Perustelut

Käsiteltävänä oleva jäsenvaltioiden direktiiviehdotus oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä vastaa sisällöltään puitepäätösehdotusta, josta neuvosto hyväksyi yleisnäkemyksen lokakuussa 2009. Jäsenvaltiot, Suomi mukaan luettuna, tekivät ehdotuksen, koska Lissabonin sopimuksen voimaantulon vuoksi neuvottelujen jatkuminen edellytti puitepäätösehdotuksen muuttamista direktiiviehdotukseksi.

Puitepäätösehdotuksen valmisteluvaiheessa antamassaan lausunnossa lakivaliokunta on kannattanut tulkkausta ja käännöksiä koskevien vähimmäisvaatimusten aikaansaamista unionin rikosoikeudellisen yhteistyön ja epäillyn oikeusturvan edistämiseksi (LaVL 15/2009 vp). Toisaalta valiokunta kiinnitti huomiota puitepäätösehdotuksen laajaan soveltamisalaan samoin kuin ehdotettujen oikeuksien laajuuteen. Valiokunta oli myös huolissaan puitepäätösehdotukseen liittyvästä päätöslauselmaehdotuksesta, jossa edellytettiin tulkkien ja kääntäjien koulutusrakenteiden järjestämistä, asetettiin vaatimuksia koulutuksen sisällölle samoin kuin edellytettiin, että rikosoikeudellisissa menettelyissä voidaan käyttää yksinomaan akkreditoituja/virallistettuja tulkkeja ja kääntäjiä. Saadun selvityksen mukaan puitepäätösneuvottelut etenivät edellä mainituissa suhteissa myönteisesti. Ottaen huomioon, että jäsenvaltioiden direktiiviehdotus vastaa syksyllä 2009 saavutettua neuvottelutulosta, lakivaliokunta pitää kyseisestä ehdotusta kannatettavana.

Euroopan parlamentin raportoija ehdottaa eräitä muutoksia jäsenvaltioiden direktiiviehdotukseen. Myös komission samasta asiasta antama direktiiviehdotus eräissä suhteissa eroaa jäsenvaltioaloitteesta. Valiokunta esittää näistä eroista seuraavaa:

Jotta direktiivin soveltamisala olisi mahdollisimman selkeä, valiokunta tukee valtioneuvoston pyrkimystä siitä, että direktiivissä säilytettäisiin jäsenvaltioiden direktiiviehdotuksen mukainen tai vastaava rajaus, jonka mukaan direktiiviä ei sovelleta tuomioistuimen ulkopuolisiin vähäisiin asioihin. Rajaus koskisi esimerkiksi rikesakko- tai rangaistusmääräysmenettelyjä ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Suomessa esitutkinta-aineistoa ei aina ole käännetty, jos asiakirjojen suullinen selvittäminen on ollut riittävää. Tämä huomioon ottaen neuvotteluissa tulisi valiokunnan mielestä edelleen säilyttää mahdollisuus suulliseen käännökseen tilanteissa, joissa tämä ei vaikuta oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen. Parlamentin raportoijan ja komission ehdotuksissa epäillyn oikeudet tulkkaukseen olisivat jäsenvaltioaloitetta laajempia, sillä niissä muun muassa mahdollistetaan epäillyn ja hänen asianajajansa välisten tarpeellisten tapaamisten tulkkaus. Valiokunta pitää tärkeänä, että sääntelyssä otetaan huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön vaatimukset. Sääntelyä voidaan edellä mainituissa suhteissa tarkentaa, jos kyseiset vaatimukset niin edellyttävät.

Parlamentin raportoija ehdottaa, että direktiiviehdotuksessa edellytetään tulkkien ja kääntäjien pätevöinti- ja akkreditointijärjestelmää. Kuten valiokunta on aiemmassa lausunnossaan todennut, tällaisella vaatimuksella olisi toteutuessaan merkittäviä lainsäädännöllisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Tämän vuoksi tulisi valiokunnan mielestä pyrkiä siihen, ettei kyseisistä seikoista oteta velvoittavia säännöksiä direktiiviin. Valtioneuvoston tavoin valiokunta voi kuitenkin viime kädessä hyväksyä OSA-neuvostossa lokakuussa 2009 aikaansaadun yleisnäkemyksen mukaisesti, että rikosoikeudellisissa menettelyissä käytettävistä tulkeista ja kääntäjistä edellytetään perustettavaksi rekisteri.

Kaiken kaikkiaan valiokunta pitää tärkeänä, että sääntely on mahdollisimman tarkoituksenmukaista ja joustavaa. Oikeusturvanäkökohtien lisäksi huomioon tulee ottaa myös ehdotusten kustannusvaikutukset sekä velvoitteiden vaikutukset oikeudenkäynnin kestoon ja viranomaisten käytäntöihin.