Yleisperustelut
Oikeudenkäyntimenettelyä on 1990-luvulla uudistettu
laajasti sekä riita- että rikosasioiden osalta.
Rikosoikeudenkäyntimenettelyä alioikeuksissa koskevat
uudistukset toteutettiin 1.10.1997 voimaan tulleilla laeilla.
Rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn toimivuutta
on seurattu uudistuksen alusta alkaen, jotta epäkohtiin
voidaan nopeasti puuttua. Seurannassa on ensimmäisenä havaittu
eräitä oikeudenkäynnin osa-alueita, joilla
tarvitaan uutta sääntelyä. Hallituksen
esityksen tavoitteena on näiden tarvittavien säännösten
toteuttaminen. Pääpaino on todistelumenettelyyn
liittyvien uusien keinojen käyttöönotossa.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Todistajan suojelu
Todistajan ja muun kuultavan suojelun parantamiseksi ehdotetut
säännökset täydentävät
laissa jo aikaisemmin toteutettua suojelusäännöstöä. Säännösehdotukset
ovat maltillisia ja perusteltuja. Todistajansuojelun on pysyttävä sopusoinnussa
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten kanssa. Tämä tarkoittaa
mm. sitä, että kunnioitetaan ihmisoikeussopimuksissa
turvattua syytetyn oikeutta kuulustella kaikkia todistajia, jotka
todistavat häntä vastaan, samoissa olosuhteissa
kuin syyttäjä ja asianomistaja.
Uusien säännösten täysi
hyödyntäminen edellyttää, että kaikkiin
tuomioistuimiin hankitaan asianmukainen tekninen varustus. Valiokunnan mielestä tämän
toteuttamisessa ei saa viivytellä.
Asian kiireelliseksi julistaminen
Oikeudenkäymiskaaren 28 lukuun ehdotetaan otettaviksi
säännökset siitä, miten tuomioistuimessa
käsiteltävänä oleva asia voidaan
julistaa kiireelliseksi. Ehdotus perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
päätökseen tapauksessa Kudla v. Puola,
jossa ihmisoikeustuomioistuin muutti aikaisempaa ihmisoikeussopimuksen
13 artiklan tulkintaansa. Päätöksestä on
luettavissa, että kansallisen lainsäädännön
tulee mahdollistaa tehokas oikeussuojakeino, jonka avulla oikeudenkäyntiä joko
pystytään nopeuttamaan tai sen pitkittymisestä voidaan
suorittaa korvausta asianosaiselle. Kullekin valtiolle jää harkintavaltaa
sen suhteen, mikä tämä oikeussuojakeino
sen oikeusjärjestelmässä on.
Valiokunnassa kuullut asiantuntijat ovat olleet erimielisiä siitä,
tarvitaanko Suomessa tällaista uutta oikeussuojakeinoa
ja, jos tarvitaan, pitääkö keinolla voida
vaikuttaa asian käsittelyyn ennakolta vai olisiko
prosessin lopussa tai sen jälkeen käytettävissä oleva
kantelutyyppinen keino parempi.
Valiokunta toteaa, että riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevia
säännöksiä on tarkistettu 1.1.2003
voimaan tulleella lailla. Uusien säännösten
mukaan tuomioistuinten on laadittava jokaisesta asiasta käsittelysuunnitelma
ja aikataulu. Säännösten sisäänajo
on parhaillaan menossa. Hallituksen esityksen perusteluissa ei ole
lainkaan pohdittu, miten ehdotettu säännöstö,
jolla niin ikään on tarkoitus vaikuttaa asioiden
aikataulutukseen, ja juuri voimaan tulleet säännökset
sopivat yhteen. Tämän vuoksi valiokunta ei katso
voivansa puoltaa säännöstön
hyväksymistä. Tässä vaiheessa
valiokunta ei myöskään ota kantaa siihen,
onko asian kiireelliseksi julistaminen oikea keino Euroopan ihmisoikeussopimuksen
13 artiklan johdosta mahdollisesti tarvittavaksi uudeksi oikeussuojakeinoksi.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta
17 luku. Todistelusta
11 §.
Ehdotuksen mukaan alle 15-vuotiasta lasta ja henkiseltä toiminnaltaan
häiriintynyttä henkilöä voidaan
kuulla tuomioistuimessa 21 §:ssä säädetyin
edellytyksin. Jos tällaista henkilöä ei voida
kuulla tuomioistuimessa, hänen esitutkinnassa antamansa
kertomus voidaan tietyin edellytyksin ottaa pääkäsittelyssä huomioon.
Pykäläehdotus on valiokunnan mielestä asianmukainen.
Valiokunta kiinnittää huomiota pykälän
perusteluihin, joiden mukaan syytetyn kyselyoikeuden asianmukaisen
toteutumisen turvaamiseksi syylliseksi epäillylle on käytännössä varattava
mahdollisuus oikeudelliseen apuun. Tuomioistuimen on syytä harkita,
onko syytetyn kyselyoikeus sen mielestä asianmukaisesti
turvattu vai ei. Jos ei ole, tallennetta ei voida oikeudenkäynnissä ottaa
sellaisenaan huomioon.
Tämän pykälän ja lakivaliokunnassa
samaan aikaan käsiteltävänä olevaan
esitutkintalakia ja pakkokeinoja koskevaan hallituksen esitykseen HE
52/2002 vp sisältyvien eräiden
säännösten yhteensovittamisesta valiokunta
toteaa seuraavaa.
Kummassakin esityksessä ehdotetaan, että pykälään
lisätään säännökset
siitä, milloin videota voidaan käyttää tuomioistuimessa
todisteena. Ehdotusten lakitekninen toteutus poikkeaa
toisistaan. Kun tässä esityksessä ehdotettu säännös
on yleisluonteinen ja lakiteknisesti yhteensopiva muiden oikeudenkäymiskaaren
muutosten kanssa, valiokunta pitää tässä ehdotetun muutoksen
hyväksymistä asianmukaisena.
