Arvoisa puhemies! Todellakin, Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomuksesta mennään nyt Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomukseen.
Arvoisa puhemies! Keskustelut ja debatit Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa toimivat usein ilmapuntarina kansainvälisen politiikan tilasta. Kun Pohjoismaiden neuvostossa käydään keskustelua hyvinkin harmonisessa ilmapiirissä, niin Euroopan neuvoston puolella asia ei ole suinkaan niin. Puheenvuorojen muotoilut, aihevalinnat, sanavalinnat ja retoriikka heijastavat hyvin yleistä tunnelmaa sekä suhtautumista maailman ongelmiin, ja on todella murheellista, kun joutuu sanomaan, että Euroopan neuvostossa käytetty retoriikka on koventunut ja vastakkainasettelu on näkyvää. Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan vuoden 2017 kertomus alkaakin hyvin synkillä lauseilla ja toteamuksilla: ”Yli 65 vuoden toiminnan jälkeen Euroopan neuvosto on järjestönä vakavien sisäisten ja ulkoisten haasteiden edessä.” Tämän selvemmin ei voi sanoa, että järjestö on kriisissä. Euroopan neuvoston arvot ja periaatteet, jotka ovat siis myös meidän suomalaisten arvot ja periaatteet, ovat nyt kovien paineiden alla. Kiistoja riittää lähes kaikilla demokratian saroilla, ja ongelmat ovat itse asiassa vain kärjistyneet vuoden 2018 aikana. Ja tässä täytyy sanoa, että ei niin huonoa, ettei ehkä myöskin hyvää — tai onko se nyt sitä sitten kuitenkaan, nimittäin tämänkin vaikean Euroopan neuvoston tilanteen ratkaiseminen lankeaa vielä tämän vuoden loppupuolella meidän suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten tontille ihan konkreettisesti, koska tämän vuoden marraskuussa Suomesta tulee ministerikomitean puheenjohtajamaa.
Ennen kuin mennään niihin isoihin ongelmiin, on hyvä muistaa, että kun Euroopan neuvosto perustettiin vuonna 1949, Eurooppa oli hyvin erilainen. Euroopan neuvosto oli 40 vuoden ajan vain noin puolen Euroopan maista järjestö. Vasta Berliinin muurin sortuminen ja kommunismin romahdus avasivat mahdollisuuden tehdä Euroopan neuvostosta todellinen yleiseurooppalainen järjestö. Nykyisin mukana on 47 maata ministerikomitean tasolla, mutta vain 46, jos lasketaan yleiskokouksessa aktiiviset maat. Venäjä nimittäin työskentelee tällä hetkellä ainoastaan ministerikomitean tasolla ja on ilmoittanut, että ei aio maksaa myöskään jäsenmaksuaan.
Euroopan neuvoston tehtävähän on puolustaa ja turvata oikeusvaltioperiaatteita, demokratiaa ja kansalaisten perusoikeuksia kaikissa sen jäsenmaissa mutta myös monissa muissa maissa. Järjestön historia on hyvin maineikas, ja järjestö oli pitkään eräänlainen demokratiakehitystä ja ihmisoikeuksien vaalimista tukeva hyvin arvostettu instituutio, mutta globaali hajaannus ja levottomuus näkyvät tällä hetkellä selkeästi myöskin Euroopan neuvoston toiminnassa. Vaikka Euroopan kaikki valtiot vannovat demokratian ja ihmisoikeuksien nimiin juhlapuheissa, tilanne on todellisuudessa valitettavasti toinen, ja tämän todistavat Euroopan neuvoston kannanotot ja raportit. Velvoitteita ei ole kunnioitettu eikä lupauksista ole pidetty kiinni. Eli sananvapaus, median toimintaedellytykset, oikeuslaitosten riippumattomuus, ihmisoikeuksien puolesta järjestöissä työtään tekevien oikeusturva, ihmisten eriarvoisuuden kasvu, puutteet tasa-arvossa — nämä ovat kaikki sellaisia asioita, joita Euroopan neuvoston komiteakokouksissa ja yleiskokouksessa joudutaan jatkuvasti nostamaan esille, ja siitä huolimatta on maita, jotka eivät korvaansa lotkauta.
