Perustelut

Yleistä

Rikoksen uhrilla, joka kärsii rikoksesta vahinkoa, on oikeus saada korvausta vahingon aiheuttaneelta rikoksentekijältä. Vahinkoa kärsineen oikeudesta korvaukseen ja vahingonaiheuttajan korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). Lisäksi rikosvahinkolaissa (1204/2005) säädetään rikoksen uhrin oikeudesta saada rikosvahingosta korvausta valtion varoista. Rikosvahinkolain mukainen korvaussuoja ei kuitenkaan ole yhtä laaja kuin rikoksentekijän korvausvastuu vahingonkorvauslain mukaan.

Rikosvahinkolaki on uudistettuna ollut voimassa viisi vuotta. Hyväksyessään uuden lain eduskunta edellytti, että sen vaikutuksia seurataan (EV 186/2005 vp). Hallituksen esitykseen sisältyvillä muutoksilla on tarkoitus kehittää rikosvahinkojen korvausjärjestelmää niiltä osin kuin se on seurannassa havaittu tarpeelliseksi. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.

Kärsimyskorvauksen enimmäismäärä

Lakivaliokunta kannattaa esitystä siitä, että rikosvahinkolain nojalla maksettavan kärsimyskorvauksen enimmäismäärää nostetaan 8 800 eurosta 15 000 euroon, kun kyse on korvauksen saajista, jotka ovat joutuneet alaikäisinä seksuaalirikoksen uhreiksi. Kyseisen kohderyhmän korvaussuojan parantaminen on erityisen perusteltua ottaen huomioon seksuaalisen hyväksikäytön haitallisuus lapsen kehityksen ja hänen elämänsä kannalta. Vaikka lapsen kärsimystä ei voida kokonaisuudessaan rahalla korvata, on tärkeää, että korotettu enimmäismäärä on nykyistä oikeudenmukaisemmassa suhteessa rikoksen uhrin kärsimykseen. Enimmäismäärän korottamisella voidaan myös edistää rikosvahinkolain uudistamisen tavoitetta siitä, että rikosvahinkolain nojalla maksetut korvaukset olisivat mahdollisimman lähellä tuomioistuimen vahingonkorvauslain nojalla tuomitsemia korvauksia. Saadun selvityksen mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tai törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhrille vuonna 2009 käräjäoikeuksissa tuomitut korvaukset ylittivät 8 800 euroa 33 tapauksessa. Näistä 23 tapauksessa tuomittu korvaus oli 15 000 euroa tai enemmän.

Perusvähennys

Voimassa olevan rikosvahinkolain 20 §:n mukaan vahinkoa kärsineelle saman vahinkotapahtuman perusteella suoritettavien korvausten yhteismäärästä tehdään perusvähennys, jonka määrä on 160 euroa. Nyt esitetään, että perusvähennys voitaisiin tehdä vain kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta ja kärsimyksestä suoritettavien korvausten yhteismäärästä ja että perusvähennyksen määrä korotettaisiin 200 euroon.

Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta toteaa, että perusvähennykseen esitetyt muutokset sekä parantavat että heikentävät rikoksen uhrin asemaa. Esitetty muutos perusvähennyksen soveltamisalan supistamisesta ja sen kohdentamisesta aineettomaan vahinkoon on parannus erityisesti henkirikosten uhrien läheisten kannalta, sillä heillä on rikosvahinkolain mukaan oikeus saada valtion varoista korvausta vain taloudellisesta vahingosta. Henkirikoksen uhrin läheinen on siten voimassa olevan säännöksen nojalla voinut jäädä kokonaan ilman korvauksia, kun perusvähennys on kohdistettu myös suoranaisiin kuluihin, kuten hautauskuluihin. Jatkossa henkirikoksen uhrin läheinen saisi tällaiset kulut korvatuiksi ilman, että niistä tehdään perusvähennys. Muutosesitykseen on päädytty uuden rikosvahinkolain vaikutusten seurannassa, jota eduskunta on lakivaliokunnan lausumaehdotuksen pohjalta (LaVM 16/2005 vp — HE 192/2005 vp) edellyttänyt. Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että jatkossa myös perusvähennyksen uudelleenkohdentamista ja sen toimivuutta erityisesti surmansa saaneiden läheisten aseman kannalta seurataan. Samalla tulee kiinnittää huomiota siihen, onko henkirikosten uhrien läheisten asemaa tarvetta ja mahdollista parantaa myös muilla tavoin, esimerkiksi onko edellytyksiä ottaa käyttöön etukäteen annettava maksusitoumus sairaanhoitokuluina korvattavista terapiakuluista.

Perusvähennyksen kohdentamisesta aineettomaan vahinkoon voivat tietyissä tapauksissa hyötyä myös rikoksen välittömät uhrit, sillä sairaanhoitokulut ja ansionmenetys korvataan jatkossa aina täysimääräisinä, vaikka korvausta aineettomasta vahingosta ei perusvähennyksen jälkeen maksettaisikaan. Esimerkiksi jos lievän pahoinpitelyn uhrille olisi maksettava korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 100 euroa, sairaanhoitokuluista 30 euroa ja ansionmenetyksestä 80 euroa, rikosvahinkolain mukainen korvaus on nykyisin 50 euroa (100 + 30 + 80 - 160 euroa), kun taas lainmuutoksen jälkeen korvaus on 110 euroa (100 - 100 + 30 + 80 euroa). Toisaalta on tapauksia, joissa perusvähennyksen korottaminen 40 eurolla vähentää korvauksen määrää vastaavasti. Esimerkiksi tapauksessa, jossa pahoinpitelyn uhrille olisi maksettava korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 1 000 euroa, sairaanhoitokuluista 60 euroa ja ansionmenetyksestä 400 euroa, korvaus on nykyisin 1 300 euroa (1 000 + 60 + 400 - 160 euroa), kun taas lainmuutoksen jälkeen se on 1 260 euroa (1 000 - 200 + 60 + 400 euroa).

Perusvähennyksen määrän korottaminen voi siten jälkimmäisen esimerkin mukaisesti heikentää rikoksen uhrin asemaa. Vaikka perusvähennyksen määrän korottamista 40 eurolla voidaan pitää suhteellisen vähäisenä heikennyksenä korvaussuojaan, perusvähennyksen määrän vähäiseenkin korottamiseen liittyy lakivaliokunnan mukaan periaatteellisia kysymyksiä erityisesti vähävaraisten rikosten uhrien kannalta. Valiokunta on kuitenkin päätynyt hyväksymään perusvähennyksen korottamisen, koska kyseinen muutos on keino rahoittaa alaikäisille seksuaalirikoksen uhreille maksettavien kärsimyskorvausten enimmäismäärän korotus. Saadun selvityksen mukaan uudistuksen tulee valtiontaloudellisista syistä olla kokonaisuutena arvioiden kustannusneutraali. Lisäksi valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että perusvähennyksen korottamisen aiheuttamaa heikennystä rikoksen uhrin asemaan kompensoi osaltaan perusvähennyksen uudelleenkohdentaminen, jolla voi käytännössä olla olennainen merkitys rikoksen uhrille.