Hallituksen arvovalinnat ovat väärät

Hallitus jatkaa työtään talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin näivettämisen linjalla. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan kohdistuvat säästöt lisäävät pienituloisuutta ja palveluiden tarvetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja sosiaaliturvan leikkausten ja työntekijöiden verovähennysoikeuksien heikennysten rinnalla hallitus tekee ennennäkemättömiä kevennyksiä suurituloisten, hyväosaisten ihmisten verotukseen ja asiantuntijoiden hyödyttöminä pitämiä kevennyksiä yhteisöveroon kaikille yrityksille. Hallituksen kylmät arvovalinnat eivät lisää Suomeen hyvinvointia, vaan ne heikentävät ihmisten luottamusta tulevaisuuteen ja yhteiskuntaan, lisäävät pienituloisten ahdinkoa ja syventävät köyhyyttä ja eriarvoisuutta. 

Kela-korvaukset yksityiseen bisnekseen

Hallituksen sosiaali- ja terveyspoliittinen linja on selvä: yksityistä sektoria pönkitetään ja julkista sote-sektoria heikennetään. Hallitusohjelman mukaista investointiohjelmaa yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksiin jatketaan. Uutena toimena hallitus esittää uudenlaista Kela-korvauskokeilua yli 65-vuotiaille. Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat pitävät hallituksen linjaa ongelmallisena ja peräti vääränä. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan lisärahoituksen ohjaaminen Kela-korvauksiin ei edistä koko palvelujärjestelmän toiminnan ja palvelujen oikeudenmukaista ja kustannusvaikuttavaa jakautumista. Hallituksen rakentaman mallin kautta pirstaleisuus lisääntyy ja riskinä on myös, että kokeilu entisestään heikentää julkisia lääkäripalveluja eikä vähennä siihen kohdistuvaa kuormitusta. THL toteaa, että kokeilu on varsin kallis suhteessa todennäköisesti saavutettavaan melko vähäiseen terveyshyötyyn eikä hallituksen ehdottama korvausmalli tuota kustannusvaikuttavia palveluita. Pidämme erityisen ongelmallisena sitä, että hallitus satsaa malliin, jonka vaikuttavuuden asiantuntijat laajasti kyseenalaistavat, samalla kun leikataan rahoitusta hyvinvointialueilta. Niukat varat pitäisi käyttää mahdollisimman kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti tuottamaan kansalaisille parempaa terveyttä ja hyvinvointia. Katsomme, että korvauksiin varatut rahat tulisi suunnata hyvinvointialueiden rahoitukseen, jotta ne voivat järjestää palvelut alueen asukkaiden tarpeisiin parhaiten vastaavasti turvaten oikea-aikaisen hoitoon pääsyn ja hoidon jatkuvuuden omalääkäri-omahoitajamallilla.  

Hyvinvointialueiden tilannetta helpotettava

Oppositio on esittänyt toistuvasti, että hallituksen tulisi pidentää hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvollisuutta, jotta palvelut saadaan alueilla järkevästi rakennettua ja vältytään lyhytnäköisiltä leikkauksilta, kuten henkilöstön irtisanomisilta ja toimintojen karsimiselta. Pitkäjänteinen henkilöstöpolitiikka ja sote-alan veto- ja pitovoiman kehittäminen ovat mahdottomia säästöpaineessa. Sote-ammattilaisten tarve on suuri, mutta hallituksen leikkausten myötä on suuri vaara, että irtisanotut henkilöt eivät enää palaa julkiselle sote-sektorille vaan pahimmassa tapauksessa vaihtavat kokonaan alaa. Etenkin ennaltaehkäisystä ja ei-lakisääteisistä palveluista leikkaaminen tulee nopeasti kalliiksi, kun ongelmia pääsee syntymään ja ne pahenevat. Pahimmillaan ongelmat koskevat kokonaisia perheitä ja niillä voi olla pitkäkestoiset seuraukset. Hallitus on esittämässä jopa yli 150 miljoonan euron leikkauksia, jotka kohdistuvat etenkin sosiaalipalveluihin. Hallituksen väitteet siitä, että kyseessä ei olisi leikkaus, vaan taloudellinen vaikutus syntyy lähinnä teknologian lisäämisen tuoman tehokkuuden ansiosta, eivät ole olleet uskottavia. Teknologiset ratkaisut ovat pitkälti jo arkipäivää monissa palveluissa, ja toisaalta niiden lisääminen ja kehittäminen vaatii satsauksia, ei leikkauksia. Hyvinvointialueille tulisi antaa työrauha jatkuvan leikkaamisen ja kiristämisen sijaan. Hallituksen tulisi turvata kiireettömään perusterveydenhuoltoon pääsy vähintään 14 vuorokaudessa ja hoidon jatkuvuus omalääkäri-omahoitaja-omatiimi-mallilla. Tämä edellyttää satsauksia perusterveydenhuoltoon. 

