinasäädöksistä poiketen
nyt käsillä olevassa ehdotuksessa ei ole kyse
jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen
lähentämisestä, vaan rinnakkaisen sääntelyjärjestelmän
luomisesta kansallisten lainsäädäntöjen
rinnalle. Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että ehdotuksen oikeusperustaan kiinnitetään
jatkoneuvotteluissa vielä huomiota.