Yleistä
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pääluokan loppusumma talousarvioesityksessä on noin 16,2 mrd. euroa, mikä on 134 milj. euroa suurempi kuin kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa. Määrä on noin viidennes valtion budjetista. Julkisen talouden suunnitelman mukaan kehyskauden lopussa summa on 15,2 mrd. euroa. Suurin vaikutus on sosiaaliturvaan tehtävillä uudistuksilla, jotka vähentävät valtion menoja noin miljardilla eurolla kehyskauden lopussa ottaen huomioon asumistuki- ja toimeentulomenojen kasvu uudistusten seurauksena. Hallinnonalan määrärahoista käytetään eläkemenoihin noin 35 %, perhe- ja asumiskustannusten tasaukseen sekä perustoimeentulotukeen noin 30 %, työttömyysturvaan noin 11 %, sairausvakuutukseen noin 15 %. Vuonna 2027 työllisyysasteen arvioidaan olevan 75,2 %. Työttömyysasteen arvioidaan puolestaan laskevan ja vuonna 2027 työttömyysasteen arvioidaan olevan 6,4 %.
Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisesti sosiaaliturvaan tehdään useita määrärahatarvetta pienentäviä uudistuksia. Merkittävimpänä yksittäisenä säästötoimenpiteenä kansaneläkeindeksiin ja kuluttajahintoihin sidottujen etuuksien indeksikorotukset jäädytetään vaalikaudeksi pois lukien toimeentulotuki, eläkkeet, rintamalisät, vammaisetuudet, elatustuki ja lääkekustannusten vuosiomavastuu. Tämä vähentää määrärahatarvetta pääluokassa nimellisesti arvioiden n. 380 milj. eurolla kehyskauden lopussa.
Perhe- ja asumiskustannusten tasaukseen, perustoimeentulotukeen ja eräisiin palveluihin esitetään yhteensä 4,8 mrd. euroa, lisäystä 105 milj. euroa. Lapsiperheiden asemaa vahvistetaan 54 milj. euron perhepaketilla, joka sisältää lapsilisien korotukset alle 3-vuotiaiden lasten sekä 4. ja 5. lapsen lapsilisiin sekä lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostamisen. Vuodesta 2025 alkaen muutosten yhteisvaikutus on 65 milj. euroa.
Toimeentulotuen hyväksyttävien asumismenojen muutosten arvioidaan vähentävän määräraha tarvetta 7 milj. euroa ensi vuonna ja 31 milj. euroa vuodesta 2025 lukien. Asumistuen muutosten arvioidaan vähentävän määrärahatarvetta 190 milj. euroa ensi vuonna ja kehyskaudella 330 milj. euroa.
Työttömyysturvan menojen (noin 2,2 mrd. euroa) arvioidaan vähenevän noin 187 milj. euroa ensi vuonna ja laskevan noin 1,5 miljardiin euroon kehyskaudella.
Sairausvakuutuksen valtion osuus (2,32 mrd. euroa) kasvaa noin 23 milj. euroa ensi vuonna ja on kehyskauden lopussa 2,47 mrd. euroa. Määrärahan lisäykset johtuvat muun muassa lääkärinpalkkioiden sairausvakuutuskorvausten korotuksesta, lasten ja nuorten neuropsykologisten häiriöiden kuntoutuksen parantamisesta sekä lääkekustannusten vuosiomavastuun pysyvästä muutoksesta. Määrärahan tasoa vähentävät kehyskaudella ammatillisen kuntoutukseen, lääkkeiden korvattavuuteen ja apteekkitalouteen tehtävät muutokset.
Hallitusohjelman mukaisesti sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kohdennetaan ensi vuonna 20 milj. euroa ja vuosittain enenevästi siten, että vuonna 2027 määrä on 40 milj. euroa.