Järjestöleikkauksille stoppi

Pääministeri Orpon hallitus on jo aiemmin päättänyt leikata sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista kolmanneksen tämän vaalikauden aikana. Lisäksi hallitus päätti puoliväliriihessä uudesta 10 miljoonan leikkauksesta järjestöjen avustuksiin. Siten sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksia leikataan vaalikauden lopussa vuositasolla peräti 140 miljoonalla eurolla. Hallituksen järjestövihamielinen leikkauspolitiikka iskee kansalaisyhteiskunnan ytimeen ja ajaa vapaan kansalaisjärjestötoiminnan ahtaalle. Sote-järjestöt vahvistavat osallisuutta ja demokratiaa samalla kun auttavat lapsiperheitä, nuoria, kriisejä kohdanneita, vanhuksia, yksinäisiä, muistisairaita, pitkäaikaissairaita, vammaisia ja kaikkien heidän läheisiään. Sote-järjestöt tekevät monin tarvoin merkittävää, mm. matalan kynnyksen työtä, joka myös tukee julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Erityisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, kuten pitkäaikaissairaat eivät aina saa tarvitsemiaan palveluita julkiselta sektorilta ja heitä on ohjattu sosiaali- ja terveysjärjestöjen palveluihin. Nyt hallitus leikkaa sekä julkisesta terveydenhuollosta, että sosiaali- ja terveysjärjestöiltä. Samanaikaisesti järjestöjen avustusjärjestelmää ollaan uudistamassa, eräiden linjausten mukaan järjestöjen itsemääräämisoikeutta merkittävästi supistaen. Pidämme tällaista kehitystä erittäin huolestuttavana. Katsomme, että leikkausten kokonaisuus tulisi arvioida uudelleen ja selvittää hyvinvointi- ja kustannusvaikutukset. Päällekkäin kasautuvat leikkaukset vaikeuttavat järjestöjen pitkäjänteistä työtä. Leikkauksia tehtäessä on varmistettava järjestötoiminnan hallittu sopeutuminen laskeviin avustustasoihin ja esimerkiksi vähennettävä järjestöjen hallinnollista taakkaa. Myös lahjoitusten verovähennysoikeuden ulottaminen sote-järjestöille tulee huomioida. 

Valtion eläkerahastosta vippaamisella peitellään velkaa

Hallitus peittelee ennätyksellistä velanottoaan valtiovarainministerin mukaan ”siltarahoituksella”, mikä tarkoittaa käytännössä miljardin euron lisätuloutusta Valtion eläkerahastosta (VER) vuonna 2027. Näin julkinen velka ja tulevat korkomenot pienenevät, mutta samalla julkinen sijoitusvarallisuus ja sen tulevat tuotot pienenevät. Valiokunnan valtiovarainministeriöltä saaman selvityksen mukaan maltillisella 5,5 prosentin sijoitustuotto-odotuksellakin verrattuna 2,5 prosentin velanhoidon kustannukseen hallituksen "siltarahoituksen" kustannus tulee olemaan 35,5 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja kumulatiivisesti vuosina 2026—2029 peräti 117,8 miljoonaa euroa. Mainittu 5,5 prosenttia on ollut VER:n sijoitusten keskituotto vuodesta 2001 alkaen. Kahdeksan prosentin tuotolla laskettuna kustannus olisi 65,2 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja kumulatiivisesti kehyskaudella 221,3 miljoonaa euroa. Pidämme valtion eläkerahojen lainaamista budjettiin jo lähtökohtaisesti ongelmallisena, mutta tilanteessa, jossa saisimme lainan markkinoilta edullisemmalla ratkaisulla, pidämme hallituksen kikkailua eläkevaroilla kohtuuttomana ja veronmaksajien etujen vastaisena.  