Euroopan neuvoston yleiskokous tarkastelee maiden tilannetta sekä temaattisesta näkökulmasta että maakohtaisesti. Yleiskokouksen tarkkailukomitean työlistalla on 10 jäsenmaata, mutta tilanne on huolestuttava monessa muussakin. Kun esimerkiksi demokratian perusarvoja haastetaan sellaisissa EU-maissa kuin Puola ja Unkari, niin täytyy kysyä, mitä Euroopassa oikein tapahtuu.
Samaan aikaan myöskin järjestön perusedellytyksiä toimia on haastettu aivan uudella tavalla. Mainitsin jo, että Venäjä on kieltäytynyt maksamasta jäsenmaksuaan, ja Turkki on niin ikään halunnut alentaa nykyistä jäsenmaksuaan.
Ehkä Venäjästä muutama sana: Kun keväällä 2014 yleiskokous tuomitsi Venäjän Krimin-miehityksen aivan oikeutetusti ja päätti rajoittaa Venäjän parlamenttivaltuuskunnan osallistumismahdollisuuksia yleiskokoukseen ja komitean toimintaa — Venäjältä muun muassa evättiin äänestysoikeus — niin Venäjä vastasi ilmoittamalla jäävänsä pois silloisen vuoden yleiskokouksen toiminnasta, ja tilanne on eri vaiheiden jälkeen jatkunut samanlaisena tähän päivään saakka, siis vuodesta 2014. On haluttu pitää yllä dialogia, on haluttu saada Ukrainan kriisissä edistystä aikaan, on haluttu, että Minskin sopimusta noudatetaan, mutta me olemme käytännössä lähtökuopissa edelleen. Eli Venäjä ei ole osallistunut Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen toimintaan neljään vuoteen, ja todellakin nyt sitten Venäjä ilmoitti, että ei halua enää myöskään jäsenmaksuaan maksaa. Tietenkin parlamentaarinen yleiskokous päättää itse, ketkä tai mitkä parlamentaarikkovaltuuskunnat osallistuvat tai keitä rajoitetaan, mutta tähän hankalaan pattitilanteeseen ei ole löytynyt sellaista kestävää ratkaisua, joka sopisi myöskin tämän järjestön arvoihin ja perinteeseen.
Itse olen osallistunut Suomen edustajana työryhmän kahteen ensimmäiseen kokoukseen, siis työryhmän, joka on yrittänyt löytää ratkaisuja näihin mainitsemiini ongelmiin, mutta lopputulos on tällä hetkellä täysin arvoitus, mihin tässä tullaan päätymään. Voi hyvin olla, että Venäjän osalta on ikään kuin alkamassa jonkinnäköinen exit, tai sitten voi tapahtua ihme ja edistystä saadaan aikaan, niin että venäläiset parlamentaarikot päätyvät takaisin yleiskokoukseen tasavertaisina jäseninä muiden maiden edustajien kanssa. Mutta täytyy sanoa, että tässä on erikoinen epätasapaino, kun ministerikomitean puolella Venäjä jatkaa työtään kuin ei mitään ja venäläiset parlamentaarikot puolestaan eivät pääse osallistumaan yleiskokouksen debattiin. Tästä ehkä kuulisin myöskin tämän salin näkemystä.
En pidennä tätä puhettani tämän enempää, tässä olivat ehkä ne hankalimmat kysymykset. Eli Euroopan neuvoston taloudellinen tilanne näyttää hyvin hankalalta. Suomelle tulee puheenjohtajuus tämän vuoden lopussa. Tämän taloudellisen hyvin vaikean tilanteen osalta täytyy pystyä tilanne ratkaisemaan: jos Venäjä ei palaa eikä maksa jäsenmaksuaan ja mikäli Turkki maksaa alennettua jäsenmaksua, talouden tasapainottaminen on edessä — mitä se tarkoittaa silloin demokratian vaalimiselle, vaalitarkkailutyölle, monitoroinnille ja kaikille muille, esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ja sen resursseille? Tässä on todella hankalat ajat edessä.
Vielä ihan lopuksi totean, että Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta on toiminut hyvin aktiivisena ihmisoikeuksien puolustajana, demokratian puolestapuhujana ja oikeusvaltioperiaatteen vaalijana. On ilo sanoa, että Suomi toimii Euroopan neuvostossa historian oikealla puolella.