Yleistä eläinten kuljetuksia koskevasta sääntelystä

Suomen nykyinen eläinten kuljettamista koskeva lainsäädäntö perustuu pääosin eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1/2005 (eläinkuljetusasetus). Eläinten kuljettamisen keskeisenä periaatteena on, että eläimille ei saa kuljetuksesta aiheutua vammoja tai tarpeetonta kärsimystä. Valiokunta toteaa, että asetusta sovelletaan eräin rajauksin kaikkiin sellaisiin maanteillä, rautateillä, vesillä tai ilmateitse tapahtuviin kuljetuksiin, jotka tapahtuvat kaupallisen toiminnan yhteydessä. Eläinten kuljettaminen kaupallisen toiminnan yhteydessä on pääsääntöisesti sallittua vain eläinkuljettajaluvalla. Tuotantoeläinten siirtoja laitumelta toiselle ja eräitä lyhyitä eläinten kuljetuksia koskevat vain tietyt asetuksen säännökset. Eläinten kuljetukset eläinlääkärin vastaanotolle ja sieltä pois on myös rajattu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. 

Virallisen valvonnan kehittämiseksi Euroopan unionissa on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus virallisesta valvonnasta (EU) 2017/625 (valvonta-asetus). Valvonta-asetus koskee valvontaa ja muita virallisia toimia, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi. Valiokunta toteaa, että valvonta-asetuksella yhtenäistetään maatalous- ja elintarvikeketjun valvontaa, mutta se ei kuitenkaan eläinten kuljetusta koskevan valvonnan osalta merkitse suuria muutoksia. 

Suomessa voimassa oleva eläinten kuljetuksesta annettu laki (1429/2006, eläinkuljetuslaki) koskee myös sellaisia kuljetuksia, joita EU:n eläinkuljetusasetus ei koske. Lakia sovelletaan elävien selkärankaisten eläinten ja soveltuvin osin elävien selkärangattomien eläinten kuljetukseen. Lisäksi lakia sovelletaan eläinkuljetusten valvontaan. Eläinkuljetuslain avulla on voitu varsin hyvin turvata eläinten hyvinvointi kuljetusten aikana sekä kuljetusten valvonta. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että eläinten kuljetustarvetta voidaan vähentää ja hyvinvointia sitä kautta parantaa myös muussa lainsäädännössä tehtävillä ratkaisuilla, kuten teurastuksiin liittyviä ante mortem -tarkastuksia koskevilla säännöksillä ja laidunteurastuksen mahdollistamisella. 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan eläinkuljetuslakia muutettavaksi siten, että EU:n valvonta-asetuksen vaatimukset tulevat täytetyiksi. Lisäksi kansallista sääntelyä esitetään eräiltä osin selkeytettäväksi ja lakiin lisättäväksi säännökset Tullin valvontatoimivallasta, pätevyystodistusta edellyttävien koulutusten järjestämisestä sekä porojen ja turkiseläinten pitkissä kuljetuksissa edellytettävistä reittisuunnitelmista. Valiokunta pitää eläinkuljetuslakiin esitettyjä muutoksia tärkeinä keinoina parantaa kuljetusten valvontaa ja turvata eläinten hyvinvointia kaikissa tilanteissa.  

Hallituksen esityksessä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitettävin huomautuksin ja muutoksin. 

