Perustelut

Yleistä

Liikenne- ja viestintävaliokunta käsittelee tässä lausunnossaan valtiontalouden kehyksiä vuosille 2014—2017 toimialansa eli liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan näkökulmasta. Valiokunta keskittyy lausunnossaan ennen kaikkea perusväylänpidon rahoitukseen, raskaan liikenteen enimmäismittoja ja -massoja koskevaan muutokseen sekä ammattiliikenteen polttoaineverotusta koskeviin kysymyksiin.

Hallinnonalan rahoituskehys

Valtiontalouden kehyksissä 2014—2017 liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan määrärahat ovat yhteensä 2 970 miljoonaa euroa. Tästä liikenneverkon määräraha on 1 717 miljoonaa euroa. Liikenteen tukemiseen ja ostopalveluihin on osoitettu 227 miljoonaa euroa ja luokkaan viestintäpalvelut ja -verkot sekä viestinnän tukeminen on osoitettu 534 miljoonaa euroa.

Valiokunta toteaa, että kehysratkaisulla toteutetaan myös kaikkia hallinnonaloja koskevia välttämättömiä valtiontalouden säästötoimia. Valiokunta katsoo, että liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle kohdennetut määrärahat ovat kokonaisuutena tarkasteltuna tasoltaan kohtuullisia, erityisesti kun niitä verrataan kokonaissäästötavoitteisiin tai monelle muulle hallinnonalalle kohdistettuihin säästöihin. Valiokunta toteaa, että liikenteen määrärahojen määräytymisessä on otettava myös jatkossa huomioon liikennesektorin huomattava merkitys muille hallinnonaloille, koko elinkeinoelämän toimivuudelle ja tehokkuudelle sekä ihmisten arkiliikkumiselle.

Perusväylänpito

Perusväylänpidon määrärahasta rahoitetaan mm. olemassa olevan liikenneverkon kunnossapito, pienehköt investoinnit, liikenteen hallinta, liikenteen suunnittelu ja väylänpidon omaisuushallinta. Perusväylänpitoon lisätään kehyskaudella yhteensä 55 miljoonaa euroa, 15 miljoonaa euroa vuodelle 2014, 10 miljoonaa euroa vuodelle 2015 sekä 15 miljoonaa vuosille 2016 ja 2017. Ehdotus liittyy kuorma-autojen suurimpia sallittuja enimmäismittoja ja -massoja koskevaan korostusesitykseen.

Kustannustason nousun on arvioitu olevan tällä hetkellä keskimäärin 3—4 % vuodessa. Perusväylänpidon määrärahoihin ei ole esitetty indeksikorjausta, mikä heikentää rahoituksen ostovoimaa. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että valtatiet ja vilkkaimmat tiet pystytään ehdotetulla rahoitustasolla pitämään kohtuullisessa kunnossa, mutta alemmanasteinen tieverkko joustaa rahoituksen mukaan liikennepoliittisen selonteon linjauksen mukaisesti.

Liikennepoliittisen selonteon mukaisesti väyläinvestoinneista siirretään 100 miljoonaa euroa vuodessa liikenneverkon pieniin investointeihin ja ylläpitoon vuodesta 2016 alkaen. Valiokunta toteaa, että pieniä investointeja ja ylläpitoa on jouduttu rahoituksen puuttuessa karsimaan viime vuosina huomattavasti. Tästä syystä mainittu 100 miljoonan euron siirtäminen on erittäin kannatettava ja tärkeä. Jos pienille liikenneturvallisuushankkeille, pyöräteille sekä tie- ja tasoristeyksille ei riitä valtion rahoitusta, osa tärkeimmistäkin hankkeista voi jäädä toteutumatta tai vastuu hankkeista jää kunnille, mitä ei voida pitää kuntien taloustilanne huomioon ottaen toivottavana. Valiokunta kiinnittää huomiota myös kuntien taloustilanteen ja valtiontukien vähenemisen myötä mahdollisesti syntyviin katuverkoston kunnossapidon haasteisiin.

Perusväylänpidolla ja liikenteen sujuvuudella on huomattava merkitys mm. elinkeinoelämän kilpailukyvyn, liikenneturvallisuuden ja ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tavaraliikenteen kuljetussuoritteesta kaksi kolmasosaa kulkee maanteitse ja henkilöliikenteen suoritteesta jopa yli 90 prosenttia. Valiokunta toteaa, että perusväylänpidon rahoituksella on pystyttävä turvaamaan väyläverkon säilyminen liikennöitävässä ja turvallisessa kunnossa. Tiestön korjausvelka on valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällä hetkellä noin 1,5 miljardia euroa. Valiokunta korostaa, että perusväylänpitoon on tärkeää suunnata lisärahoitusta, kun valtiontalous sen sallii, jotta korjausvelka ei enää kasvaisi. Valiokunta katsoo, että jatkossa olisi tarpeen arvioida myös vuodesta 2016 alkaen ehdotetun 100 miljoonan euron määrärahasiirron mahdolliset vaikutukset korjausvelan määrän kehitykseen ja pyrittävä suunnittelemaan pidemmälle aikavälille myös muita konkreettisia toimia, joilla huomattavaksi kasvanutta korjausvelkaa saataisiin pienennettyä.