Po. 11 §:n muutos liittyy hallituksen esityksessä HE
52/2002 vp esitutkintalakiin lisättäväksi
ehdotettuun 39 a §:ään. Siinä säädetään,
milloin poliisin on tallennettava kuulustelukertomus videolle. Esitutkinnassa
tehty videointipäätös ei kuitenkaan lopullisesti
ratkaise sitä, kuullaanko henkilöä oikeudessa
vai ei. Kuulustelun jälkeen tilanne voi muuttua, ja ao.
kuultavaa voidaan kuulla myös tuomioistuimessa.
Niin tämä 11 § kuin esitutkintalain
uusi 39 a § selkeyttävät oikeuskäytäntöä.
Niillä ei ole sellaista keskinäistä riippuvuutta,
että niiden pitäisi tulla voimaan samanaikaisesti.
21 §.
Pykälään sisältyy menettelysäännökset siitä,
miten alle 15-vuotiasta tai henkisesti häiriintynyttä henkilöä kuullaan
todistajana tai todistelutarkoituksessa. Pykälän
3 momentin ensimmäisessä virkkeessä on
havaittu virhe. Sanan "kuulemista" sijasta momentissa pitää käyttää sanaa
"kuulustelemista". Valiokunta ehdottaa sanan korjaamista.
34 §.
Pykälään ehdotetaan otettavaksi
säännökset henkilön kuulemisesta
tuomioistuimessa asianosaisen läsnä olematta,
koska nykyinen oikeuskäytäntö on epäselvä.
Pykälän 1 momentin mukaan todistajaa ja eräitä muita
henkilöitä voidaan tietyin edellytyksin kuulla
pääkäsittelyssä asianosaisen
läsnä olematta. Käytännössä myös
muiden kuin asianosaisten läsnäolosta saattaa
aiheutua samanlaisia haitallisia seuraamuksia kuin asianosaisen läsnäolosta.
Tällaisia henkilöitä voivat olla esimerkiksi
oikeudenkäyntiyleisön joukossa olevat muut saman
ryhmän tai järjestön jäsenet.
Pykälän perusteluissa viitataan oikeudenkäynnin
julkisuudesta annettuun lakiin ja todetaan, että yleisön
poistaminen oikeudenkäynnistä määräytyy
oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain mukaan. Oikeudenkäynnin
julkisuuslaissa ei kuitenkaan ole säännöstä,
jonka perusteella todistelua haittaava henkilö voitaisiin poistaa
istuntohuoneesta todistelun ajaksi.
On asianmukaista, että tuomioistuimesta voidaan poistaa
todistajan kuulustelua häiritsevä henkilö tai
ryhmä. Tämän toteuttamiseksi valiokunta
ehdottaa pykälän 1 momentin täydentämistä niin,
että todistajaa ym. voidaan kuulla pääkäsittelyssä asianosaisen tai
muun henkilön läsnä olematta. Valiokunta
huomauttaa, ettei säännöstä ole
tarkoitettu käytettäväksi koko yleisön
poistamiseen.
28 luku. Asian kiireelliseksi julistaminen
1—6 §.
Edellä yleisperusteluissa on todettu, ettei valiokunta
puolla ehdotettujen uusien pykälien hyväksymistä.
Siten 1—6 § on poistettava lakiehdotuksesta.
Koska 28 luvun voimassa olevat säännökset ovat
vanhentuneita ja nyky-yhteiskunnassa tarpeettomia, valiokunta ehdottaa,
että 28 luku kokonaisuudessaan kumotaan.
31 luku. Ylimääräisestä muutoksenhausta
Oikeudenkäymiskaaren vanhemmissa osissa siviiliasiain
oikeudenkäyntimenettelysäännöksissä käytetään
termiä vastaaja ja rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelysäännöksissä termiä syytetty,
mutta uudemmissa säännöksissä käytetään
yleistermiä vastaaja. Tämän seurauksena mm.
eräät 31 luvun säännösehdotukset
ovat sanonnallisesti mutkikkaita, kun niissä on jouduttu
käyttämään kumpaakin sanaa.
Terminologian yhtenäistäminen kauttaaltaan on
valiokunnan mielestä tarpeen. Sitä ei kuitenkaan
ole mahdollista toteuttaa tässä yhteydessä,
vaan se jää odottamaan sopivaa tilaisuutta.
Johtolause.
Valiokunnan ehdottamista muutoksista seuraa, että johtolausetta
on tarkistettava.
2. Laki rikoslain 15 luvun 1 §:n muuttamisesta
1 §. Perätön lausuma tuomioistuimessa.
Rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi
rikoslain perätöntä lausumaa tuomioistuimessa
koskevaan säännökseen ehdotetaan nimenomaista
säännöstä videoneuvottelun ja
puhelimessa kuulemisen osalta. Tätä varten pykälään
lisätään uusi 2 momentti.
Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että 1.
lakiehdotuksen 17 luvun 34 a §:n mukaan todistajaa voidaan
kuulla pääkäsittelyssä hänen henkilökohtaisesti
läsnä olematta käyttäen videoneuvottelua
tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa.
Johdonmukaisuuden vuoksi myös nyt puheena olevaan 1 §:ään
pitäisi lisätä määre
"muu soveltuva tekninen tiedonvälitystapa". Valiokunta
yhtyy tähän käsitykseen.
Edellä sanotun perusteella valiokunta ehdottaa momentin
täydentämistä. Samalla valiokunta toteaa,
että pykälään pitää lisätä siitä poisjäänyt
otsikko.