Ei-kaupallisten kuljetusten määritelmä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvan kuljetuksen ja muun kuljetuksen välisen eron täsmentämistä määrittelemällä muu kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuva kuljetus. Valiokunta toteaa, että uusi muun kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvan kuljetuksen määritelmä vastaa eläinkuljetusasetuksen johdanto-osan muotoilua, mikä on kansallisen ja EU-lainsäädännön johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisen tulkinnan kannalta tärkeää. Rajanveto ei-kaupallisen ja kaupallisen kuljetuksen välillä on ollut tulkinnanvaraista, ja sääntelyn selkiyttäminen on siten perusteltua. Valiokunta korostaa, että uudella määritelmällä ei ole tarkoitus muuttaa sääntelyn soveltamisalaa tai laajentaa kaupallisten kuljetusten tulkintaa miltään osin. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että muun kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvan toiminnan tarkempi määrittely vähentää eri viranomaisten erilaisia tulkintoja eläinkuljetuslain vaatimusten soveltamisesta. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan muita kuin kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvia kuljetuksia ovat esimerkiksi kuljetukset, joissa yksityishenkilö kuljettaa lemmikkieläimiään tai joissa yksityishenkilö, jolla ei ole hevosiin liittyvää yritystoimintaa, kuljettaa omia harrastehevosiaan tai jonkun toisen harrastehevosia korvauksetta tai korkeintaan polttoainekuluja vastaan tai kuljetus, jossa henkilö kuljettaa eläimiä vanhainkodin pihalle vanhusten iloksi eikä saa tästä toiminnasta mitään korvausta tai kun eläintarhat kuljettavat itse lajiensuojeluohjelmaan kuuluvia eläimiä. Valiokunta painottaa, että eläinten kuljetuksiin liittyy edellä esiin nostettujen esimerkkien lisäksi käytännössä hyvin monenlaisia tilanteita, joten lainsäädännön soveltamisen tueksi tullaan myös jatkossa tarvitsemaan selkeää Ruokaviraston ohjeistusta.  

Tullin toimivalta

Tulli on nykyisin antanut valvontaviranomaisille pyynnöstä virka-apua eläinkuljetusten pistokoeluonteisissa valvontatarkastuksissa, joita on tehty Euroopan unionin sisärajoilla. Valvonnan tehostamiseksi on tarkoituksenmukaista, että Tulli voi tehdä kuljetusten valvontaa myös omana valvontanaan. Tullille säädettävä toimivalta parantaa viranomaisten mahdollisuuksia puuttua nimenomaan seura- ja harrastuseläinten kuljetuksissa oleviin epäkohtiin ja puutteisiin ja niin sanottuun pentutehtailuun liittyviin kuljetuksiin. Valiokunta korostaa, että eläinten kuljetusten valvonta on yksi keino saada muun muassa koiranpentuja salakuljettavat henkilöt kiinni ja vastuuseen teoistaan jo ennen kuin koirat ovat uusilla omistajilla. Tullin, Ruokaviraston ja aluehallintoviraston yhdessä luoman toimintamallin, riittävän ohjeistuksen ja koulutuksen avulla Tullin on arvioitu voivan hoitaa valvontaa muun valvonnan ohella olemassa olevien resurssien puitteissa. Valiokunta korostaa riittävien valvontaresurssien merkitystä. 

Koulutuksen ja kokeiden järjestäminen

Eläinkuljetusasetuksen mukaan eläinkuljettajille ja kuljetuksissa eläinten hoitoon osallistuville henkilöille on oltava tarjolla eläinten kuljetukseen liittyvää koulutusta. Eläinkuljetusasetuksen edellyttämän koulutuksen järjestämisestä ei ole tällä hetkellä säädetty eläinkuljetuslaissa tai muussa lainsäädännössä. Eläinkuljetuslain mukaan Ruokavirasto hyväksyy eläinten kuljettajille ja eläinten hoitajille tarkoitetun kokeen ja kokeen järjestäjän. Käytännössä Ruokavirasto on lähes yksinomaan järjestänyt kokeet yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa. Valiokunta pitää ehdotettua eläinten kuljettajan ja hoitajan pätevyystodistuksen edellyttämän koulutuksen ja kokeen osoittamista eläimiin liittyvän koulutusalan ammattilaisten eli ammattioppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen tehtäväksi kannatettavana.  

Lakiehdotuksessa rajataan koulutus ja pätevyystodistuksen edellyttämän kokeen järjestäminen oppilaitoksille sellaisten eläinkuljetusasetuksessa tarkoitettujen eläinlajien osalta, joiden kuljetus edellyttää erityistä pätevyystodistusta. Koulutuksen ja kokeen järjestäjää koskeva säännös koskee näin ollen hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten sekä siipikarjan kuljetuksia. Koulutuksen rajaaminen oppilaitosten tehtäväksi lisää koulutuksen riippumattomuutta ja varmistaa koulutuksen laadun ottaen huomioon eläinkuljetusasetuksen sisältämät paikoitellen monimutkaisetkin tekniset ja hallinnolliset yksityiskohdat. Valiokunta korostaa, että sääntely ei ole esteenä oppilaitosten ja elinkeinon tai muiden sidosryhmien väliselle yhteistyölle koulutusta järjestettäessä. Muiden kuin edellä mainittujen eläinlajien osalta koulutuksen antamista ei rajata yksinomaan oppilaitoksille. Esimerkiksi poronhoitoalueella koulutusta on mahdollista järjestää siten myös Paliskuntain yhdistyksen toimesta. 

