Perustelut

Yleistä

Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta katsoo, että unionin lainsäädäntöprosessin tulee olla kokonaisuudessaan mahdollisimman avoin ja tehokas, jotta sen lopputuloksena olisi laadullisesti korkeatasoisia lakeja. Säädösvalmistelun tulee perustua parhaaseen asiantuntemukseen ja avoimeen asianosaisten kuulemiseen. Neuvoston ja parlamentin päätöksentekoa on tehostettava varsinkin yhteispäätösmenettelyssä ja säädösten täytäntöönpanossa komission ja jäsenmaiden tehtäviä on selkeytettävä. Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että uudistuksessa byrokratian vähentämisen tulee olla keskeisesti esillä. Unionin toimielinten on keskityttävä perustehtäviensä hoitamiseen perussopimuksissa määriteltyjen toimivaltasuhteiden mukaisesti.

Avoimuus

Valiokunta katsoo valkoisen kirjan mukaisesti, että unionin toimielinten on työskenneltävä nykyistä avoimemmin. Samalla valiokunta korostaa sitä, että avoimuus tulee käsittää mahdollisimman laajasti. Siten myös asiakirjajulkisuutta ja tiedottamista tulee parantaa unionin toimielimissä. Avoimuuteen kuuluu lisäksi keskeisenä osana se, että valmisteltavista asioista tiedotetaan riittävästi.

Osallistuminen

Valiokunta pitää tärkeänä, että komissio valmistellessaan politiikkaa koskevia ehdotuksia ottaa huomioon alue- ja paikallistason asiantuntemuksen. Tätä edistää säännönmukainen vuoropuhelu alue- ja paikallishallinnon eurooppalaisten ja kansallisten järjestöjen edustajien kanssa, jossa samalla otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion valtiosäännön erityispiirteet. Alue- ja paikallishallinnon parempi huomioon ottaminen esimerkiksi maatalouden eri tukijärjestelmiä valmisteltaessa johtaisi todennäköisesti päätösten suurempaan hyväksyttävyyteen ja ymmärrykseen alue- ja paikallishallinnossa. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että unionin päätöksentekoon osallistuminen kuuluu jäsenvaltioiden hallituksille sekä muille poliittisille elimille.

Vastuun selkeys

Valiokunta toteaa, että valkoisessa kirjassa ei juurikaan käsitellä toimivalta- eikä vastuunjakokysymyksiä. Kirjassa todetaan tosin, että eri toimijoiden roolia lainsäätäjänä ja toimeenpanovallan käyttäjänä on selkeytettävä ja että tämä koskee myös jäsenvaltioiden ja kaikkien muidenkin unionin politiikan valmisteluun ja toteuttamiseen eri tasoilla osallistuvien tahojen tehtäviä ja vastuuta. Valiokunta pitää kuitenkin hyvin keskeisenä sitä, että eri toimielinten välistä vastuunjakoa selkeytetään. Erityisesti vastuunjakokysymys neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin välillä tulee ratkaista mahdollisimman nopeasti ja pysyvästi.

Tehokkuus

Valkoisessa kirjassa on todettu, että unionin lainsäädännön yksityiskohtaisuus on johtanut tilanteeseen, jossa säännösten sopeuttaminen tekniikan kehitykseen tai markkinoiden muuttumiseen on hankalaa ja aikaa vievää. Tuloksena on joustavuuden puute, mikä vähentää tehokkuutta. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että tehokkuuden lisääminen nähdään paljon laajempana tavoitteena, joka pitää sisällään myös kansalaisiin kohdistuvan byrokratian vähentämisen. Kirjan keskeinen puute onkin se, ettei byrokratian vähentämiseen kiinnitetä riittävää huomiota. Viljelijöille maksettaviin tukiin liittyvän byrokratian vähentäminen on ollut keskeisesti esillä maa- ja metsätalousvaliokunnan toiminnassa maamme EU-jäsenyyden aikana. Valiokunta on 15.12.1999 antanut asiasta lausunnon (MmVL 25/1999 vp), joka on toimitettu maa- ja metsätalousministeriölle tiedoksi. Lausunnon antamisen jälkeen valiokunta on jatkanut asiassa asiantuntijakuulemista ja toimitetut asiantuntijalausunnot on saatettu 30.4.2001 maa- ja metsätalousministeriön tietoon, jonka jälkeen maa- ja metsätalousministeriö on antanut 15.5.2001 asiassa lausuntonsa. Asian käsittely jatkuu edelleen valiokunnassa. Valiokunta kiinnittääkin tässä yhteydessä huomiota kaikkiin niihin tu-kien hallinto- ja valvontajärjestelmiin liittyviin epäkohtiin, jotka valiokunta on jo aiemmin saattanut maa- ja metsätalousministeriön tietoon.