Keskusta kantaa huolta julkisen talouden suunnitelman vaikutuksista ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen. Olemme myös huolissamme Orpon ja Purran hallituksen kyvystä kääntää Suomen talous ja työllisyys kasvuun. 

Hallitus ei kertonut kehysriihessä uusista hyvinvointialueiden rahoitukseen kohdistuvista säästöistä, mutta aiemmin sovittujen säästöjen toimeenpano jatkuu. Keskusta toteaa, että hallituksen sosiaali- ja terveyspalveluille asettama alkuperäinen 1,4 miljardin euron sopeutustavoite yhden vaalikauden aikana on epärealistinen. 

Hallitus ajaa toimillaan hyvinvointialueiden talouden niin ahtaalle, että välttämättömien sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluiden järjestäminen on mahdotonta. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut maaliskuussa 2025 julkaistussa raportissaan sote-palveluiden kehitystä uudistuksen alkuvuosina. Raportin mukaan talouden sopeuttaminen on toistaiseksi vienyt hyvinvointialueilla voimavaroja palvelujen kehittämisestä. Alueelliset erot palveluissa ovat suuria, perusterveydenhuollon palveluverkkoja on supistettu ja hoidon jatkuvuus on ollut heikkoa. 

Hallituksen vaatimien säästöjen toimeenpano johtaa hyvinvointialueilla lähi- ja peruspalveluiden alasajoon ja henkilöstön vähentämiseen. Palveluiden alasajo johtaa siihen, että apua ei saa aina tarvitessaan, jonot palveluihin pitenevät ja hoitoa ja hoivaa tarvitsevan ihmisen läheiset joutuvat kantamaan aiempaa enemmän vastuuta läheisistään. Samaan aikaan kun henkilöstöä joudutaan säästöjen aikaansaamiseksi irtisanomaan ja määräaikaisia työsopimuksia ei jatketa, monella hyvinvointialueella on pula ammattitaitoisesta ja osaavasta työvoimasta.  

Keskusta muistuttaa, että julkisen talouden tervehdyttäminen ja kustannusten kasvun hillitseminen on välttämätöntä. Tämä edellyttäisi sääntelyn keventämistä ja velvoitteiden joustavoittamista, mutta samaan aikaan on turvattava riittävä rahoitus lakisääteisiin palveluihin ja suhteessa todelliseen tarpeeseen. Hallitus ei tunnista tällä hetkellä hyvinvointialueiden tukalaa tilannetta, joka johtaa palveluiden heikkenemiseen ja jopa perustuslain vastaisiin tilanteisiin.  

Keskustan ja Orpon hallituksen isoin näkemysero politiikassa on juuri suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä ja niiden rahoituspohjan turvaamisessa. Hyvinvointialueet toimivat nyt valtion vahvassa säädös- ja rahoitusohjauksessa. Keskusta lisäisi paikallista valtaa valita parhaiten sopivia ratkaisuja ja lisätä joustoa palveluiden järjestämisen tapoihin ja purkaisi valtakunnallisia sitovia normeja. Emme ei olisi leikanneet aiempien lakimuutosten vaikutuksina syntyviä arvioituja laskennallisia säästöjä pois hyvinvointialueiden rahoituksesta, kuten Orpon ja Purran hallitus on tähän mennessä tehnyt. Hyvinvointialueille olisi tällöin runsaammin liikkumatilaa ja aidosti mahdollisuus järjestää alueensa asukkaille tarpeelliset perustuslainmukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut.  

Säästöjen toteuttamiseen tarvitaan lisäaikaa

Keskustan mielestä hyvinvointialueet voivat muun muassa uusia toimintatapoja hyödyntämällä löytää kustannussäästöjä, mutta hallituksen aikataulu ja tavoitetaso hyvinvointialueiden omille säästöille on täysin epärealistinen. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan liian nopeasti toteutettavilla säästötoimilla voi olla seurauksia koko järjestelmän toimintaan ja monessa palvelussa tapahtunut suotuisa kehitys voi pysähtyä. Keskusta on esittänyt jo useita kertoja, että hyvinvointialueiden alijäämän kattamisaikaa tulisi pidentää. Tämä mahdollistaisi hyvinvointialueiden talouden vakauttamisen hallitusti ilman lähi- ja peruspalveluiden äkkiväärää alasajoa.  