Lakiehdotuksen perustelujen mukaan pätevyystodistuksen tarvitsevat henkilöt voivat aiempaa joustavammin sopia koepaikasta ja suoritusajankohdasta. Koe voidaan järjestää koulutuksen yhteyteen, jolloin ei tarvitse erikseen varata kokeeseen osallistumiselle ajankohtaa. Koe voi olla myös niin sanottu näyttökoe, jolla henkilö osoittaa, että hänellä on riittävät tiedot ja taidot eläinten kuljettamiseen ja hoitamiseen. Valiokunta painottaa, että koulutuksen ja pätevyystodistusten edellyttämien kokeiden saatavuus tulee varmistaa valtakunnallisesti mahdollisimman pian lain voimaantulosta alkaen. On myös toivottavaa, että alan koulutusorganisaatiot tulevat yhteistyössä kehittämään koulutuksia kuljetettavien eläinten hyvinvoinnin edelleen edistämiseksi.  

Reittisuunnitelmaa koskeva vaatimus

EU:n eläinkuljetusasetus edellyttää keskeisimpien tuotantoeläinten osalta reittisuunnitelmaa pitkiltä yli kahdeksan tuntia kestäviltä maan rajojen ulkopuolelle suuntautuvilta kaupallisilta eläinkuljetuksilta. Esityksen mukaan reittisuunnitelmaa edellytetään kansallisen lainsäädännön nojalla jatkossa myös turkiseläinten ja porojen pitkissä kuljetuksissa maan rajojen ulkopuolelle, vaikka EU:n eläinkuljetusasetus ei kyseisten eläinten osalta sitä edellytä. Valiokunta pitää ehdotusta kannatettavana, sillä reittisuunnitelmien laatimisvelvollisuus parantaa viranomaisten mahdollisuuksia valvoa porojen ja turkiseläinten pitkiä kuljetuksia.  

Reittisuunnitelmassa kaikki matkan vaiheet tulevat mietityiksi kokonaisuutena ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Kuljetuksen järjestäjän tulee reittisuunnitelmaa laatiessaan miettiä ja dokumentoida etukäteen koko eläinten matka niiden lähtöpaikasta määräpaikkaan asti. Valiokunta toteaa, että reittisuunnitelmien valvonnan säätäminen ensisijaisesti aluehallintovirastojen tehtäväksi selkeyttää tilannetta nykyisestä ja parantaa kuljetusmatkojen suunnittelun valvontaa ja jälkikäteistarkastuksia. Porojen osalta reittisuunnitelman arvioi ja hyväksyy Lapin aluehallintovirasto. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin, että eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta porojen ja turkiseläinten pitkiä kuljetuksia EU:n ulkopuolisiin maihin ei voida pitää toivottavina. Eläinten vienti Suomesta ei kuitenkaan ole luvanvaraista toimintaa eikä siihen sisälly tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Kansainvälisen kaupan säännöt eivät mahdollista viennin kieltämistä ilman riittävää perustetta. Kuljetuslainsäädännön nojalla perusteena viennin kieltämiselle voi mahdollisesti olla eläinten hyvinvoinnin vakava vaarantuminen kuljetuksen aikana. Valiokunta korostaa, että ehdotetun reittisuunnitelman ja siihen liittyvän valvonnan avulla eläinten hyvinvoinnista kuljetuksen aikana ja siihen liittyvistä mahdollisista ongelmista saadaan jatkossa nykyistä enemmän tietoa, jonka perusteella lainsäädäntöä tulee tarvittaessa kehittää edelleen.