Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki isyyslain muuttamisesta

7 luku. Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset

50 §. Sovellettava laki.

Pykälän mukaan isyyttä koskevassa asiassa sovelletaan Suomen lakia. Ottaen huomioon, että lakiehdotuksen 47 §:n nojalla voi tietyissä tapauksissa tulla sovellettavaksi vieraan valtion laki, lakivaliokunta ehdottaa lakitekstin sisäisen johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi, että 50 § muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Isyyttä koskevassa asiassa sovelletaan Suomen lakia, jollei 47 §:stä muuta johdu."

51 §. Vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustaminen.

Pykälän 1 momentin mukaan vieraassa valtiossa annettu isyyttä koskeva päätös tunnustetaan Suomessa ilman eri vahvistusta. Edellytyksenä on, että kyseinen päätös on voimassa siinä valtiossa, jossa päätös on annettu. Säännös parantaa asianosaisten asemaa ja vähentää viranomaisten päällekkäistä työtä, sillä käytännössä isyyden selvittäminen tehdään nykyisin usein kahteen kertaan, ensin vieraassa valtiossa ja sitten Suomessa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että maistraatit voivat pitää mainittua momenttia lähtökohtana tallettaessaan isyyttä koskevia tietoja väestötietojärjestelmään. Tiedon tallentaminen ei kuitenkaan perustelujen mukaan ole ratkaisu siitä, että vieraassa valtiossa annettu päätös tunnustetaan Suomessa. Väestötietomerkintä ei siten sido viranomaista, joka joutuu ottamaan kantaa ulkomaisen päätöksen tunnustamiseen. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa edellä esitetyn perustuvan siihen, ettei väestötietomerkinnällä ratkaista sitovasti ja oikeusvoimaisesti sitä, että merkinnän tarkoittama mies on lapsen isä. Helsingin hovioikeudelta voidaan lakiehdotuksen 52 §:n mukaan hakea ratkaisua siitä, tunnustetaanko vieraassa valtiossa annettu päätös Suomessa vai ei. Tällainen Helsingin hovioikeuden antama ratkaisu sitoo myös muita viranomaisia. Asiantuntijakuulemisessa on myös esitetty, että valittaminen väestötietomerkinnästä olisi tarpeen kieltää sen vuoksi, että Helsingin hovioikeudelle voidaan tehdä edellä mainittu hakemus. Valiokunta ei pidä tällaista kieltoa asianmukaisena, koska väestötietomerkintä ja Helsingin hovioikeuteen tehty hakemus koskevat oikeudellisesti eri asioita. Valiokunta myös toteaa, että esitystä vastaava ratkaisu on lapsen huoltoa koskevissa päätöksissä ollut voimassa vuodesta 1994 lähtien.

Saadun selvityksen mukaan on maita, joissa aviottoman lapsen isäksi merkitään synnyttäneen naisen isä eli lapsen biologinen isoisä. Lakivaliokunta toteaa, että esitetty sääntely koskee vieraassa valtiossa annetun isyyttä koskevan päätöksen tunnustamista. Jos ulkomaiseen asiakirjaan on joku merkitty isäksi vain sen vuoksi, että syntymätodistuksen täyttämistä koskevat säännöt sitä edellyttävät tai jotta lapselle saataisiin laillinen edustaja, kysymys ei ole isyyttä koskevasta ratkaisusta. Nyt käsiteltävänä oleva säännös ei siten koske tällaisen ratkaisun tunnustamista. On myös huomattava, että pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan vieraassa valtiossa annettua päätöstä ei tunnusteta, jos ratkaisu on vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita. Tällä perusteella voidaan jättää tunnustamatta esimerkiksi räikeästi vastoin biologista totuutta tehdyt isyyspäätökset. Myös kyseisen momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut kieltäytymisperusteet vaikeuttavat yrityksiä kiertää esimerkiksi maahantuloa koskevia säännöksiä hankkimalla päätöksiä isyydestä.

Pykälän soveltaminen edellyttää syvällistä tietoa asianomaisen vieraan valtion oikeusjärjestyksestä. Asianosaisen myötävaikutusvelvollisuus asian selvittämisessä on näin ollen tärkeä. Asiasta ei kuitenkaan ole tarpeen antaa erityissäännöksiä, koska asianosaisen myötävaikutusvelvollisuus ilmenee hallintolain (434/2003) 31 §:n 2 momentista sekä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksistä.

52 §. Vieraassa valtiossa annetun päätöksen vahvistaminen.

Pykälässä säädetään mahdollisuudesta hakea Helsingin hovioikeudelta vahvistus siitä, tunnustetaanko vieraassa valtiossa isyydestä annettu päätös Suomessa. Hovioikeus voi pykälän 2 momentin mukaan varata lapselle, isälle, äidille tai jollekulle muulle tilaisuuden tulla kuulluksi, jos kuuleminen on tarpeen asian selvittämiseksi ja kuultavan olinpaikka on vaikeuksitta selvitettävissä. Lakivaliokunta katsoo, että mainittujen tahojen kuulemisen tulee olla pääsääntö, josta voidaan poiketa mainituin edellytyksin. Siksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia muutetaan niin, että hovioikeuden on varattava mainituille tahoille tilaisuus tulla kuulluksi momentissa mainituin edellytyksin.