Keskusta käynnistäisi toimenpideohjelman sääntelyn sujuvoittamiseksi, normien purkamiseksi ja hukkajahdiksi hyvinvointialueilla. Hukkajahdissa tarkastellaan, mitä pykäliä tai säännöksiä voidaan poistaa tai keventää ja mitä toimintoja tai minkälaista päätöksentekoa voidaan automatisoida. Keskustan mielestä muissakin julkisrahoitteisissa toiminnoissa kuin vain hyvinvointialueilla on käytävä systemaattisesti läpi, miten erilaista yhteiskunnan normitusta voidaan purkaa. Vaikuttamattomia toimia tulee välttää ja harkita, mitkä asiat kuuluvat julkisen sektorin kustannettavaksi.  

Monikanavarahoituksen purkamisessa edettävä

Osa-optimoinnin vähentämiseksi ja julkisen sektorin kokonaiskustannusten nykyistä paremman hallinnan kannalta on välttämätöntä, että monikanavarahoitusta kyetään purkamaan nykyisestä. Esimerkiksi Kela-kyytien rahoitusvastuu on siirrettävä Kelalta hyvinvointialueille. Tällöin hyvinvointialueilla on arvioitava tarkoituksenmukaista palvelujen tuotantotapaa ja palveluverkkoa myös palveluiden piiriin hakeutumiseen yhteydessä julkiselle sektorille aiheutuvien matkakustannusten näkökulmasta.  

Hallitus on lisännyt merkittävästi yksityisen sairaanhoidon Kela-korvausten rahoitusta samaan aikaan kun se on leikannut hyvinvointialueiden rahoitusta. Keskusta toteuttaisi yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksiin rakenteellisen muutoksen siten, että olemassa oleva rahoitus kohdennettaisiin uudelleen rajaten se hammashoitoon, naistentauteihin ja hedelmöityshoitoihin, joiden korvaustaso nousisi nykyisestä.  

Hallituksen aikomukset aloittaa 65-vuotiaiden Kela-korvauksiin perustuva valinnanvapauskokeilu johtavat hyvinvointialueiden palveluiden ohella tarjottavaan rinnakkaiseen vaihtoehtoon, joka vahvistaa nyt jo ongelmallista monikanavarahoitusta. Malli pirstaloi ikääntyneiden hoitopolkuja ja heikentää julkisia lääkäripalveluja, jos lääkäreitä siirtyy merkittävässä määrin hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin palveluksesta töihin yksityisiin lääkäripalveluja tarjoaviin yrityksiin. Tämä voi johtaa siihen, että jäljelle jäävien lääkäreiden kuormitus julkisissa palveluissa kasvaa. Mallin tuottama terveyshyöty on arvioitu siitä annetuissa lausunnoissa vähäiseksi ja mallin kustannusvaikuttavuus on heikko.  

Hyvinvointialueen palvelutuotannon kustannusten avoimuutta lisättävä

Keskusta avaisi viipymättä hyvinvointialueiden järjestämien sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuslaskennan avoimeksi, jotta saadaan vertailukelpoista tietoa. Tämä edellyttää hyvinvointialueilta yhtenäisiä kustannuslaskentaperusteita, jotta palvelutuotteet saadaan vertailukelpoisiksi. Vaikuttavuuden arviointi ja kustannusten seuranta edellyttää tiedon keruuta ja mahdollisuutta koota ja analysoida kerättyä tietoa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokseen kohdistuvat säästöt uhkaavat heikentää ministeriöiden ja hyvinvointialueiden tiedontarpeeseen vastaamista ja tiedolla johtamista. 

Hyvinvointialueilla tule olla mahdollisuus kokeiluihin ja uusien innovaatioiden käyttöönottoon.

Keskusta pitää tärkeänä, että erityisesti paljon terveydenhuollon palveluja tarvitseville otettaisiin uudelleen käyttöön omalääkäri tai oma tiimi -malli. Oma lääkäri -mallin hyödyistä on kansainvälistä näyttöä. Sen käyttöönotto vähentää jo lyhyellä aikavälillä erikoissairaanhoitoon kirjoitettujen lähetteiden määrää ja sairaalahoidon päivystykseen hakeutumisen tarvetta. Oma lääkäri -malli lisää myös potilaiden ja asiakkaiden tyytyväisyyttä terveyspalveluita kohtaan, parantaa hoitoon sitoutumista ja pidentää eliniän odotetta. Kansainvälisten tutkimusten mukaan hoidon jatkuvuutta parantamalla on mahdollista vaikuttaa myös erikoissairaanhoidon käyttöön sitä vähentäen. Oma lääkäri tai oma tiimi -mallin käyttöönotto hillitsisi todennäköisesti terveydenhuollon kustannusten kasvua.  

