Perustelut

Ehdotuksen arviointi

Maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan turvapaikanhakija kuuluu turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin, kunnes hänelle on myönnetty oleskelulupa tai hän on poistunut maasta. Tästä pääsäännöstä ehdotetaan tehtäväksi Euroopan unionin, Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaisten (jäljempänä: unionin kansalainen ja häneen rinnastettava) osalta poikkeus. Tällainen turvapaikanhakija ei lain 3 §:n 2 momenttiin ehdotetun täydennyksen nojalla kuulu vastaanoton piiriin enää sen jälkeen, kun hän on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla ei enää kielteisen turvapaikkapäätöksen tiedoksi saatuaan ole oikeutta majoitukseen vastaanottokeskuksessa eikä hän voi saada turvapaikanhakijalle maksettavaa toimeentulotukea.

Ehdotettu sääntely johtaa siihen, että turvapaikanhakija, joka on unionin kansalainen tai häneen rinnastettava, asetetaan vastaanoton osalta eri asemaan kuin muut turvapaikanhakijat. Ehdotusta on siksi arvioitava perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa alkuperän perusteella. Merkitystä on myös Suomen ratifioimalla Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12. lisäpöytäkirjalla, jonka 1 artiklan nojalla laissa tunnustetuista oikeuksista nauttiminen on turvattava ilman minkäänlaista kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään perustuvaa syrjintää. Sääntelyllä on lisäksi liityntä perustuslain 19 §:n 1 momentissa turvattuun oikeuteen välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Ehdotuksen arvioinnissa on otettava huomioon se sääntelyn taustalla oleva seikka, että muista turvapaikanhakijoista poiketen unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla on unionin lainsäädäntöön perustuva oikeus tulla maahan ja jäädä toisen jäsenvaltion alueelle pidemmäksi ajaksi kuin ulkomaalaislain mukainen nopeutettu turvapaikkamenettely edellyttää. Päätös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön maasta poistamisesta voidaan panna täytäntöön vasta 30 päivän kuluttua päätöksen tiedoksi saamisesta. Muun niin sanotusta turvallisesta alkuperämaasta tulleen ulkomaalaisen käännyttäminen voidaan panna täytäntöön jo kahdeksantena päivänä päätöksen saamisesta. Unionin kansalaiset ja näihin rinnastettavat ovat siten tässä mielessä unionin lainsäädäntöön perustuen etuoikeutetussa asemassa muihin vastaavassa tilanteessa oleviin turvapaikanhakijoihin verrattuna.

Turvapaikkaa hakenut unionin kansalainen ja häneen rinnastettava henkilö voi 3 §:n 2 momentista poiketen kuulua lakiehdotuksen 19 c §:n 5 momentin perusteella henkilökohtaisen syyn vuoksi vastaanoton piiriin vielä kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan. Päätöksen vastaanoton piiriin kuulumisesta kohtuulliseksi ajaksi tekee vastaanottokeskuksen johtaja. Lisäksi henkilö voi kuulua vastaanoton piiriin maasta poistumiseensa saakka enintään seitsemän päivän ajan, jos hän on suostunut poistumaan valvotusti maasta tai käännyttämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanoon ennen 30 päivän kulumista päätöksen tiedoksiannosta. Näistä etenkin edellinen yksilöllisten olosuhteiden huomioon ottamisen mahdollistava säännös on omiaan edelleen hälventämään ehdotuksen ongelmallisuutta syrjintäkiellon näkökulmasta. Säännöstä on valiokunnan mielestä vielä syytä täsmentää esityksen perusteluja vastaavasti siten, että päätöstä tehtäessä otetaan erityisesti huomioon kyseisen henkilön ikä ja terveydentila.

Valiokunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka ehdotuksessa tarkoitetut henkilöt eivät enää kuuluisikaan turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin, he eivät menetä oikeuttaan perustuslain 19 §:n 1 momentissa turvattuun välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Käytännössä ehdotus voinee johtaa ainakin siihen, että tällainen henkilö voi hätätilanteessa turvautua toimeentulotukilain mukaiseen kiireelliseen toimeentulotukeen (laki toimeentulotuesta, 14 §:n 3 momentti) silloin, kun hän ei voi saada välttämätöntä toimeentuloaan muulla tavalla.

Kaiken kaikkiaan sääntely merkitsee valiokunnan mielestä lähinnä sitä, että turvapaikkaa hakeneen unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön oikeusasema järjestetään eri tavoin kuin muiden vastaavassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden asema. Tähän vaikuttaa ainakin välillisesti Euroopan unionin lainsäädäntö. Kokonaisuutena arvioiden henkilöiden eri asemaan asettamiselle on hyväksyttävät perusteet.

Muita seikkoja

Esityksen keskeisenä tarkoituksena on vähentää Euroopan unionin kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Tavoite on hyväksyttävä, eikä sääntelyllä ole suoranaista vaikutusta siihen, miten turvapaikkahakemuksia käsitellään. Esitetyllä tavoitteella ja ehdotetulla 3 §:n 2 momentilla on kuitenkin asiallinen liityntä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyssä sopimuksessa ja ulkomaalaislaissa käytettyyn turvallisen alkuperämaan käsitteeseen. Valiokunta muistuttaa tämän vuoksi vakiintuneesta käytännöstään, jonka mukaan kansainvälistä suojelua tarkoittavia hakemuksia ei pidä ratkaista pelkästään hakijan alkuperämaassa vallitsevan yleisen tilanteen perusteella vaan hakemukset on tutkittava kunkin hakijan osalta riittävän yksilöllisesti (ks. esim. PeVL 23/1998 vp, s. 4/II, PeVL 16/2000 vp, s. 4/I, PeVL 4/2004 vp, s. 5—6). Tältä osin valiokunta on aiemmin kiinnittänyt esimerkinomaisesti huomiota Slovakian romanien hakemusten käsittelyyn (PeVL 4/2004 vp, s. 6/II).