Perustelut

Uuteen vuoden 2000 perustuslakiin ei sisälly säännöksiä edustajanpalkkiosta. Valiokunta on tämän vuoksi pian perustuslain voimaantulon jälkeen katsonut olevan pitkälti lainsäätäjän harkinnassa, kuinka tarkasti edustajanpalkkiosta säädetään lailla. Valiokunnan kannanoton mukaan valtiosäännöstä ei aiheudu estettä sille, että edustajanpalkkiolaissa säädetään vain edustajanpalkkion määräytymismenettelystä mutta ei sen suuruuden perusteista (PeVL 15/2000 vp, s. 2/I).

Lakialoitteessa ehdotettu menettely edustajanpalkkion määräämiseksi merkitsee, että eduskunta irrotetaan kokonaan tästä päätöksenteosta ja asian ratkaisee lopullisesti eduskunnan puhemiehistön nimeämä palkkiotoimikunta. Perustuslaista ei ole johdettavissa vaatimusta, jonka mukaan lopullisen palkkiopäätöksen tekemisen tulisi kuulua eduskunnalle tai kansanedustajista koostuvalle eduskunnan toimielimelle. Päätöksenteon uskominen nykyisenlaiselle eduskunnan palkkiotoimikunnalle ei myöskään ole ristiriidassa kansanedustajien riippumattomuusvaatimuksen kanssa, joten lakiehdotus ei ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen.

Valiokunta piti edustajanpalkkiolain vuoden 2000 muutoksessa valtiosääntöoikeudellisesti tärkeänä, että edustajanpalkkio nähdään yhtenä takeena perustuslain 29 §:n mukaisen kansanedustajan riippumattomuuden toteutumiselle. Edustajanpalkkiolla turvataan lisäksi yleisemminkin eduskunnan toimintaedellytyksiä. Näiden seikkojen vuoksi edustajanpalkkiolain 1 §:ssä säädetään palkkiopäätöksen oikeudellisena edellytyksenä, että kansanedustajille maksetaan edustajantoimen asianmukaisen hoitamisen vaatima palkkio. Tätä edustajanpalkkion suuruudesta päättämisen kannalta oleellista säännöstä ei ehdoteta muutettavaksi lakialoitteessa.