Keskusta edistäisi ammatinharjoittajamallin käyttöönottoa koko Suomessa. Ammatinharjoittamisella tarkoitetaan sellaista toimintaa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö ei ole julkisessa virassa eikä muussakaan palvelussuhteessa, vaan tuottaa palvelut itsenäisesti suoraan asiakkaalle. Ammatinharjoittajamallin tavoitteena on sitouttaa yksityissektorilla toimivia lääkäreitä pitkiin hoitosuhteisiin hyvinvointialueen järjestämisvastuun piirissä. 

Työhyvinvoinnin kehittämiseksi voitaisiin kokeilla esimerkiksi tiimeille kannustinpalkkauksia ja paikallisesti sovittavia työaikajärjestelyitä. 

Tekoälyn hyödyntämistä ja vaikuttavuutta edistettävä valtakunnallisesti

Keskusta kannattaa hallituksen asettamaa tavoitetta ottaa tekoälyn mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollossa täysimääräisesti käyttöön tavoitteena laadukkaammat palvelut ja sote-ammattilaisten ei-potilastyöhön kuluvan ajan minimointi. Tämän tavoitteen tueksi tarvitaan määrätietoisia toimia tekoälyn kansallisen käyttöönoton edistämiseksi. Valitettavasti Orpon hallitus ei ole esittänyt sellaisia, eikä myöskään varannut erillistä rahoitusta tavoitteen saavuttamisen tueksi.  

Hyvinvointialueilla on rohkeasti etsittävä keinoja tuottavuuden vahvistamiseksi. Tämä toteutuu ottamalla käyttöön uusia toimintatapoja ja -malleja, esimerkiksi hyödyntämällä ennakkoluulottomasti tekoälyä ja robotiikkaa. Myös sosiaali- ja terveystietojen toissijaista käyttöä säätelevä toisiolaki on saatava ketterämmäksi.  

Keskusta näkee tarpeelliseksi, että sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuuden mittaamiseksi määritellään kansallisia indikaattoreita, joilla kerätään tietoa hyvinvointialueilta ja toteutetaan määrätietoinen seuranta tavoitteiden seurannasta. Mittareilla voitaisiin seurata muun muassa potilaan toimintakyvyn muutoksia, operaatioiden koettua hyötyä ja hoitoketjujen toimivuutta. 

Sähköisten palveluiden volyymia tulee kasvattaa

Suomessa tulee määritellä kansallisesti, millaisia tavoitteita potilastietojärjestelmille asetetaan. Hallituksen linjauksen mukaisesti Suomessa on siirryttävä digitaalisten palveluiden ensisijaisuuteen viranomaisasiointikanavana. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi kirjepostin sijaan ensisijainen vaihtoehto olisi sähköinen posti. Samalla on huolehdittava, että vaihtoehtoisia asiointi- ja viestintäkanavia esimerkiksi fyysisissä palvelupisteissä on aina tarjolla ihmisille, jotka eivät pysty eri syistä käyttämään digipalveluita. Palveluiden käytön ohjaukseen tulee myös panostaa, jolloin yhä useampi ihminen saa käyttöönsä ajasta ja paikasta riippumattoman laajan digitaalisen palveluvalikoiman ja -kanavat.  

Järjestöleikkaukset ovat kohtuuttomia

Orpon ja Purran hallitus on kohdistanut 130 miljoonan euron leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen. Hallitus korotti kehysriihessä leikkauksia vielä 10 miljoonaa euroa, vaikka tiedossa on, että leikkaukset tulevat johtamaan merkittävään järjestöjen toiminnan alasajoon. Leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen työhön osuvat erityisesti hyvinvoinnin edistämiseen, ennaltaehkäisevään työhön ja matalan kynnyksen palveluihin. Samaan aikaan hallitus tekee lakiuudistuksia, jotka lisäävät ongelmia ja johtavat järjestöjen tarjoamien palveluiden tarpeen kasvuun, joita tulisi siis lisätä eikä vähentää. Alkoholin saatavuuden lisääminen, sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset ja rahapelien tarjonnan kasvu lisäävät avun tarvetta. Keskusta ei olisi kohdistanut hallituksen tavoin massiivisia leikkauksia järjestöjen rahoitukseen. Hallituksen tulee seurata järjestöjen rahoituksen leikkausten vaikutuksia palveluiden tarjontaan ja ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen ja tarvittaessa lisätä nopeasti rahoitusta. 

