Arvoisa puhemies! Meillä on siis Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan vuosikertomus käsittelyssä, ja me hyvin tiedämme, että Etyj-järjestö ei ole mikä tahansa järjestö suomalaisesta perspektiivistä. Etyjiin yhdistyy usein käsite Helsingin henki. Etyj-järjestön edeltäjä tai varsinaisesti ydin on aikoinaan Etyk-konferenssissa, joka 1975 pidettiin Helsingissä ja joka silloin loi yhteistyöfoorumin kahtia jakaantuneen Euroopan eri osapuolten välille keskustella yhteisestä turvallisuudesta. Kylmän sodan jakolinjojen purkauduttua 90-luvun alkuun mennessä Etyk-konferenssit muuttuivat Etyj-järjestöksi, ja sille tuli peruskirja, joka olennaisesti loi tämän niin sanotun laajan turvallisuuden käsitteen, jossa on perussisältönä se, että turvallisuus on yhteistä, jakamatonta. Me emme rakenna turvallisuutta toisen naapurin kustannuksella, vastapuolen kustannuksella, vaan jokaisen turvattomuus on yhteistä.
Toinen keskeinen elementti on, että me puhuimme laajasta turvallisuudesta, emme ainoastaan sotilaallisista uhista, vaan laajemmin ymmärsimme myöskin muun tyyppiset uhkatekijät, ulkoiset uhkatekijät yhteiskunnassa. Tämä pandemiatilanne, joka meillä juuri nyt on, on hyvä esimerkki siitä.
Ja kolmantena — ja se oli se varsinainen innovaatio Etyjin merkeissä — oli se, että me emme puhu enää ainoastaan valtioiden turvallisuudesta vaan kansalaisten, ihmisten turvallisuudesta, eli ihmisoikeudet tulivat osaksi sitä turva-arkkitehtuuria, jota Eurooppaan oltiin luomassa, ja sitä kautta ymmärrämme tämän laaja turvallisuus -käsitteen syvyyden.
Arvoisa puhemies! Minulla on tässä parhaillaan päällä oranssinen paita, joka on merkkinä Istanbulin sopimuksesta, joka tähtää nimenomaan naisiin suuntautuvaa väkivaltaa vastaan. Tänään on päivä, jota ympäri maailman juhlistamme sillä oranssisella värillä, ja se kytkeytyy juuri Etyj-järjestöön ja tähän ihmisoikeuskulmaan, mitä Etyj myöskin omalla tavallaan on ollut edistämässä. Tämä on tärkeä huomioida.
Tässä jo sekä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja että edustaja Hopsu viittasivat omissa puheenvuoroissaan niihin toimialueisiin, joilla Etyj on erityisesti toiminut. Se on pitkälle toiminut niin sanotun kovan turvallisuuden puolella, luonut siltaa ylitse vastakkainasettelujen. On hyvin olennaista, että Etyj-järjestössä on mukana sekä Atlantin tuolta puolen Yhdysvallat ja Kanada että tältä toiseltakin puolelta, voi sanoa, Venäjä nykyisin ja siihen läheisesti nivoutuneet maat, ja koko Euroopan unioni on siellä jäsenvaltioidensa pohjalta mukana, eli se on laaja yhteistyöfoorumi. Se on ollut keskeisessä tehtävässä asevalvonnan puolella. Keskimatkan ohjuksia koskevat sopimusjärjestelyt neuvoteltiin pitkälti Etyj-formulan puitteissa. Luottamusta lisäävät toimet ovat olleet se iso, iso ulottuvuus, jossa on pyritty puolin ja toisin seuraamaan varustelukehityksiä, tuettiin aseistariisuntatoimia silloin 90-luvulla, 2000-luvun alussa voimakkaasti. Ne olivat kaikki isoja askeleita.
On valitettavaa, että tänä päivänä Euroopassa tämä suurvaltojen jännitteinen tilanne, jossa on monia osatekijöitä, niin kuin jo alustavissa puheenvuoroissa tuotiin esille, on luonut tilanteen, että Etyjistä on tullut enemmänkin riitelyn foorumi kuin yhteistyön foorumi. Se näkyy tänä päivänä Etyjin tilanteessa hyvin vahvasti. Pysyvän neuvoston kokoukset ovat lähestulkoon keskinäistä syyttelyä tällä vastakkainasettelun akselilla, ja se ei ole kyllä nyt sen Helsingin hengen mukaista, mitä me olemme halunneet viedä eteenpäin, missä keskustelemalla, dialogin, yhteistyön kautta luotaisiin yhteistyöfoorumia.
Etyjillä on ollut keskeinen rooli myöskin niin sanottujen jäätyneiden konfliktien seurannassa. Etyjin missiot tekevät työtä useissakin maissa mutta ennen kaikkea näissä jäätyneissä konflikteissa: Transnistrian tilanne Moldovassa, 5+2-formula, nimenomaan Etyjin formula; Georgiassa Etyjillä oli pitkään rooli — sitten, kun tämä kriisi puhkesi, Euroopan unioni sai siinä roolia, YK myöskin enemmän kuin ehkä Etyj; ja hyvin keskeinen rooli Etyjillä on ollut nimenomaan Minskin prosessissa, joka liittyy Nagorno-Karabahin kriisiin, jossa Etyj on ollut se runko. Puheenjohtajavaltiot siellä sitten — Venäjä, Yhdysvallat ja Ranska — ovat tätä Minskin prosessia vieneet eteenpäin.
Me olemme juuri todistaneet tänä syksynä tämän traagisen tilanteen, jossa Armenia ja Azerbaidžan ajautuivat aseelliseen selkkaukseen, erittäin intensiivisiin sotatoimiin, tuon Nagorno-Karabahin kriisin osalta. Siinä on nyt löytynyt rauharatkaisu, väliaikainen rauhan ratkaisu, aseet ovat vaienneet. Venäjä on ottanut hyvin keskeisen roolin tässä tilanteessa. Siellä venäläiset rauhanturvaajat tulevat ikään kuin sitä aselepoa valvomaan. Olennaista on, että Nagorno-Karabahin kriisi ei ole vielä ohitse, koska tämä sopimusjärjestely, joka tähän tehtiin, ei ole vielä määrittämässä Nagorno-Karabahin statusta. Tässä joudutaan keskustelemaan, ja siinä suhteessa vielä varmasti Etyjillä ja Minskin prosessillakin on tilansa.
Minä näen, että aika on tässä nyt mennyt ohitse, eli palataan aiheeseen.