Toimenpiteinä tehokkuuden lisäämiseksi valkoinen kirja mainitsee erikseen säädösten parantamisen sekä yksinkertaistamisen. Tässä yhteydessä valiokunta korostaa lisäksi oikeiden säädöstasojen merkitystä. Tähän liittyen valkoisessa kirjassa on ehdotettu eräänlaisten puitedirektiivien käyttöönottoa. Puitedirektiivejä käytettäisiin pelkistetyissä asioissa, jolloin niiden täytäntöönpaneminen olisi jäsenvaltiotasolla helpompaa. Valiokunta pitääkin ehdotusta erittäin merkittävänä ja painottaa sitä, että säädöstasojen (asetus, direktiivi, päätös) tarkasteluun maataloushallinnossa tulee kiinnittää yhteisötasolla nykyistä enemmän huomiota. Vaikka asetuksilla pyritään takaamaan riittävä yhdenmukaisuus yhteisötasolla, jäljempänä esille otettavat suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet huomioon ottaen voidaan kuitenkin kysyä, tuleeko yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat asiat päättää nykyisessä laajuudessa asetustasolla. Valiokunta katsookin, että direktiivien käyttöä sääntelyssä tulee lisätä, koska tuolloin voidaan paremmin ottaa huomioon jäsenvaltioissa vallitsevat erilaiset olosuhteet määräysten täytäntöönpanolle.

Johdonmukaisuus

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä sitä, että unionissa kiinnitetään riittävää huomiota politiikan johdonmukaisuuteen. Erityisesti maatalouden alalla johdonmukaisen politiikan merkitys korostuu. Tuottajien on tehdessään pitkän tähtäimen investointeja ja suunnitelmia voitava luottaa siihen, ettei maatalouden toimintaympäristöä tukien tai muiden säännösten ja määräysten osalta merkittävissä määrin muuteta lyhyellä ajanjaksolla. Valiokunta painottaa myös sitä, että komission rooli politiikan johdonmukaisuuden takeena on merkittävä. Sen tulee entistä enemmän ottaa huomioon eri jäsenvaltioissa vallitsevat olosuhteet ja suunnitella politiikkansa tämän perusteella. Vain johdonmukaista ja hyvin perusteltua maatalouspolitiikkaa noudattamalla yhteisö on uskottava ja tehokas tuottajien sekä laajemminkin jäsenvaltioiden kansalaisten silmissä.

Hallinnon ja päätöksenteon kehittäminen

Valkoisen kirjan mukaan edellä mainittujen viiden periaatteen noudattaminen vahvistaisi suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden huomioon ottamista. Näiden periaatteiden merkitystä korostaen valiokunta toteaa, että suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteilla on ollut ja on keskeinen asema Suomen hallintolainsäädännössä. Valiokunta katsookin, että suhteellisuusperiaate tulee ottaa huomioon kaikissa toimissa maatalouspolitiikan alalla siten, että valittavat keinot eivät ole epäsuhteessa tavoiteltaviin päämääriin. Myös toissijaisuusperiaate, joka määrittää tarkoituksenmukaisten toimien laajuuden sekä lainsäädäntötason yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä, tulee aina ottaa huomioon päätöksenteossa. Valkoisessa kirjassa näiden periaatteiden merkitystä ei ole kuitenkaan tarkennettu, mitä valiokunta pitää puutteena.

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että unionin päätöksentekoprosessit ja lainsäädäntö ovat nykyisellään monimutkaisia. Erityisesti lainsäädännön ymmärrettävyyteen ja selkeyteen tuleekin kiinnittää enemmän huomiota. Jo jäsenvaltioissa yleisesti sovellettava oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että lainsäädäntö on selkeää ja mahdollisimman täsmällistä. Toisaalta täsmällisyyden nimissä ei kuitenkaan saa unohtaa lainsäädännön joustavuutta.

Päätöksentekoprosessin osalta valiokunta toteaa lisäksi, että Amsterdamin sopimuksella siirryttiin yhteispäätösmenettelyyn muun muassa eläinlääkintä- ja kasvinterveysasioissa. On tärkeää, että yhteispäätösmenettelyä kehitetään yksinkertaisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Myös lainsäädäntöprosessia tulee nopeuttaa niin neuvostossa kuin parlamentissa.