Omaishoitolain kokonaisuudistusta odotellaan

Orpon hallitus oli sopinut hallitusohjelmassaan, että hallitus tekee puoliväliriiheen mennessä omaishoitolain kokonaisuudistuksen, jossa huomioidaan mm. työ- ja eläkeikäisten omaishoitajien erityistarpeet. Lain kokonaisuudistus olisi tarpeen ja olemme odottaneet hallituksen esityksen antamista eduskunnalle. Esitystä ei ole annettu, ja hämmästelemmekin, missä luvattu uudistus viipyy. Esimerkiksi omaishoitajuuden ja ansiotyön yhteensovittamisessa olisi merkittäviä parannustarpeita.  

Omaishoitajuudella on todella iso merkitys yhteiskunnalle. Samalla omaishoito tarkoittaa siihen sitoutuneille omaishoitajille yleensä myös pienentyneitä työtuloja ja eläkekertymiä. Hallituksen puoliväliriihessä sopima 16 miljoonan euron lisärahoitus omaishoitoon ja perhehoitoon on erittäin tärkeä. Omaishoidon tuen toimeenpanoa pitää myös seurata, jotta varmistetaan korotuksen kohdentuminen omaishoitoon asianmukaisesti. Hallituksen olisi hallitusohjelmassa sopimansa mukaisesti selvitettävä myös omaishoidon tuen siirtämistä Kelan maksettavaksi.  

Hallitus päätti puoliväliriihessä poistaa kokonaan kaavamaisen työhuonevähennyksen. Omaishoitajilla on ollut oikeus hakea myös työhuonevähennystä (480 euroa vuonna 2024). Työhuonevähennys olisi säilytettävä vähintään omaishoitajilla.  

Hallitusohjelman mukaiset linjaukset ja nyt esitetty julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026—2029 muodostavat kokonaisuuden, joka leikkaa voimakkaasti kansalaisten hyvinvointia ja pitkän aikavälin kestävyyttä rakentavia palveluita. Sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta hallituksen politiikka nojaa lyhytnäköisiin säästöihin, joiden yhteiskunnalliset ja taloudelliset seuraukset tulevat heikentämään väestön hyvinvointia ja lisäämään sote-menojen kasvua tulevina vuosina. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat keskeinen osa suomalaista hyvinvointijärjestelmää. Ne tarjoavat matalan kynnyksen tukea, täydentävät julkisia palveluita ja tavoittavat ihmisiä, jotka muutoin jäisivät palveluiden ulkopuolelle. Hallituksen päätös leikata sote-järjestöiltä yhteensä 140 miljoonaa euroa tällä vaalikaudella on vakava virhe. Leikkaukset eivät tuota säästöjä, vaan päinvastoin lisäävät julkisen sektorin kustannuksia, kun ongelmat kasautuvat ja siirtyvät raskaampien palveluiden piiriin. 

Erityisen vakavia seurauksia on jo nähty esimerkiksi kriisipuhelin- ja mielenterveysjärjestöjen toiminnassa, jossa linjoja on jouduttu sulkemaan ja tukiapua rajaamaan. Jo nyt mielenterveyden häiriöiden on arvioitu aiheuttavan Suomessa vuosittain noin 11 miljardin euron kustannukset. Järjestöt tarjoavat korvaamatonta tukea haavoittuvassa asemassa oleville sekä täydentävät hyvinvointialueiden palveluja. Valtionavustusjärjestelmän vakautta, hallinnollisen taakan keventämistä ja yleisavustuspainotusta tulee vahvistaa yhteistyössä järjestökentän kanssa. 

Hallituksen linjaus osoittaa omaishoidon ja perhehoidon palkkioihin 16 miljoonan euron vuosittaisen lisäpanostuksen vuodesta 2026 alkaen. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta väestön ikääntyessä omaishoidon merkitys vain kasvaa, eikä hallituksen esittämä panostus vastaa tuen todellista tarvetta. Omaishoidon hoitopalkkion vähimmäismäärä on edelleen alle 500 euroa kuukaudessa, eikä indeksikorotuksia ole luvassa. 

