Perustelut

Eduskunta on kuluvana vuonna käsitellyt Valtioneuvoston selontekoa liikennepolitiikan linjoista ja liikenneverkon kehittämis- ja rahoitusohjelmasta vuoteen 2020 VNS 3/2008 vp. Eduskunta on täysistunnossaan 10.9.2008 hyväksynyt kannanoton, jossa se on katsonut, että perusväylänpitoon on osoitettava jo vaalikauden kehyspäätöksessä liikenneverkon riittävän kunnon ja tarpeellisen kehittämisen turvaava rahoitus. Edelleen eduskunnan kannanoton mukaan liikenneinvestoinneista ja niiden rahoituksesta on päätettävä parlamentaarisesti yhtä vaalikautta pidempinä kokonaisuuksina ja siten, että rakentamisen volyymi on tasainen myös hallituskausien taitteessa. Mahdollisuudet tie- ja liikennerahastojen käyttämiseen on selvitettävä tällä hallituskaudella.

Valiokunta toistaa liikennepoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä LiVM 9/2008 vp esittämänsä kannat ja korostaa perusrahoituksen merkitystä mm. liikenneturvallisuudelle ja elinkeinoelämälle sekä investointien osalta pääradan sujuvan liikennöinnin varmistamista.

Perusrahoitus

Valiokunta kiinnittää tyytyväisyydellä huomiota siihen, että talousarvioesityksen mukaan vuonna 2009 aloitetaan liikennepoliittisen selonteon mukaisesti monta perusparannushanketta. Tämän lisäksi puukuljetusten turvaamiseksi hallituskaudelle on varattu noin 290 miljoonaa euroa. Nämä lisäykset kohdistuvat sekä tie-, rata- että vesiväylämäärärahoihin.

Valtiovarainvaliokunta on liikennepoliittisesta selonteosta antamassaan lausunnossa VaVL 5/2008 vp katsonut, että kehyspäätöksen mukainen määrärahataso ei vielä poista rahoituksen jälkeenjääneisyyttä, vaan on ilmeistä, että perusväylänpidon rahoitusta joudutaan korottamaan lisätalousarvioiden yhteydessä. Lisäbudjettirahoitus ei valtiovarainvaliokunnan mukaan voi kuitenkaan olla pysyvä ratkaisu, sillä se ei anna mahdollisuutta pitkäjänteiseen ja taloudelliseen suunnitteluun.

Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo valtiovarainvaliokunnan tavoin, että liikenneverkon kunnolla on suuri merkitys elinkeinoelämän kilpailukyvylle, ja edelleen, että pitkään jatkuneesta alhaisesta rahoitustasosta johtuen väyläverkkoa ei ole kaikin osin voitu pitää riittävän hyvässä kunnossa.

Valiokunta korostaa, että nyt esitetyt määrärahat eivät ole riittäviä, jotta perusväylänpidolla voidaan taata nykyisen väyläverkon kunnossapito. Riittävän kunnon ja tarpeellisen kehittämisen turvaava rahoitus edellyttää perusväylänpidon määrärahojen tason huomattavaa nostoa.

Perusväylänpito

Tiehallinnon mukaan perustienpidon välitön lisärahoitustarve on 60 miljoonaa euroa, josta päällysteiden osuus on 30 miljoonaa euroa, siltojen peruskorjausten osuus 10 miljoonaa euroa ja alueellisten investointien (ml. suunnittelun) osuus 20 miljoonaa euroa. Ratahallintokeskuksen mukaan perusradanpidon lisärahoitustarve on 80 miljoonaa euroa vuodelle 2009 talousarvioesityksessä esitetyn mukaisesta. Tämä lisäys mahdollistaisi nyt yli-ikäisten ratojen kunnostusta ottaen huomioon myös radanrakentajien kapasiteetin kyseisiin töihin. Merenkulkulaitos on esittänyt saariston yhteysalusliikennepalvelujen ostoihin ja kehittämiseen 0,6 miljoonaa euroa, laitoksen toimintamenoihin 3,35 miljoonaa euroa teemapaketin toteuttamiseksi ja vesiväylänpitoon 4 miljoonaa euroa. Alan keskeisten viranomaisten arvioiden mukaan perusväylästön välitön lisärahoitustarve on siis noin 148 miljoonaa euroa. Asiantuntijakuulemisessa on, kuten aikaisemminkin, esitetty jopa 200 miljoonaan euroon nousevia arvioita, jotka mahdollistaisivat korjausvelan takaisinmaksun noin kymmenessä vuodessa, minkä jälkeen oikein suunnitellut, ajoitetut ja kohdennetut perusparannustoimenpiteet alentaisivat perusväylänpidon rahoitustarvetta.

