Perustelut

Valmisteilla oleva vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ohjelma vuosille 2010—2014 on järjestyksessään kolmas oikeus- ja sisäasioiden monivuotinen ohjelma ja muodostaa jatkon Suomen puheenjohtajuuskaudella luodulle Tampereen ohjelmalle (2000—2004) ja sitä seuranneelle Haagin ohjelmalle (2005—2009). Asiaa koskevaa komission tiedonantoa odotetaan annettavaksi ennen juhannusta 2009. Tavoitteena on hyväksyä uusi, Tukholman ohjelmaksi nimetty ohjelma Ruotsin puheenjohtajuuskaudella vuoden 2009 lopulla järjestettävässä Eurooppa-neuvostossa. Tämän jälkeen Tukholman ohjelmaa on tarkoitus täydentää yksityiskohtaisemmalla toimintaohjelmalla Espanjan puheenjohtajuuskaudella 2010.

Oikeus- ja sisäasioista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut unionissa keskeinen toimiala. Tampereen ja Haagin ohjelmilla on tehty mittava työ vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan luomiseksi ja edelleen kehittämiseksi, ja tätä työtä on tärkeää jatkaa. Valiokunta toteaa myönteisenä Suomen aktiivisen otteen Tukholman ohjelmaa ennakoivassa valmistelussa. Suomi on ainoana ohjelmaa valmistelevan tulevaisuusryhmän ulkopuolisena maana esittänyt jo tammikuussa 2008 kokonaisvaltaisen kontribuution tulevaisuustyöhön, ja se on osallistunut myös tämän jälkeen aktiivisesti ohjelmaa valmisteleviin keskusteluihin. Saadun selvityksen mukaan myös suomalaisten osuus komission saamassa kansalaispalautteessa on ollut ilahduttavan suuri.

Valiokunnan katsoo, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalle tarvitaan myös vuoden 2009 jälkeen kokonaisvaltainen ja sisällöltään tasapainoinen ohjelma, jolla voidaan varmistaa Haagin ohjelmaan sisältyvien toimien loppuun saattaminen ja päätösten tehokas toimeenpano. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden ala on kehittynyt nopeasti lyhyessä ajassa, ja nyt on tärkeää selvittää, miten nykyinen lainsäädäntö ja muut oikeudelliset instrumentit toimivat käytännössä, ja sen pohjalta arvioida mahdollisia lainsäädäntötarpeita. Valiokunta katsoo, että Tukholman ohjelmalle tulee luoda tehokas ja hallinnollisesti kevyt seuranta- ja arviointimekanismi. Lainsäädännön selkeys ja johdonmukaisuus sekä toimenpiteiden tuoma lisäarvo ja käytännön toimivuus ovat seikkoja, joihin on tärkeää kiinnittää huomiota uusia toimenpiteitä harkittaessa.

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla on vahva perusoikeuskytkentä. EU on viime vuosina vahvistanut perusoikeusulottuvuuttaan muun muassa hyväksymällä EU:n perusoikeuskirjan ja perustamalla perusoikeusviraston. Toimintaa perusoikeuksien vahvistamiseksi on tarpeen jatkaa. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että perusoikeusvirastolla tulisi olla vahva rooli kaikilla politiikka-aloilla, joilla on vaikutusta perusoikeuksien toteuttamiseen. Johdonmukaista perusoikeuksien vahvistamisen linjalle on myös, että EU liittyisi mahdollisimman pian Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Valiokunta korostaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen asemaa sekä siviili- että rikosoikeudellisten asioiden yhteistyössä. Rikosoikeudellisessa yhteistyössä vastavuoroisen tunnustamisen periaate on osoittautunut tehokkaimmaksi lähestymistavaksi, ja tälle pohjalle yhteistyötä on jatkossakin perusteltua rakentaa. Rikosoikeudellista yhteisösääntelyä on luotu lähinnä vakavan rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan. Valiokunta pitää rikollisuuden ennalta ehkäisemistä valtioneuvoston tavoin yhtenä uuden ohjelman keskeisenä tavoitteena, johon tulee pyrkiä lisäämällä jäsenvaltioiden tietoisuutta parhaista käytännöistä.

