Tavoitteena kestävä maatalous ja ruokajärjestelmä
Valtioneuvoston selonteko viitoittaa Suomen lähivuosien EU-politiikkaa, ja sen lähtökohtina ovat hallitusohjelman EU-poliittiset painopisteet. Selonteon mukaan Suomen tavoitteena on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Euroopan unioni. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että näiden kestävyyden eri ulottuvuuksien tulee olla myös EU:n päätöksenteossa tasapainossa.
Ruoantuotannon jatkuminen koko EU:n alueella on ollut Suomelle keskeinen tavoite koko EU-jäsenyyden ajan ja on sitä edelleen. Valiokunta toteaa, että koronakriisi on entisestään korostanut ruokaturvan merkitystä ja tarvetta tarkastella kriittisesti koko EU:n maataloussektorin ja ruoantuotantoketjun kriisinsietokykyä ja muutosjoustavuutta. Osana EU:n huoltovarmuusjärjestelmän kehittämistä Suomen on perusteltua huolehtia jatkossakin elintarvikehuoltovarmuudestaan, jonka yksi kulmakivi on vakaa ja hyvin toimiva kotimainen ruoantuotanto.
Maa- ja metsätalous ovat ratkaisevassa asemassa myös pyrittäessä saavuttamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (Green deal) tavoitteet ja siten EU:n ilmasto-, energia- ja ympäristötavoitteet. Kuten selonteossa todetaan, ovat maa- ja metsätalous ainoat elinkeinot, jotka aktiivisesti sitovat hiiltä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että löydetään erityisesti sellaisia toimia, jotka samanaikaisesti parantavat maatalouden ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Esimerkiksi energiantuotannon ekologisen kestävyyden edistäminen tarjoaa samalla keinon maataloustuotannon taloudellisen kestävyyden parantamiseksi. Maatilayrittäjillä on mahdollisuus osallistua uusiutuvan energian tuotantoon ja edistää samalla energian alueellista huoltovarmuutta hajautetun tuotannon myötä. Myös EU:n kiertotaloutta koskevaan komission toimintasuunnitelmaan liittyvät biotalouden mahdollisuudet tulee tunnistaa nykyistä vahvemmin.
Valiokunta toteaa, että kolmikantaneuvottelujen loppusuoralla oleva yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus luo raamit maatalouden harjoittamiselle Suomessa vuosina 2023—2027. YMP:n lähtökohtana on oltava viljelijöiden toimeentulo, minkä lisäksi monet Vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet konkretisoituvat YMP:n kansallisen strategiasuunnitelman valmistelun yhteydessä. Maa- ja metsätalousvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut YMP:n uudistuksesta antamissaan lausunnoissa myös tarvetta tukijärjestelmän yksinkertaistamiseen ja hallinnollisen taakan vähentämiseen (ks. MmVL 7/2021 vp, MmVL 22/2020 vp, MmVL 7/2019 ja MmVL 20/2018 vp — U 73/2018 vp).
EU:ssa ollaan vähitellen siirtymässä perinteisestä maataloustuotantoon ja markkinoihin keskittyvästä politiikasta kohti laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa koko ketjun kattavaa ruokapolitiikkaa. Osana EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa valmisteltu Pellolta pöytään -strategia on osoitus tästä. EU:n ruokapolitiikassa tulee ottaa tasapainoisesti huomioon näkökulmat, jotka liittyvät niin ruoantuottajien tulotasoon kuin asemaan elintarvikeketjussa, ympäristö- ja ilmastokysymyksiin, ruoan turvallisuus- ja terveellisyysnäkökohtiin sekä eläinten hyvinvointiin. Kuluttajat haluavat entistä läpinäkyvämpää toimintaa ruokaketjussa ja kestävällä tavalla tuotettua ruokaa lautaselleen. Valiokunta katsoo, että yhteiset EU-tasoiset elintarvikemerkinnät voivat edesauttaa kuluttajia tekemään kestäviä kulutusvalintoja. Yhtenäiset elintarvikealan lainsäädäntövaatimukset EU-maissa ovat tärkeitä myös suomalaisten elintarvikeyritysten vientimahdollisuuksien kannalta.