Valiokunta esittää, että valtiovarainvaliokunta lisää perusväylänpidon (ml. siltojen, kevyen liikenteen väylien ja saariston yhteysalusliikenteen) momenteille perusväylästön välttämätöntä lisärahoitustarvetta vastaavan määrärahan ja ottaisi mietintöönsä lausuman, jossa edellytetään perusväylänpidon määrärahojen pysyvää nostamista lähivuosina nykyisen perusväylästön ylläpitämisen ja järkevän kehittämisen edellyttämälle riittävälle tasolle siten, että korjausvelan takaisinmaksu mahdollistuu.

Indeksisidonnaisuus

Asiantuntijakuulemisen mukaan kustannustason nousu on viimeisen parin vuoden aikana selkeästi kiihtynyt. Kun maarakennusalalla kustannustason vuosinousu vuosina 1990—2003 oli keskimäärin 1,9 % vuodessa, se vuosina 2003—2008 oli jo 5,6 % vuodessa ja viimeisen kuluneen vuoden aikana kesästä 2007 kesään 2008 jo lähes 10 % sekä eräiden osa-alueiden, kuten päällystämisen osalta 15—20 %. Maarakennusalalla kustannusnousu on ollut 2000-luvulla runsaat 3 % -yksikköä suurempi kuin yleinen inflaatiokehitys. Tämä johtuu todennäköisesti suurelta osin polttonesteisiin perustuvan energian merkittävästä roolista työkone- ja kuljetusvaltaisessa toiminnassa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että talouden epävarmassa nykytilanteessa on mahdotonta arvioida tulevaa hintakehitystä, mutta kantaa kuitenkin huolta siitä, että ennustettu maarakennusalan kustannustason nousu (5—6 %/v) merkitsee toteutuessaan perustienpidossa vuosittain noin 30 miljoonan euron lovea perustienpidon ostovoimaan (eli hallituskauden aikana puhutaan jo yli 100 miljoonan euron tasosta), mikäli vastaavaa korjausta ei tehdä budjettiraamiin. Perustienpidon rahasta lähes puolet sitoutuu pitkäkestoisiin, indeksisidonnaisiin urakoihin (hoidon alueurakat, lauttaliikenne, valaistus sekä pieni osa päällysteiden uusimisesta ja sillankorjauksista).

Indeksisidonnaisuutta rajaa sitä koskeva lainsäädäntö. Indeksin käyttöä rajoittavaan lakiin on aikoinaan haettu ja saatu poikkeuksia mm. elinkaarisopimuksiin sekä alueurakoiden ja lauttaliikenteen sopimuksiin.

Valiokunta pitää kustannustason vaihteluita suurena ongelmana. Valiokunnan näkemyksen mukaan tulee harkita perusväylänpidon määrärahojen sitomista indeksiin, jotta vältytään tilanteelta, jossa tosiasialliset toimintamahdollisuudet nousevien hintojen tilanteessa vähenevät jopa nimellisesti lisääntyvistä määrärahoista huolimatta.

Investoinnit

Päärata

Hankkeiden osalta valtiovarainvaliokunta on liikennepoliittisesta selonteosta antamassaan lausunnossa nostanut esille pääratahankkeen. Hankkeiden rahoitussuunnitelman osalta se toteaa, että Oulu—Seinäjoki-hankkeen rahoitusta on arvioitava vielä uudelleen. Nyt kaavailtu rahoitustaso johtaa hankkeen pitkittymiseen aina 2020-luvulle saakka, mikä aiheuttaa tarpeettomia lisäkustannuksia ja heikentää sekä henkilöliikenteen että teollisuuden kuljetusten toimivuutta ja kilpailukykyä.

Myös liikenne- ja viestintävaliokunta on liikennepoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä painottanut pääradan merkitystä maan logistisena selkärankana ja kantaa huolta hankkeen sujuvasta toteuttamisesta. Nykyisen radan perusparannuksen vuosittaisten määrärahojen tulee Ratahallintokeskuksen arvioiden mukaan olla noin 90 miljoonaa euroa. Nyt esitetyllä 49 miljoonan euron tasolla VR arvioi radan kuntoon saattamisen kestävän lähes 20 vuotta liikennehaittoineen. Tämä viive ja haitta on niin suuri, että on todennäköistä, että koko rautatieliikenne menettää markkinaosuuksia ja houkuttelevuuttaan pitkällä aikavälillä. Valiokunta korostaa, että korjaukset tulee suorittaa siten, että ne eivät aiheuta häiriöitä nykyiselle liikenteelle. Valiokunnan näkemyksen mukaan liikenteen sujuvuus voidaan taata ainoastaan, mikäli ensi vaiheessa rakennetaan kaksoisraide välille Seinäjoki—Oulu ennen laajoja, liikennettä haittaavia peruskorjauksia.

Valiokunta esittää, että valtiovarainvaliokunta kiirehtisi hankkeen toteuttamista, ja pitää myös vaihtoehtoisia rahoitusmalleja kaksoisraiteen toteuttamisessa hyvinä.

