Perustelut
Yleistä
Henkilöluottotietojen merkitys työelämässä on kasvanut
erityisesti arvioitaessa työntekijän luotettavuutta
työhönottotilanteissa. Lakiesityksen tavoitteena
on luoda pelisäännöt ja edellytykset työnantajan
oikeudelle käsitellä työnhakijan tai työntekijän
henkilöluottotietoja. Sääntely täydentää luottotietolakia
työelämän osalta. Lakiin yksityisyydensuojasta
työelämässä ehdotetaan uutta
5 a §:ää, joka määrittelee
ne erityistä luotettavuutta edellyttävät
tilanteet, joissa työnantajalla on oikeus saada
ja käyttää työntekijästä luottotietolain
4 luvussa tarkoitettuja henkilöluottotietoja.
Sääntelyllä on merkitystä perustuslain
10 §:n 1 momentin takaaman yksityiselämän
ja henkilötietojen suojan kannalta, mutta osittain myös perustuslain
15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kannalta. Tällöin
tulee arvioitavaksi, täyttääkö sääntely
perusoikeuksien yleiset rajoittamisedellytykset.
Perustuslakivaliokunnan mielestä säännösehdotukset
täyttävät yleisesti ottaen lakitasoiseen
sääntelyyn liittyvät täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden vaatimukset, sillä ne henkilöryhmät,
joita työnantajan oikeus koskee, on täsmällisesti
määritelty. Kun tavoitteena on työnantajan
tai tämän asiakkaan omaisuuden suojaaminen, on
säännösehdotuksille olemassa hyväksyttävät
perusteet.
Henkilöluottotietojen käsittely
Työnantajalle ehdotetaan 1. lakiehdotuksen 5 a §:n
nojalla oikeutta saada ja käyttää tehtävään
valittua työnhakijaa koskevia henkilöluottotietoja,
kun työnhakijan on tarkoitus toimia työtehtävissä,
jotka edellyttävät erityistä luotettavuutta.
Ehdotetussa säännöksessä ei
kuitenkaan aseteta mitään edellytyksiä henkilöluottotietojen
saamiselle. Esityksen perustelujen mukaan mainittujen tietojen saamisen
edellytyksenä on voimassa olevassa 3 §:ssä mainittu tarpeellisuusvaatimus.
Lisäksi tietojen tulee liittyä välittömästi
työntekijän työsuhteeseen tai johtua
muun ohella työtehtävien erityisluonteesta. Säännös
on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella
(PeVL 9/2004 vp, s. 3/I ja PeVL
27/2000 vp, s. 2/I).
Ensisijassa henkilöluottotiedot kerättäisiin voimassa
olevan lain 4 §:n mukaan työntekijältä itseltään,
mutta käytännössä niitä hankittaisiin henkilöluottotietoja
saavilta ja käsitteleviltä yrityksiltä.
Esityksen perustelujen mukaan työnantajalla ei
ole velvollisuutta pyytää henkilöluottotietoja,
mutta säännös ei myöskään
luo yleistä velvoitetta luottotietorekisterin pitäjälle luovuttaa
työnantajalle luottotietoja, "vaan luovuttaminen perustuisi
voimassa oleviin käytäntöihin". Rekisterinpitäjän
tulisi "jollakin asianmukaisella tavalla" ennen luovuttamista ottaa selvää sitä,
onko luovutuksensaajalla lainmukainen käyttöperuste.
Luottotietojen luovuttaminen edellyttää siis tiettyä harkinnanvaraisuutta. Kuitenkin
se, miten rekisterin pitäjät selvittävät pyydettyjen
henkilöluottotietojen käyttötarkoituksen,
jää melko avoimeksi.
Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan säännöstä on
asianmukaista täsmentää siten, että henkilöluottotietojen
saamisen ja käyttämisen edellytyksiin lisätään
tietojen tarpeellisuus työnhakijan luotettavuuden arvioimiseksi. Tällöin
rekisterin pitäjän harkinnassa, onko työnantajalla
laillinen peruste saada ja käyttää tietoja
vai ei, tulee ottaa huomioon työtehtävien laatu
ja merkitys kokonaisuudessaan. Valiokunnan mielestä ehdotettu
5 a § voisi alkaa esimerkiksi seuraavasti: "Työnantajalla
on oikeus saada ja käyttää tehtävään
valittua työnhakijaa koskevia henkilön luotettavuuden
arvioimiseksi tarpeellisia luottotietolain (527/2007)
4 luvussa tarkoitettuja henkilöluottotietoja, kun..."
Ehdotetun pykälän 6 kohdan mukaan henkilöluottotietoja
voitaisiin tarkistaa työnhakijasta, jonka tehtäviin
kuuluisi työnantajan tai tämän asiakkaan
omaisuuden vartiointi. Oikeasuhtaisuuden kannalta on arveluttavaa,
että esimerkiksi tavallinen teollisuusvartiointi kuuluisi
tähän ryhmään. Valiokunnan mielestä säännöstä voitaisiin
vielä muotoilla siten, että vartioitavan omaisuuden
laatu edellyttää erityistä luotettavuutta.
Lakiehdotuksesta puuttuvat tietojen luovuttamista koskevat korvaussäännökset.
Nykymuodossaan ehdotettu 5 a § koskettaa siten jossain määrin
luottotietotoimintaa harjoittavien yritysten perustuslain 15 §:ssä turvattua
omaisuudensuojaa. Valiokunta pitää tarpeellisena,
että lakiin lisätään asianmukaiset
säännökset siitä, että luottotietojen
luovuttamisesta voidaan periä kohtuullinen korvaus.
Valiokunnalla ei ole huomautettavaa 2. lakiehdotuksesta.