Valiokunta pitää tärkeänä, että EU:n maatalous- ja ruokapolitiikkaa koskevat päätökset perustuvat luotettaviin tietoihin eri jäsenmaiden lähtötasoista ja tieteelliseen arvioon päätettävien toimenpiteiden vaikutuksista mukaan lukien vaikutukset huoltovarmuuteen ja elintarvikeomavaraisuuteen. Maatalouden kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi EU-tasolla asetettavien vaatimusten tulee ottaa huomioon jäsenmaiden erilainen lähtötaso ja erilaiset luonnonolosuhteet, ja vaatimusten tulee tiukentua eniten siellä, missä taso on nyt heikoin. Suomalainen maatalous on edelläkävijä muun muassa antibioottien ja torjunta-aineiden käytön alhaisen tason osalta. Lisäksi Suomessa suurin osa viljelijöistä osallistuu jo nyt ympäristökorvausjärjestelmään. Monien EU:n maataloutta ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamisessa on kuitenkin edelleen suuria eroja eri jäsenmaiden välillä.
Selonteossa mainitaan, että kalatalouden harjoittamista Itämerellä niin ekologisesti kuin kestävästi tulee edistää EU:ssa. Tätä tavoitetta palvelee EU:n yhteinen kalastuspolitiikka, jonka avulla varmistetaan, että EU:n kalastusala ja vesiviljelysektori toimivat kestävien periaatteiden mukaisesti eivätkä kalakantojen koko ja tuottavuus vaarannu pitkällä aikavälillä. Kestävyyden varmistaminen Itämerellä ja sisävesikalastuksessa on edellytyksenä myös kotimaisen kalan käytön lisäämiselle hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että selonteon mukaan Itämeren pelastaminen tulee nostaa EU:n kärkihankkeeksi. Itämeren suojelun kannalta keskeisessä asemassa ovat toimenpiteet maatalouden vesiensuojelun tehostamiseksi ja erityisesti lannan käytön vähentämiseksi ja lannan ravinteiden kierrättämiseksi. Näillä toimilla voidaan parhaimmillaan vähentää lannasta aiheutuvia ilmasto- ja vesistövaikutuksia ja samalla lisätä Suomen maatalouden kannattavuutta ja ravinneomavaraisuutta. Suomen tulee olla aktiivinen Itämerta koskevien toimien edistämisessä ja kärkihankkeen sisältöön vaikuttamisessa.
Suomalainen metsäpolitiikka osana EU-politiikkaa
Luonnonvarojen taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö tarkoittaa selonteon mukaan elinkeinojen ja samalla myös biodiversiteetin turvaamista. Suomessa erityisesti metsillä on keskeinen merkitys kansantalouden kannalta ja useita rooleja niin luonnon monimuotoisuuden kuin virkistyskäytön kannalta. Valiokunta edellyttää, että metsäpolitiikka pidetään kansallisessa päätäntävallassa, ja näin aktiivisesti vaikutetaan EU:n metsiin vaikuttaviin politiikkoihin. Suomen tulee huolehtia kaikkien EU:n politiikkojen osalta, että kotimaan kestävä metsätalous ja biotalousinvestoinnit voivat jatkua.
Valiokunta toteaa, että EU:n tämänhetkinen metsiin kohdistuva politiikkaohjaus on voimakasta ja ohjaa metsien käyttöä osin eri suuntiin. EU:n instituutioiden metsäkeskustelu on jakautunutta, ja komission sekä Euroopan parlamentin välillä on suuria eroja tarkastelukulmassa. Metsien tulevan käytön suuntaan vaikuttavat muun muassa EU:n biodiversiteettistrategia, EU:n metsästrategia, EU:n biotalousstrategia, ilmastopolitiikka sekä kestävän rahoituksen taksonomia. Suomen tai suomalaisen metsäsektorin ei tule kantaa muiden maiden tai muiden sektoreiden päästövähennystaakkaa, ja siksi maankäyttösektorin hiilinielut ja varastot on tulevaisuudessa otettava todenmukaisesti huomioon ilmastolaskelmissa, kuten selonteossa todetaan. Valiokunta korostaa, että metsäpolitiikkaan liittyvät taloudellisen käytön ja omistamisen, hiilensidonnan ja ilmastotoimien sekä monimuotoisuuden näkökulmat on kyettävä yhdistämään, jotta metsäpolitiikka on kokonaisuutena onnistunutta.