Avustuksiin yhdistyksille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen tehdään hallitusohjelman mukaisesti valtionavustusten tason vähennys, joka on 50 milj. euroa kehyskauden alussa ja 100 milj. euroa kehyskauden lopussa. Avustusmomentin taso laskee kehyskauden lopussa 282,8 milj. euroon.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tukemiseen suunnataan ensi vuonna 361 milj. euroa (-65 milj. euroa). Hallitusohjelman mukaiseen investointiohjelmaan kohdennetaan sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa 81,3 milj. euroa vuonna 2024. Määrärahaa käytetään muun muassa digitalisaatio-ohjelmaan (4 milj. euroa), Hyvän työn ohjelmaan (3,5 milj. euroa), ikäihmisten toimintakyvyn, kotona pärjäämisen ja omaishoitajien tukemiseen (6,5 milj. euroa) sekä lääkärin vastaanottopalkkioiden sairausvakuutuskorvauksen korotukseen (65 milj. euroa).
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliseen tiedonhallintaan ehdotetaan vuosille 2025—2027 yhteensä n. 59 milj. euron määrärahaa, joka sisältää 6 milj. euroa sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio-ohjelmaan.
Valiokunta pitää julkisen talouden kestävyyden vahvistamisen kannalta välttämättömänä, että työllisyyttä parannetaan ja turvataan toimivat hyvinvointipalvelut ja hyvinvointiyhteiskunta. Valiokunta pitää tärkeänä painopisteen asettamista perustason palveluihin ja ennalta ehkäiseviin palveluihin, ennalta ehkäisyyn ja vaikuttavuuteen.
Hyvinvointialueiden rahoitus
Hyvinvointialueet rahoittavat toimintansa pääosin valtion rahoituksella, eikä niillä ole verotusoikeutta. Rahoitus on yleiskatteista valtion rahoitusta ja se jaetaan hyvinvointialueille laskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhteita kuvaavien tekijöiden sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevien tekijöiden perusteella. Hyvinvointialueiden rahoituksen taso tarkistetaan vuosittain. Hyvinvointialueiden laskennallisen rahoituksen tasoa korotetaan vuosittain hyvinvointialueindeksillä parantamaan rahoitusjärjestelmän reaktiokykyä hintatasossa tapahtuviin muutoksiin.
Hyvinvointialueiden vuoden 2023 rahoitus perustuu kunnilta hyvinvointialueille siirtyvien tulojen ja kustannusten siirtolaskelmaan, jotka on laskettu vuoden 2021 tilinpäätöstietojen ja vuoden 2022 talousarviotietojen perusteella. Lopulliset laskelmat valmistuvat loppuvuoden 2023 aikana. Hyvinvointialueiden rahoitus korjataan tämän jälkeen vastaamaan lopullista siirtolaskelmaa.
Hyvinvointialueiden yleiskatteiseen rahoitukseen ehdotetaan hallituksen esityksessä yhteensä n. 24,7 mrd. euroa vuonna 2024 sisältäen 551 milj. euroa vuonna 2024 maksettavaa kertakorvausta, jonka hyvinvointialueet kirjaavat vuoden 2023 tuloksi. Hyvinvointialueiden yleiskatteinen rahoitus kasvaa vuonna 2024 n. 4,0 mrd. euroa verrattuna vuoden 2023 varsinaiseen talousarvioon. Kasvua selittää se, että n. 1,9 mrd. euroa vuoden 2023 rahoituksesta maksettiin ennakollisesti jo vuoden 2022 talousarviossa. Lisäksi rahoitusta nostaa mm. kunnilta hyvinvointialueille siirtyvien kustannusten tarkentuminen, kustannustason nousu (indeksikorotus), ennakoitu palvelutarpeen kasvu sekä yliopistosairaalalisä.
Vuonna 2024 hyvinvointialueiden tehtäviä koskevan lainsäädännön muutokset (hoivahenkilöstön vähimmäismitoituksen noston voimaantulon siirto, perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn enimmäisajan muutos, lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku, tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa olevien potilaiden oikeusturvan lisäys) kasvattavat hyvinvointialueiden rahoitusta vuoteen 2023 verrattuna nettomääräisesti n. 5 milj. euroa. Aiemmin tehtyihin säädösmuutoksiin perustuen lisäys olisi yhteensä n. 110 milj. euroa. Pääministeri Orpon hallituksen toimet puolestaan vähentäisivät esityksen mukaan hyvinvointialueiden rahoitusta yhteensä n. 105 milj. euroa.