Maantielain (503/2005) mukaan maantiet on pidettävä yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Käytettävissä olevalla perusväylänpidon rahoitustasolla voidaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan turvata pääväylien kohtuullinen kunto, mutta väyläverkon rahoitustilanne on valiokunnan arvion mukaan pitkällä tähtäimellä erittäin huolestuttava mm. tieverkoston kunnon kehityssuunnasta ja kertyneen korjausvelan määrästä johtuen. Valiokunta pitää tärkeänä, että pidemmän päälle rahoituksen pitäisi peruskunnossapidon lisäksi riittää myös liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta parantaviin hankkeisiin. Erityisesti alemman tiestön päällysteiden uusimiskierto on jo varsin pitkä, ja asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että korjauskustannukset saattavat nousta huomattavasti korkeammiksi, mikäli korjaus voidaan tehdä vasta sitten, kun korjattavan kohteen kunto on jo ehtinyt heikentyä huomattavasti. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan joillakin paikoin on nykytilanteessa välttämätöntä muuttaa vähäliikenteisempiä päällystettyjä teitä takaisin sorateiksi, mikä on pidemmän päälle halvempaa verrattuna päällysteen uusimisen kustannuksiin. Valiokunta kuitenkin korostaa, että sorateiksi muutettavat kohteet on tarpeen arvioida kokonaisarviona kustannusten, liikenteen sekä asukkaiden ja elinkeinoelämän tarpeiden kannalta.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yksityisteiden määräraha on laskenut jo useampana vuotena. Yksityisteiden valtionavustus on vuonna 2014 enää 5 miljoonaa euroa, mikä on tarpeeseen nähden hyvin vähän. Yksityisteitä on Suomessa yhteensä 358 000 km, ja esimerkiksi monet tärkeät elinkeinoelämän kuljetukset vähintään alkavat yksityisteiltä. Valiokunta kantaa huolta yksityisteiden rahoituksen kehityssuunnasta. Yksityistiet ovat haja-asutusalueille käytännössä elintärkeä infrastruktuuri, joka palvelee metsäteollisuutta, matkailua, maataloutta, asukkaita, paikallisia yrityksiä jne.

Valiokunta katsoo, että myös väylien kunnon kartoittamiseen olisi tärkeää panostaa ottaen huomioon myös uuden teknologian tuomat mahdollisuudet. Kohtuullisesti liikennöitävät tieosat, joilla on vakavia rakenteellisia ongelmakohtia, mutta niitä on suhteellisen vähän, saattaa kannattaa valiokunnan saaman selvityksen mukaan korjata täsmäkorjauksilla, jolloin rahoitusta voidaan pyrkiä kohdentamaan tarkasti selkeästi liikenteen turvallisuutta vaarantaviin kohteisiin. Myös rataverkon korjausvelka on kasvanut huomattavasti, joten rataverkon kuntoon ja mm. rautatiesiltojen kuntoon tulisi kiinnittää jatkossa huomiota. Junaliikenteen välityskyvyn parantamisella, täsmällisyydellä ja luotettavuudella on keskeinen merkitys liikennejärjestelmäkokonaisuuden toiminnan kannalta.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Ruotsissa tieväyliin panostetaan kilometriä kohden lähes kaksi, Norjassa yli kaksi ja Tanskassa jopa kuusi kertaa Suomea enemmän. Valiokunta katsoo, että pitkän aikavälin tavoitteena tulisi olla päästä lähemmäksi muiden Pohjoismaiden rahoitustasoa.

Liikenteen määrärahataso on aina kompromissi muiden yhteiskunnan tarpeiden kanssa. Perusväylänpidon rahoitustilanne on valiokunnan arvion mukaan kuitenkin pitkällä tähtäimellä huolestuttava. Valiokunta toteaa, että perusväylänpidon rahoituksen lisäämiseen on selkeää tarvetta jo ennen edellä mainittua 100 miljoonan euron määrärahasiirtoa vuonna 2016. Liikennepoliittisen selonteon mukaan hallituskausien taitteessa tehdään perusväylänpidon määrärahojen kustannustason nousua vastaava tasokorotus. Valiokunta pitää tätä välttämättömänä ja esittää, että

perusväylänpidon rahoituksen hallituskausien taitteeseen suunnitellun kustannustason nousua vastaavan tasokorotuksen aikaistamismahdollisuudet selvitettäisiin pikaisesti. Valiokunta katsoo, että kustannustason nousua vastaava tasokorotus olisi tarpeen tehdä jo vuodelle 2015.