Vastavuoroisen tunnustamisen periaate edellyttää jäsenvaltioiden luottamusta toistensa järjestelmiin, ja on tärkeää kehittää toimenpiteitä, joilla tätä luottamusta voidaan vahvistaa. Tässä suhteessa tärkeä tavoite on syytettyjen oikeuksien turvaamiseksi asetettavan yhteisen minimisääntelyn hyväksyminen. Vastavuoroisen tunnustamisen tukemiseen rikosasioissa tähtää myös Alankomaiden aloitteesta käynnistynyt keskustelu jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien arviointimekanismin kehittämisestä. Lähtökohtana siinä on, että olemassa olevia arviointijärjestelmiä, erityisesti Euroopan neuvostossa tehtävää työtä, olisi hyödynnettävä mahdollisimman pitkälle. Valiokunta antaa tukensa näille pyrkimyksille.

Siviilioikeuden alalla on säädetty uutta yhteisölainsäädäntöä rajat ylittävien yksityisoikeudellisten menettelyjen helpottamiseksi. Lainsäädäntö on muodostunut paikoin hajanaiseksi, ja menettelyjen yhteensopivuuteen ja sääntelyn päällekkäisyyksien välttämiseen on jatkossa syytä kiinnittää huomiota. Siviilioikeudellisessa yhteistyössä sääntelytarve on usein luonteeltaan globaali, ja tässä suhteessa valiokunta painottaa erityisesti Haagin kansainvälisen yksityisoikeudellisen konferenssin merkitystä. Yhteisölainsäädännössä on kannatettavaa keskittyä kysymyksiin, joissa EU-tason yhteistyöllä on saavutettavissa lisäarvoa kansainvälisiin sopimusjärjestelyihin nähden. Esimerkiksi perheoikeudellisissa kysymyksissä jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien erot voivat rajat ylittävissä tilanteissa aiheuttaa kansalaisille oikeudellista epävarmuutta ja ennakoimisvaikeuksia. Oikeustilaa voidaan tarvittaessa parantaa esimerkiksi yhtenäistämällä säännöksiä, jotka koskevat tuomioistuimien toimivaltaa ja sovellettavaa lakia.

Käytännön toimijoiden näkökulmasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan lainsäädäntö on lisääntynyt ja kehittynyt nopeaa tahtia, ja koulutusta lainsäädännöstä ja hyvistä käytännöistä pidetään yhdenmukaisen soveltamisen kannalta tarpeellisena. EU:n paremman sääntelyn periaatteita tukisi luontevasti EU:n toimesta järjestettävä koulutus. Tukholman ohjelmaan tulisikin sisällyttää mahdollisuus EU:n rahoittamaan koulutukseen ja virkamiesvaihto-ohjelmiin, mikä täydentäisi kansallisesti annettavaa koulutusta. Toiminnassa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi olemassa olevia yhteyshenkilö- ja koulutusverkostoja.

Lainvalvontaviranomaisten käytännön yhteistyötä voidaan edistää myös muun muassa erilaisten yhteistyömallien ja verkostojen avulla sekä tiedonvaihtoa tehostamalla. Lainvalvontaviranomaisten sujuva tiedonvaihto edellyttää asianmukaista oikeudellista sääntelyä sekä tiedonvaihdon teknistä toimivuutta. Valiokunta katsoo, että tiedonvaihdon kehittämisessä tulee pyrkiä mahdollisimman pitkälle hyödyntämään olemassa olevia järjestelmiä. Päällekkäisten järjestelmien luomista tulee välttää. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tietoturva- ja tietosuojavaatimusten toteutumiseen. Tässä yhteydessä valiokunta myös kiirehtii henkilötietojen suojaamisesta rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä hyväksytyn puitepäätöksen täytäntöönpanoa.