Hyvinvointialueille maksettavat valtionavustukset ja muut korvaukset ovat vuonna 2024 yhteensä n. 270 milj. euroa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen on turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen tehtävien järjestäminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhtenä tavoitteena on myös kustannusten kasvun hillintä.
Rahoitusmalli sisältää siten kannusteita kustannusten kasvun hallintaan, jolloin voidaan turvata myös osaltaan julkisen talouden kestävyyttä. Lähtökohtaisesti hyvinvointialueiden tulee sopeuttaa menokehityksensä valtion rahoituksen asettamiin puitteisiin. Tätä tukevat myös hyvinvointialueiden taloutta koskevat säännökset.
Hyvinvointialueiden rahoituslain mukaisesti hyvinvointialueilla on oikeus saada valtiolta lisärahoitusta se määrä, joka on tarpeen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi perustuslaissa turvattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen tai perusoikeuksiin liittyvien pelastustoimen palvelujen järjestämisen. Hallituksen esityksessä tarkoitusta varten ehdotetaan 1 milj. euroa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tässä kyse on teknisestä arviomäärärahamomentista, joka mahdollistaa vuoden aikana esiin nousevien lisärahoitustarpeiden käsittelyn, eikä momentin määrärahatarpeen kokonaisarviointia ole tehty.
Valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksessa on kyse mittavasta uudistuksesta ja hyvinvointialueiden toiminta on vasta alkuvaiheessa. Rahoitusmallista ja siihen liittyvistä tarkistus-, lisärahoitus- tai muista menettelyistä ei ole vielä kokemuksia. Valtioneuvoston selonteon mukaan hyvinvointialueiden kustannuksien arvioidaan kasvavan kuluvana vuonna keväällä ennustettua nopeammin (VNS 1/2023 vp, s. 66). Kustannusten nopeaa kasvua selittävät ennakoitua nopeampi hintojen nousu vuonna 2023 sekä hyvinvointialueita koskevat palkkaratkaisut, jotka kiihdyttävät kustannusten kasvua tulevina vuosina. Lisäksi hyvinvointialueiden tehtäviä koskevaan lainsäädäntöön on tehty ja tehdään vuoden 2023 aikana muutoksia. Hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyteen liittyy siten useista syistä johtuvia epävarmuuksia.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin huoli hyvinvointialueiden rahoituksen riittämättömyydestä. Hyvinvointialueet kiinnittävät huomiota siihen, että alueiden talouksien mittavat alijäämät osoittavat, että valtion rahoituksen taso on riittämätön kattamaan perustuslaissa turvattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastuspalvelujen kustannuksia. Hyvinvointialueiden kustannusten todetaan perustuvan kunnilta siirtyviin kustannuksiin. Myös muutoskustannusten todetaan rasittavan alueiden talouksia. Hyvinvointialueet ovat esittäneet alijäämän kattamiskauden pidentämistä talouden sopeuttamisen mahdollistamiseksi.
Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota myös hyvinvointialueindeksiin, jolla tarkistetaan alueiden rahoitusta seuraavalle vuodelle. Saadun selvityksen mukaan indeksi on tarkentunut merkittävästi alaspäin kevään 2023 julkisen talouden suunnitelmasta, eikä vastaa todellista hyvinvointialueiden kustannusten kasvua. Indeksi huomioi hyvinvointialueita koskevat palkkaratkaisut vain osittain, koska hyvinvointialueita sitovien työehtosopimusten kustannusvaikutukset ylittävät merkittävästi yleisen ansiotasokehityksen, johon indeksin laskenta perustuu. Hyvinvointialueiden ansiotaso kasvaa muun muassa palkkaratkaisujen johdosta nopeammin kuin yleinen ansiotaso, jonka ennusteeseen hyvinvointialueiden rahoituksen indeksitarkistus on sidottu.