Hyvinvointialueet päättävät omaishoidon tuen myöntämisestä määrärahojensa puitteissa. Koska alueet kamppailevat alijäämäisten budjettiensa kanssa, lisärahoitus ei automaattisesti siirry omaishoitajien tueksi. Pahimmassa tapauksessa tukien saajien määrä vähenee, vaikka nimellistä lisärahoitusta on osoitettu. Omaishoitajien asemaa on parannettava rakenteellisesti, esimerkiksi siirtämällä tuen maksatuksen vastuu Kelalle ja varmistamalla yhdenvertaiset kriteerit koko maassa. Omaishoidon tukeminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää: se estää raskaampien palvelujen tarpeen kasvua ja tukee hoivan toteutumista läheissuhteissa. 

Sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) että Kansaneläkelaitos (Kela) ovat joutuneet viime vuosina toistuviin säästö- ja sopeutustoimiin, jotka heikentävät niiden kykyä suorittaa lakisääteisiä tehtäviään. THL on tuonut valiokunnalle antamassaan lausunnossaan esiin, että uusien leikkausten kohdentaminen toimintamenoihin vaarantaa asiantuntijatuen saatavuuden hyvinvointialueille ja ministeriöille. Kelan lausunnon mukaan toimintakululeikkaukset uhkaavat hidastaa ratkaisutoimintaa, lisätä asiakaspalvelun ruuhkautumista ja viivästyttää lakimuutosten toimeenpanoa. On kestämätöntä, että hallitus samanaikaisesti toteuttaa laajoja sosiaaliturvauudistuksia ja leikkaa niiden toimeenpanijoiden resursseja. 

Hallitus on jo aiemmin päättänyt toimeentulotukeen, asumistukeen ja työttömyysturvaan kohdistuvista leikkauksista, joiden yhteisvaikutukset lisäävät pienituloisten määrää Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan jo vuosien 2024—2025 leikkaukset lisäävät pienituloisten määrää noin 100 000 henkilöllä. Tulevat leikkaukset uhkaavat lisätä määrää entisestään. 

Hallituksen säästötoimet kohdistuvat etuuksiin, jotka ovat suoraan yhteydessä suhdanteisiin ja joihin hakijamäärät kasvavat taloudellisten paineiden kasvaessa. Tässä tilanteessa hallituksen suunnitelma toimeentulotukiuudistuksesta, joka vähentäisi tukeen oikeutettujen määrää ja siirtäisi painetta yleisestä asumistuesta perustoimeentulotukeen, on hyvin ongelmallinen. 

Orpon hallituksen valitsemassa talouslinjassa leikkaukset kohdistuvat ennaltaehkäisyyn, perusturvaan ja pienituloisiin, samalla kun suurituloisten verotusta kevennetään. Vihreät pitää tätä linjaa eriarvoisuutta kasvattavana ja pitkän aikavälin taloudellista vakautta heikentävänä. On ristiriitaista puhua sote-menojen hillitsemisestä ja samaan aikaan purkaa juuri niitä rakenteita, jotka mahdollistavat ongelmien varhaisen tunnistamisen, ennaltaehkäisyn ja kustannustehokkaan palvelutuotannon. Hallituksen linja uhkaa kasvattaa tulevaisuuden kustannuksia ja eriarvoisuutta, jättäen kasvavat ongelmat seuraavien hallitusten ja sukupolvien ratkaistavaksi.  

Hallituksen kehysriihipäätökset ja vuosia 2026—2029 koskeva julkisen talouden suunnitelma jatkavat Orpon hallituksen ideologista projektia pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajamiseksi sekä eriarvoisuuden kasvattamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä koulutukseen kohdistuvia leikkauksia ei enää edes yritetä perustella valtion velkaantumisen vähentämisellä, sillä alijäämää kasvatetaan merkittävästi suuryrityksille ja hyvätuloisille painottuvilla miljardiluokan veronalennuksilla.  