Taloudelliselle kehitykselle välttämättömän infrastruktuurin kehittäminen

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että määrättyihin projektiluonteisiin liikenneinvestointeihin pitää olla mahdollista reagoida hallituskautta ja selontekomenettelyä nopeammin. Tällaisia projekteja ovat mm. kaivosprojektit, joiden alueellinen merkitys elinkeinoelämälle ja työllisyydelle on suuri.

Valtiovarainvaliokunta on liikennepoliittista selontekoa käsittelevässä lausunnossaan todennut, että jälkirahoitusmalli sopii esimerkiksi avattavien kaivosten tarvitsemien infrayhteyksien rakentamiseen. Tällöin toisena osapuolena on yritys, joka arvioi hankkeen ja sen korkokulujen rahoittamisen liiketaloudelliselta pohjalta.

Valtiovarainvaliokunta on pitänyt menettelyä tarkoituksenmukaisena, sillä se poistaa suurelta osin valtion hukkainvestoinnin riskin ja on siten valtion kannalta turvallinen. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa riittävää valmiutta reagoida alueellisen kehityksen kannalta tarvittavalla nopeudella.

Joukkoliikenne

Eduskunnan liikennepoliittista selontekoa koskevan kannanoton mukaan joukkoliikenteen houkuttelevuutta on lisättävä kehittämällä lippujärjestelmiä, joukkoliikenteen palvelujen yhteensopivuutta, palvelutasoa ja luotettavuutta. Suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennetuki on otettava käyttöön vuonna 2009.

Joukkoliikennemäärärahat.

Valiokunta kantaa huolta siitä, että talousarvioesitys ei ole eduskunnan kannanoton mukainen. Vuoden 2009 budjetissa kaupunki- ja seutulippualennusten valtionavustukseen esitetään 11,7 miljoonan euron määrärahaa, mikä on 2 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2008 toteutunut valtionavustus. Alueellisten liikenteen palvelujen ostoon ja paikallisen liikenteen valtionavustukseen ta1ousarvioesityksessä on 1 miljoona euroa viimevuotista vähemmän eli 26,35 miljoonaa euroa. Lääninhallitusten arvioiden mukaan noin 300—500 linja-autovuoroa jouduttaisiin lopettamaan vähennysten seurauksena.

Valiokunta painotti liikennepoliittisen selonteon yhteydessä, että kaupunkien sisäinen ja seudullinen liikenne, kuntien sisäinen ja kuntakeskusten välinen liikenne sekä pikavuorot muodostavat toimivan valtakunnallisen bussiliikenneverkoston, jonka toimintakyvystä on kokonaisuudessaan huolehdittava. Valiokunta kiinnittää uudelleen erityistä huomiota haja-asutusalueiden väestön liikkumismahdollisuuksiin.

Jotta eduskunnan kannanoton mukaiset toimenpiteet voidaan toteuttaa alueellisen liikenteen palvelujen ostoon ja paikallisen liikenteen valtionavustukseen sekä kaupunki- ja seutulippualennusten valtionavustukseen varattujen määrärahojen tulee olla vähintään nykyisellä tasolla.

Suurten kaupunkien liikenne.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että vuoden 2009 talousarvioesitys sisältää suurille kaupunkiseuduille suunnatun joukkoliikenteen tuen. Valiokunta on liikennepoliittisesta selonteosta antamassaan lausunnossa kannattanut suurten kaupunkien joukkoliikennetuen aikaistamista vuodelle 2009, mutta on samalla todennut, että joukkoliikenteelle kehysselonteossa varatut määrärahat ovat tarpeeseen nähden riittämättömät. Nyt ehdotettu 5 miljoonan euron määräraha onkin aivan liian pieni, ja kun samanaikaisesti muun maan joukkoliikennemäärärahat vähenevät, asiantuntijakuulemisen mukaan on myös mahdollista, että Tampere ja Turku jäävät käytännössä ilman lisärahoitusta, jos seutulippuihin käytettävissä olevat määrärahat pienenevät nykyisestä. Nykyisestä seutulipputuesta suuri osa kohdentuu juuri Tampereen ja Turun seuduille.

Valiokunta pitää nyt käyttöönotettavaa suurten kaupunkien liikenteen tukea hyvänä ja katsoo, että sitä varten tulee jatkossa varata tarpeeksi määrärahoja, jotta se on tuloksellinen. Valiokunta pitää aiheellisena jatkossa laajentaa määrärahaa koskemaan myös muita suuria kaupunkialueita kuin Helsinkiä, Tamperetta ja Turkua.

Joukkoliikenteen palvelujen ostoon ja kehittämiseen valiokunta esittää, että valtiovarainvaliokunta lisää momentille 31.30.63 Joukkoliikenteen palvelujen osto ja kehittäminen lisärahoitusta.