Valiokunta pitää tärkeänä hallituksen tavoitteita (HE 41/2023 vp, s. Y7) parantaa suomalaisten elintasoa, kääntää Suomen talous kestävään kasvuun ja taittaa hyvinvointia uhkaava velkaantumiskehitys. Hyvinvointialueiden menojen kasvun hillintään tähtäävillä toimilla on näiden tavoitteiden saavuttamisessa keskeinen merkitys. Valiokunta toistaa kuitenkin aiemman kantansa (StVL 13/2022 vp, s. 5) ja korostaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä tulee heti toiminnan alusta, erityisesti muutosvaiheessa, seurata ja arvioida huolellisesti sekä tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, jotta perustuslaissa turvattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ei vaarannu millään hyvinvointialueella eikä minkään väestöryhmän tai sairauksien hoidon osalta. Hyvinvointialueet eroavat toisistaan monin tavoin. Esimerkiksi väestön kasvu ja ikärakenteen muutokset ja näistä aiheutuva kustannusten kasvu eivät ole samanlaisia kaikilla alueilla. Näin ollen hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyden seurannassa tulee arvioida myös sitä, vastaako laskennallinen rahoitus oikeudenmukaisella tavalla nopean väestönkasvun alueiden kustannusten kasvun tarpeisiin.
Valiokunta pitää sinänsä alijäämän kattamisvelvoitetta valtion talouden tasapainottamisen näkökulmasta perusteltuna, mutta toteaa, että rahoitusta koskevan sääntelyn toimivuutta on seurattava ja arvioitava myös alijäämän kattamisajan pituuden osalta, koska riittämätön rahoitus suhteessa palvelutarpeisiin voi johtaa hyvinvointialueilla epätarkoituksenmukaisiin ja lyhytnäköisiin toimenpiteisiin talouden sopeuttamiseksi sen sijaan, että sopeutustoimet toteutettaisiin vaikuttavuustietoon perustuen pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Valiokunta toteaa, että kunnan taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään neljän vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien, kun vastaava aika hyvinvointialueilla on kaksi vuotta. Valiokunta toistaa lisäksi aiemman kantansa (StVL 8/2022 vp, s. 5), jonka mukaan on tärkeää, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi, kuinka hyvinvointialueindeksi vastaa kustannustason muutokseen. Etenkin, kun hyvinvointialueindeksin sisältämä ansiotasoindeksi perustuu yleiseen ansiotasoon, se ei välttämättä huomioi sosiaali- ja terveydenhuollon ansiokehitystä realistisella tavalla. Tarvittaessa sääntelyä sekä alijäämän kattamisvelvoitteesta että hyvinvointialueindeksistä on muutettava.
Valiokunta toteaa, että nyt jo toteutetun hallinnollisen muutoksen jälkeen on tärkeää uudistaa palveluja, jotta uudistuksen tavoitteet palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta ja laadusta sekä kustannusten kasvun hillinnästä toteutuu. Hyvinvointialueilla on tärkeää kehittää uudenlaisia palvelujen toteutustapoja hyödyntäen aiempaa suurempien järjestäjien koko henkilöstön osaamista. Kansallinen ohjaus ja tuki on tärkeää, jotta varmistetaan tietojärjestelmien ja teknologisten ratkaisujen nykyistä sujuvampi hyödyntäminen sekä tiedolla johtamisen kehittäminen palvelujärjestelmän kustannusvaikuttavuuden edistämiseksi. Vaikuttavuusperustainen palvelujen toteutus ja palvelujärjestelmän ohjaus edellyttävät nykyistä kattavampaa vankkaa tietopohjaa, jota tulee rakentaa pitkäjänteisesti ja kustannustehokkaasti. Valiokunta korostaa myös hankintaosaamisen kehittämisen merkitystä suhteessa ostopalvelujen toteutukseen. Lisäksi tarpeettoman byrokratian karsimisella sekä tukipalvelujen keskittämisellä voidaan hillitä palvelujärjestelmän kustannuksia.