Julkisen talouden suunnitelmassa yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksiin ehdotetaan yhteensä 226 miljoonan euron lisäystä vuosina 2026—2027. Hallitus on päättänyt jatkaa yksityisten terveysjättien voittojen paisuttamista, vaikka jo toteutetut Kela-korvauksien korotukset eivät ole lyhentäneet hoitojonoja. Myös valmisteilla oleva 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilu uhkaa asiantuntijoiden mukaan heikentää hoidon jatkuvuutta, mikä vaarantaa myös omalääkärimallin toteutumisen. Vasemmistoliitto on ainoana eduskuntapuolueena vastustanut johdonmukaisesti Kela-korvauksien korottamista. Vaadimme tähän käytettävien varojen kohdentamista hyvinvointialueille julkisten perusterveydenhuollon vahvistamiseen: jokaisen kansalaisen tulisi päästä omalle lääkärille maksutta viikon sisällä. 

Julkisen talouden suunnitelma sisältää myös 100 miljoonan euron leikkaukset sosiaalihuoltoon. Julkisuustietojen perusteella hallituspuolueet ovat linjanneet kyseisistä säästöistä vastuuministerin ja virkavalmistelun ohi, eikä niiden kohdentamista ole edelleenkään tietoa. Lisäksi hallitus valmistelee leikkauksia mm. vammaispalveluihin sekä vanhusten kotihoitoon. Toteutuessaan leikkaukset tulevat heikentämään ennestään vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa ja lisäämään pahoinvointia suomalaisessa yhteiskunnassa. Edelleen hallitus kieltäytyy antamasta hyvinvointialueille lisäaikaa alijäämien kattamiselle, mikä uhkaa johtaa kestämättömään leikkauskierteeseen ja lakisääteisten tehtävien laiminlyöntiin monilla alueilla. 

Vaikka työttömyys, asunnottomuus, ruoka-avun tarve ja lapsiperheköyhyys ovat kasvaneet hallituksen politiikan seurauksena, hallitus on päättänyt edelleen jatkaa eriarvoisuuskriisin syventämistä. Niin sanotulla toimeentulotuen kokonaisuudistuksella leikataan 74 miljoonaa euroa viimesijaisesta turvasta, jonka varassa joutuu elämään myös paljon työkyvyttömiä ja pitkäaikaissairaita henkilöitä. Hallitus romuttaa edelleen lyhytkestoisten työn vastaanottamisen kannustimia poistamalla toimeentulotuen suojaosan, minkä lisäksi tukeen tehdään 1,9—3 prosentin tasoleikkaus. Näillä päätöksillä heikennetään kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien toimeentuloa kestämättömällä tavalla.  

Hallitus on päättänyt myös uusista leikkauksista sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksiin. Leikkauksien yhteissumma kasvaa vaalikauden aikana jo yhteensä 140 miljoonaan euroon. Järjestöt tarjoavat matalalla kynnyksellä korvaamattoman tärkeää apua juuri niille ihmisryhmille, jotka ovat hallituksen leikkauspolitiikan suurimpia kärsijöitä. Samalla kun avun tarve kasvaa valtavasti, järjestöjen toimintaedellytyksiä heikennetään edelleen. 

Orpon hallitus on pyrkinyt johdonmukaisesti heikentämään myös maahanmuuttajien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kotoutumispalveluista on leikattu ja nyt paperittomien oikeutta välttämättömään terveyenhuoltoon ollaan rajoittamassa, mikä uhkaa johtaa ainoastaan erikoissairaanhoidon kustannuksien kasvuun, kun sairauksia ei hoideta ajoissa. Vastaavasti maahanmuuttajaperheitä syrjivä kotihoidontuen ns. Norjan malli ainoastaan lisää julkisia menoja ja eriarvoistaa perheitä mielivaltaisella tavalla. Tämä osoittaa, että maahanmuuttovastaisuus on hallitukselle itseisarvo, josta ollaan myös valmiita maksamaan. 

Vasemmistoliitto on ainoana eduskuntapuolueena esittänyt konkreettisen vaihtoehdon hallituksen sosiaaliturva- ja sote-leikkauksien perumiseksi. Kehysriihessä päätetyt massiiviset rikkaille ja suuryrityksille kohdentuvat veronalennukset tulisi perua, ja rahat käyttää kärjistyvän eriarvoisuuskriisin ratkaisemiseen sekä peruspalveluiden turvaamiseen. Toteutuessaan hallituksen julkisen talouden suunnitelma sekä lisää valtion velkaantumista että heikentää suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta, luottamusta ja hyvinvointia. Tätä on mahdotonta hyväksyä.