Mitat ja massat

Kehysselonteon mukaan logistisen tehokkuuden parantamiseksi raskaan liikenteen kaluston sallittuja enimmäismassoja ja -mittoja korotetaan ja niiden käyttö tieverkolla mahdollistetaan vaiheittain suuntaamalla ensivaiheessa lisärahoitusta 10—15 miljoonaa euroa vuodessa elinkeinoelämän kannalta keskeisimpien kuljetusreittien kunnostamiseen. Koko kehyskaudella tämä tarkoittaa 55 miljoonan euron lisärahoitusta. Mittojen ja massojen muutoksella on arvioitu valiokunnan saaman selvityksen mukaan saavutettavan noin 80—120 miljoonan euron säästöt ennen kaikkea elinkeinoelämän logistiikkakustannusten alenemisen kautta. Ehdotus edellyttää joidenkin siltojen ja teiden kantavuuden parantamista ja matalien alikulkujen korottamista. Koska nykyisiä liikenneverkon rakenteita ei ole mitoitettu huomattavasti suuremmille massoille, valiokunnan saaman selvityksen mukaan suuremmat kuljetukset ohjataan vain tietyille näitä kuljetuksia kestäville väylille.

Suomessa kuljetusetäisyydet ovat pitkiä, mistä johtuen logistiikkakustannukset ovat huomattavampi osa yritysten liikevaihdosta kuin keskeisissä kilpailijamaissa esim. Keski-Euroopassa. Valiokunta on jo aiemmin mm. liikennepoliittisen selonteon yhteydessä lausunut, että logistisia kustannuksia tulisi pyrkiä Suomessa selkeästi alentamaan. Valiokunta katsoo, että mittojen ja massojen korotuksella voidaan osin pyrkiä vastaamaan myös rikkidirektiivistä aiheutuvaan logistiikkakustannusten lisääntymiseen. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi puuhuollon välttämättömät tiekuljetukset suuremmilla kuljetusyksiköillä voivat myös säästää polttoainetta ja vähentää näin kokonaispäästöjä. Toisaalta muutoksista aiheutuu investointikustannuksia kuljetusyrittäjille.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille huoli päätöksen vaikutuksista yksityisteille ja kuntien katuosuuksille, koska kuljetukset alkavat tai päättyvät usein yksityisteiltä tai katuverkolta. Valiokunta toteaa, että ennen konkreettista liikkeellelähtöä on välttämätöntä varmistua käytettävien teiden kestokyvystä myös liikenneturvallisuuden varmistamiseksi. Kuulemisessa tuotiin myös näkemyksenä esille, että mittojen ja massojen korottamiseen voisi olla perusteltua liittää samalla suurempien ajoneuvojen turvallisuutta parantavia teknisiä yms. vaatimuksia. Asiantuntijakuulemisessa esitettiin huoli varatun 55 miljoonan euron riittävyydestä kuljetusyksiköiden kasvun vaatiman tiestön ja siltojen parantamisen kannalta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rahoitus ei riitä esimerkiksi kovinkaan monen sillan kunnostamiseen, joten asiassa jouduttaneen lähtemään varovaisesti liikkeelle.

Liikennehankkeet

Kehysselonteon mukaan väylähankkeiden toteuttamisen määrärahaa lisätään 113 miljoonaa euroa vuonna 2014 ja 58 miljoonaa euroa vuonna 2015. Vuodesta 2016 lähtien väyläinvestointien valtionrahoitus olisi tasoa 377 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että kehysrahoituksella varmistetaan käynnissäolevien liikennehankkeiden loppuun saattaminen. Lisäksi lisärahoituksella pystytään varmistamaan liikennepoliittisessa selonteossa nimettyjen hankkeiden käynnistäminen pääosin vuosien 2014—2015 aikana. Valiokunta pitää tätä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa erittäin positiivisena. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hankkeiden käynnistämisen aikataulusta päätetään myöhemmin keväällä 2013. Toteutettavien liikennehankkeiden tarkempi toteuttamistapa tullaan arvioimaan liikennepoliittisen selonteon mukaisesti. Valiokunta korostaa yleisesti, että liikennehankkeiden rahoituksen jakamisessa tarvitaan pitkän aikavälin suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta hankkeiden käytännön toteutuksen kokonaiskustannustehokkuuden varmistamiseksi. Käynnistettävät hankkeet tulisi myös saattaa loppuun kokonaistaloudellisesti järkevällä tavalla ja myös kustannusten kannalta tarkoituksenmukaisessa aikataulussa.