Henkilöstövaje ja palvelujen saatavuus
Hyvinvointialueiden palvelutarpeeseen vastaamisen keskeisin haaste liittyy riittävän rahoituksen lisäksi henkilöstön saatavuuteen. Hyvinvointialueiden yhä vaikeutunut työvoimapula on heikentänyt palvelujen saatavuutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden rekrytointi aiheuttaa haasteita käytännössä koko Suomessa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella vaje osaavasta henkilöstöstä on pahentunut ja heikentää lakisääteisten palveluiden saatavuutta ja laatua hyvinvointialueilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuuden ongelmat ovat laaja-alaisia ja koskevat useita ammattiryhmiä. Ennusteet sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön eläköitymisestä indikoivat vaikean tilanteen jatkuvan myös tulevaisuudessa.
Henkilöstövajetta on etenkin lasten, nuorten ja perheiden sekä ikääntyneiden palveluissa. Lisäksi henkilöstön riittävyyteen ja saatavuuteen liittyviä ongelmia on esiintynyt koko Suomen alueella erityisesti lastensuojelussa sekä mielenterveyspalveluissa. Terveyskeskusten lääkäri- ja hammaslääkärivaje on huomattava. Hyvinvointialueiden vaikeutunut työvoimapula on heikentänyt myös erikoissairaanhoidon kiireettömän hoidon saatavuutta. Erityisesti psykiatrista erikoissairaanhoitoa odottavien lukumäärät ovat olleet voimakkaassa kasvussa viime vuosina.
Valiokunta yhtyy huoleen henkilöstön saatavuuden ongelmista. Valiokunnan näkemyksen mukaan oikea-aikainen hoitoon pääsy ja sosiaalipalvelujen saatavuus on välttämätöntä, jotta varmistetaan perustuslaissa turvattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutuminen. Riittävän ja osaavan henkilöstön saatavuuden varmistamiseksi tarvitaan useita erilaisia toimenpiteitä, jotta turvataan oikea-aikainen palvelujen saatavuus. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus kiirehtii työryhmätyötä ja tarvittavia toimenpiteitä, jolla helpotetaan hyvinvointialueiden painetta turvautua henkilöstömenoja lisäävän vuokrahenkilöyritysten palveluihin. Myös ammatinharjoittamallin hyödyntämistä tulee edistää.
Perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa kiireettömään hoitoon pääsyn enimmäisaika tiukentui 1.9.2023 kolmesta kuukaudesta neljääntoista vuorokauteen. Suun terveydenhuollossa kuuden kuukauden enimmäisaika kiristyi neljään kuukauteen. Taloustilanne ja henkilöstön saatavuusongelmat huomioiden hallitus on antanut eduskuntaan esityksen HE 55/2023 vp, jossa ehdotetaan, että perusterveydenhuollon kiireettömään hoitoon pääsyn enimmäisaika säilytetään 14 vuorokaudessa. Tämä tarkoittaisi, että 1.11.2024 voimaan tulevasta seitsemän vuorokauden hoitotakuusta luovuttaisiin.
Valiokunta pitää tärkeänä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ja pelastusalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi hallituksen käynnistämää Hyvän työn ohjelmaa, johon hallitus osoittaa kehyskaudella yhteensä 9 milj. euron kertaluonteisen määrärahan. Ohjelma sisältää strategisessa tiekartassa 2022—2027 ehdotettuja henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Valiokunta toteaa, että ohjelman tavoitteiden saavuttaminen edellyttää eri hallinnonaloilla ja myös yhteistyönä niiden välillä toimenpiteitä liittyen muun muassa uudenlaisiin palvelujen toteutustapoihin (ml. digitaaliset ja liikkuvat palvelut sekä etäpalvelut), koulutuspaikkojen lisäämiseen, henkilöstön väliseen työnjakoon, alan veto- ja pitovoiman edistämiseen, rekrytoinnin laajentamiseen sekä tiedolla johtamiseen.
