Arvoisa puhemies! Kun hallitusohjelmaa tehtiin, niin sieltä voidaan tänne meidän turvallisuussektorille tunnistaa selkeänä fokuksena se, että haluamme pitää huolta resursseista, toimivaltuuksista ja tiedonvaihdosta. Nämä kolme asiaa ovat sellaisia, jotka kaikki tarvitaan, jotta viranomaistyö voi toimia tässä maailmanajassa ja erityisesti tässä turvallisuusympäristössä, joka on tuolta hallitusohjelmaneuvotteluista siitä näkökulmasta mennyt jopa huonompaan päin. Aivan kuten täällä todettiin, tahtoo olla niin, että me tulemme näitten toimivaltuuksien kanssa aina pikkasen perässä, ja siltä osin nämä ovat äärimmäisen tärkeitä.
No, nyt on tietysti… Täällä nostettiin hyvin esiin tämä viranomaisyhteistyö, joka on Suomessa kyllä, jos katsotaan Eurooppaa, varsin poikkeuksellista. Meillä on erinomaisen hyvä viranomaisyhteistyö, ja näinhän sen pitää tietysti pienessä maassa ollakin, mutta näin ei monessa muussa maassa ole, vaan se on paljon, paljon siiloutuneempaa. Meillä on se etu, että me voidaan käyttää pienenä maana kaikki meidän resurssit aika tehokkaasti yhteisen tavoitteen eteen elikkä suomalaisten ja isänmaan turvallisuuden varmistamiseen.
Selvää on se, että kun tulee uusia toimivaltuuksia, niin niiden täytyy tietenkin olla niitä käyttävillä virkamiehillä hyvin tiedossa ja kouluttamisesta täytyy huolehtia. Selvää on myöskin se, että täytyy varmistua siitä, että samaan aikaan ei ole toista tutkintaa tai tiedonhankintaa menossa. Ensinnäkään ei ole resursseja siihen, jos samaa asiaa tutkitaan kahdessa viranomaisessa, mutta toisaalta ei ole myöskään tarkoituksenmukaista, että toisen viranomaisen keissi vaarantuu — jotenka tältä osin asia on oikein hyvä huomioida ja tärkeä.
Ehkä totean tässä yleisesti sen, että jos ajattelee nyt tätä tilannetta, niin — niin kuin tiedetään — me tullaan aina vähän jälkijunassa näissä toimivaltuuksissa, mutta nyt tässä turvallisuustilanteessa niitä kannattaa säätää mahdollisimman tehokkaasti ja hyvin oikeastaan kaikille viranomaisille, jotta me olisimme mahdollisimman valmiita tilanteessa kuin tilanteessa.
Mitä sitten tulee meidän sisäisen turvallisuuden viranomaisiin ja heidän resursseihinsa, niin vierailin itse viime viikolla tuolla Ukrainassa, ja asia on ollut itselleni hyvin selvä ennen tätäkin, mutta siellä viimeistään havaitsi sen, että kun pahin käy eli alkaa aseellinen hyökkäys, niin sielläkin sisäisen turvallisuuden viranomaiset ovat etulinjassa — rajamiehet rajalla vastaanottamassa, poliisit kaupungissa taistelemassa vihollisen kanssa, pelastustoimi sammuttamassa tulipaloja kaikkien näiden jälkeen — ja kyllä se entistä enemmän vain vahvensi omaakin näkemystäni siitä, että kun me puhumme puolustuksen äärimmäisen tärkeistä panostuksista, niin tilanne ei ole joko—tai eli joko puolustus tai sisäinen turvallisuus, vaan kysymys on sekä—että, jotta pahimman tapahtuessa me olisimme myös täällä viranomaispuolella mahdollisimman valmiit ja mahdollisimman hyvien suorituskykyjen kanssa.