Valiokunta katsoo, että liikenneverkon kehittämisessä olisi tarpeen keskittyä kehittämään nykyisen väyläverkoston aiempaa tehokkaampaa hyödynnettävyyttä. Valiokunta katsoo, että lähtökohtaisesti niukkoja resursseja on järkevää käyttää myös nykyisen liikenneverkon ja jo tehtyjen investointien tehokasta hyödyntämistä edistäviin toimenpiteisiin.

Väylähankkeet tulisi nähdä myös investointina tulevaisuuteen. Valiokunta korostaa väylähankkeiden työllistäviä vaikutuksia sekä elvyttävää vaikutusta myös alueiden elinkeinotoiminnan kannalta. Valiokunta korostaa myös liikennejärjestelmäkokonaisuudessa matka- ja kuljetusketjujen saumattomuuden ja yhteentoimivuuden merkitystä. Liikennejärjestelmää ja investointeja on syytä tarkastella ja suunnitella kokonaisuutena ja siten, että eri liikennemuodot toimivat keskeisten liikenneväylien ja yhteyksien osalta sujuvasti yhteen. Liikennepoliittisen selonteon mukaan kaukoliikenteessä on olennaista, että liikenne suunnitellaan ja järjestetään toimimaan yhdellä parhaiten kyseistä yhteyttä ja alueiden saavutettavuutta palvelevalla liikennemuodolla.

Eräitä muita kysymyksiä

Viestintävirastoon perustettavan Kyberturvallisuuskeskuksen perustamiseen varataan Viestintäviraston toimintamenoihin 1 miljoona euroa vuodelle 2014 ja vuosille 2015—2017 esitetään 1,5 miljoonan euron lisäystä. Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että keskuksen perustamiseen löytyi rahoitus, joka valiokunnan saaman selvityksen mukaan mahdollistaa keskuksen ympärivuorikautisen toiminnan. Valiokunta on todennut jo kansallista kyberstrategiaa koskevassa lausunnossaan, että Kyberturvallisuuskeskuksen resurssien tarvetta tulee seurata jatkossa siten, että myös mahdollinen toimintaympäristön muutoksista johtuva tehtävien lisääntyminen otetaan huomioon resurssien määräytymisessä.

Valiokunta toteaa, että Yleisradion rahoitukseen valiokunnan saaman selvityksen mukaan liittyvään 12 miljoonan euron säästövajeeseen tulee etsiä toimiva ratkaisu.

Kehysselonteossa ei mainita erikseen joukkoliikenteen rahoitusta. Valiokunta toteaa, että nykyinen joukkoliikenteen määräraha on varsin matala joukkoliikenteen kehittämisen kannalta. Valiokunta katsoo, että selkeänä tavoitteena tulee olla joukkoliikenteen käytön lisääminen mm. päästöjen vähentämiseksi ja toisaalta kansalaisten liikkumismahdollisuuksien tasapuolisuuden edistämiseksi. Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota kuntien ja maakuntakeskusten välisen joukkoliikenneverkoston toteuttamiseen ja sen toimivuuden varmistamiseen sekä eri joukkoliikennemuotojen yhteentoimivuuteen. Valiokunta painottaa myös valtion ja suurten kaupunkiseutujen välisen MAL-yhteistyön merkitystä alueiden pitkäjänteiselle ja tehokkaalle liikennesuunnittelulle ja -rakentamiselle. Yhteistyön avulla voidaan pyrkiä varmistamaan, että niukat kehittämis- ja kunnossapitovarat käytetään mahdollisimman optimaalisella tavalla.

Hallitusohjelman mukaisesti liikennepolttoaineiden veroa korotetaan kahdessa vaiheessa, joista jälkimmäinen on määrä toteuttaa vuonna 2014. Korotuksen myötä verotuoton arvioidaan kasvavan 125 miljoonaa euroa. Dieselpolttoaineen hinta on noussut viime vuosina huomattavasti, ja edellinen, vuoden 2012 alussa voimaantullut polttoaineveron korotus toi joidenkin arvioiden mukaan jopa 100 miljoonan euron lisäkustannukset ammattiliikenteelle. Valiokunta on jo aiemmin lausunut pitävänsä ensisijaisen tärkeänä, että Suomen elinkeinoelämän ja kuljetussektorin kilpailukykyä pyritään parantamaan kilpailijamaihin verrattuna alentamalla kuljetusten ja logistiikan kustannuksia. Pitkistä etäisyyksistä johtuen Suomessa pienilläkin polttoaineen hinnan muutoksilla on kokonaisuutena huomattavia vaikutuksia kuljetuskustannuksiin ja elinkeinoelämän kilpailukykyyn. Valiokunta katsoo, että

yksi keskeinen logistiikkakustannusten vähentämisen ja kannattavuuden edistämisen väline voisi olla verotilimenettely tai muu vastaava ammattiliikenteen dieselveron palautusjärjestelmä, jonka käyttöönoton mahdollisuudet tulisi selvittää.