Suomen metsäsektori on taloudellisesti erittäin merkittävä sekä kestävyyden ja ilmastosiirtymän kannalta keskeinen toimiala. Suomi on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä, ja myös suomalainen metsäteollisuus on laatimassaan ilmastotiekartassa sitoutunut tähän tavoitteeseen. Valiokunta toteaa, että Suomella on lisäksi mahdollisuuksia hyötyä EU:n puupohjaisten tuotteiden ja puurakentamisen edistämiseen tähtäävistä toimista. Kestävässä metsätaloudessa korostuu erityisesti toiminnan pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus, jotta metsien taloudellinen elinkelpoisuus ja monimuotoisuus voidaan varmistaa. Tällöin metsät voivat edistää merkittävästi EU:n monien tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien edellä jo mainittu Euroopan vihreän kehityksen ohjelma ja siirtyminen kiertobiotalouteen.
Valiokunta toteaa, että Suomessa merkittävä erityispiirre metsäsektorilla on metsänomistajarakenne, jossa perhemetsänomistajilla on huomattava asema puun tarjonnan kannalta. Politiikkatoimien valmistelussa onkin otettava huomioon myös metsänomistajien tarpeet, tavoitteet ja oikeudenmukainen kohtelu. Metsänomistajien monipuoliset tavoitteet ovat Suomessa myös mahdollisuus metsien kestävän hyödyntämisen ja esimerkiksi hiilensidonnan kannalta. Valiokunta korostaa, että Suomessa vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjelmat metsien suojelussa ja metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ovat lisänneet myönteistä suhtautumista ja suojelun kehitystä. EU:n metsästrategialla tulee olla keskeinen merkitys metsiin liittyvien näkökulmien yhteensovittamisessa.
Vaikuttaminen EU:ssa ja maailmanlaajuisesti
Selonteon mukaan Suomi haluaa kehittää Euroopan unionista entistä vaikuttavamman globaalin toimijan. EU:lla tulee olla vahva rooli monenvälisen kauppajärjestelmän säilyttämisessä ja vahvistamisessa sekä avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan puolustamisessa. Erityisesti EU:n maatalous on monelta osin riippuvainen siitä, millaisia muutoksia tapahtuu globaalisti maataloustuotteiden tarjonnassa ja kysynnässä. Myös luonnonvarojen käyttöön lisääntyvässä määrin vaikuttavan ilmastonmuutoksen samoin kuin luontokadon torjunta edellyttävät laaja-alaisia kauppapoliittisia toimia Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että riittävän varhainen ennakkovaikuttaminen on ensisijaisen tärkeää Suomen EU-tavoitteiden edistämisessä ja vaikuttamisen tule olla aktiivista jo ennen komission aloitteiden tai säädösehdotusten julkaisemista. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että vireillä olevista EU-asioista käydään kansallisesti laajaa keskustelua ja näkökantoja sovitetaan yhteen paitsi valtioneuvoston piirissä myös esimerkiksi eri toimiala- ja kansalaisjärjestöjen kesken. Riittävillä kansallisilla vaikutusarvioinneilla on suuri merkitys Suomen EU-kantoja muodostettaessa ja pyrittäessä vaikuttamaan säädösehdotusten valmisteluun EU:n tasolla. Maa- ja metsätalousvaliokunta on huolissaan siitä, että esimerkiksi Euroopan komissiossa ja parlamentissa ymmärrys suomalaisesta metsätoimialasta ja turvekysymyksistä on edelleen puutteellista. Suomen on maa- ja metsätalouteen liittyvissä kysymyksissä kyettävä tarjoamaan EU:n päätöksentekijöille rakentavia avauksia sekä haettava yhteistyökumppaneita laajasti.
Valiokunta toteaa lopuksi, että myös EU:ssa päätöksenteon tulee nojautua vahvaan tutkimukseen perustuvaan tietopohjaan. Tutkimuksella on keskeinen rooli ennakoinnissa, vaihtoehtojen tuottamisessa ja politiikkakeinojen vaikutusten arvioinnissa niin metsien käytön, ruokajärjestelmän murroksen kuin kiertotaloudenkin kohdalla.