Valiokunta pitää välttämättömänä sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuspaikkojen lisäämistä. Valtion talousarvioesityksessä yliopistoille ja ammattikorkeakouluille osoitetaan hallituskauden aikana yhteensä 41,3 milj. euron lisämääräraha uusiin aloituspaikkoihin. Vuoden 2024 osalta määräraha on suuruudeltaan 11,7 milj. euroa. Lisäaloituspaikat kohdennetaan esityksen mukaan erityisesti työvoimapulasta kärsiville aloille, kuten varhaiskasvatukseen ja sosiaali- ja terveydenhuollon aloille. Valiokunta pitää lisäaloituspaikkoihin kohdistettavaa määrärahaa tärkeänä. Vuoden 2024 määräraha riittää saadun selvityksen mukaan kuitenkin yhteensä ainoastaan alle 1 000 aloituspaikan lisäykseen ja sillä on henkilöstövajeeseen vain vähäinen vaikutus. Valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon aloituspaikkojen tarvetta tulee arvioida suhteessa sosiaali- ja terveyenhuollon eri ammattiryhmien työvoimapulaan sekä tulevaan työvoiman tarpeeseen. Aloituspaikkojen lisäykset tulee määrittää siten, että henkilöstön saatavuus turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon eri ammattiryhmien osalta lakisääteisesti molemmilla kansalliskielillä.
Hallitus selvittää syksyn 2023 aikana sairaaloiden ja päivystysten kokonaisuutta sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön ja hyvinvointialueiden yhteistyönä. Selvityksen tavoitteena on taata mahdollisimman laadukas ja kustannusvaikuttava kansallinen kokonaisuus, jossa otetaan huomioon väestön palvelutarve, osaamisen ja henkilöstön riittävyys, kustannusvaikuttavuus sekä valmius ja varautuminen. Valiokunta pitää tärkeänä, että selvitystyön jatkona uudistetaan erikoissairaanhoidon sairaalaverkon ja päivystyksen kokonaisuutta turvaten palvelujen laatua, potilas- ja asiakasturvallisuutta, henkilöstön riittävyyttä ja palvelujärjestelmän kustannusvaikuttavuutta.
Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaan Kela-korvausten korottamisella pyritään keventämään hyvinvointialueiden taakkaa ja purkamaan perusterveydenhuollon hoitojonoja kohdentamalla hallituskauden aikana kertaluonteista rahoitusta perusterveydenhuollon hoitojonojen purkuun hallituksen kehittämän uuden Kela-korvausmallin avulla. Hallitus varaa rahoitusta käyttötarkoitukseen yhteensä 335 milj. euroa. Hallituksen esityksen HE 41/2023 vp (s. Y 30 ja Y 47) mukaan lääkärin vastaanottopalkkioiden Kela-korvausta ehdotetaan korotettavaksi vuoden 2024 alusta lukien 65,3 milj. eurolla. Lasten ja nuorten neuropsykologisten häiriöiden kuntoutusta ja kuntoutuspalveluja parannetaan Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen kautta määräaikaisessa ohjelmassa, johon ehdotetaan 16,75 milj. euroa.
Valiokunta pitää tärkeänä myös 4,0 milj. euron panostusta sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio-ohjelmaan, 2,0 milj. euron kohdentamista kansalliseen terveyden- ja hyvinvoinnin ohjelmaan sekä 6,5 milj. euron osoittamista ikäihmisten toimintakyvyn, kotona pärjäämisen ja omaishoitajien tukemiseen.
Valiokunta pitää ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin sekä työkyvyn ja hyvän mielenterveyden edistämisen näkökulmasta tärkeänä myös hallituksen panostusta Suomi liikkeelle -ohjelmaan, jossa tavoitteena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä.
Sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutukset
Hallitusohjelman mukaisesti sosiaaliturvaan ehdotetaan vuoden 2024 talousarviossa useita määrärahatarvetta pienentäviä uudistuksia, joiden arvioidaan vähentävän valtion menoja asumistuki- ja toimeentulotukimenojen kasvu huomioon ottaen noin 234 milj. eurolla vuonna 2024 ja kehyskauden lopussa n. 1 mrd. eurolla.
Vuoden 2024 alusta kansaneläke- ja kuluttajahintaindeksiin sidottujen etuuksien indeksikorotukset ehdotetaan jäädytettäviksi pois lukien toimeentulotuki, eläkkeet, rintamalisät, vammaisetuudet, elatustuki ja lääkkeiden vuosiomavastuu. Asumistukea kohdennetaan tukea eniten tarvitseville ja toimeentulotuessa hyväksyttävien asumismenojen sääntelyä täsmennetään.
Työttömyysturvan omavastuupäivät palautetaan seitsemään päivään, työttömyysturvan suojaosista ja lapsikorotuksista luovutaan ja työssäoloehtoa pidennetään 12 kuukauteen sekä muutetaan tuloperustaiseksi. Lisätalousarviomenettelyllä on tarkoitus saattaa voimaan syyskuusta 2024 alkaen lähinnä työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitettuun osuuteen kohdistuvia uudistuksia, kuten työssäoloehdon kertymisen lakkauttaminen palkkatuetussa työssä, työttömyysturvan ikäsidonnaisista poikkeussäännöistä luopuminen, vuorotteluvapaajärjestelmän ja aikuiskoulutustuen lakkauttaminen sekä ansioturvan porrastaminen.
Sairausvakuutuksesta maksettavaa ammatillisen kuntoutuksen ajalta maksettavaa kuntoutusrahaa ja nuoren kuntoutusrahan tasoa lasketaan.
Kehyskaudella sopeutustoimia on tarkoitus jatkaa asumistukeen, työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen tehtävillä muutoksilla. Asumistuessa on tarkoitus ottaa käyttöön varallisuusharkinta ja yrittäjien tulojen huomioon ottaminen todellisen suuruisena. Toimeentulotukea on tarkoitus uudistaa siten, että se vahvistaa henkilön itsenäistä selviytymistä ja selkeyttää toimeentulotuen roolia viimesijaisena harkintaa vaativana perusturvaan kuuluvana etuutena. Työttömyysturvassa on tarkoitus ottaa käyttöön menettely, jossa työmarkkinatuen kielilisän saaminen edellyttää kielitaidon osoittamista.
Ehdotettujen muutosten taustalla on hallituksen tavoite vahvistaa julkista taloutta, purkaa työnteon kannustinloukkuja ja lisätä työllisyyttä. Muutosten arvioidaan vahvistavan työnteon kannustimia ja keskipitkän aikavälin rakenteellista työllisyyttä noin 60 000—65 000 työllisellä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kannustinloukkujen purkamista ja työllisyyden lisäämistä tärkeänä tavoitteena sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyden näkökulmasta. Työssäkäynnin lisääntyminen lieventää myös etuussäästöjen vaikutuksia, kun osa etuuksia saavista työllistyy. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että valtiovarainministeriön kokonaisarvioinnin mukaan työnteon kannusteet heikkenevät työttömän perusturvaa saavissa yksinhuoltajatalouksissa (Työllistymisten kannusteet vuoden 2024 aikana voimaan astuvissa muutoksissa, valtiovarainministeriön budjettiosasto, rakenneyksikkö 6.10.2023). Myös osa-aikaisen työn vastaanottamisen kannusteet heikkenevät niin sanottujen suojaosien poistamisen johdosta (Työttömyysturvan suojaosien työllisyysvaikutukset, valtiovarainministeriön budjettiosasto, rakenneyksikkö 6.10.2023).
Eri sosiaaliturvaetuuksien sopeuttamistoimenpiteiden vaikutukset kohdistuvat usein samoihin ihmisryhmiin. Eduskunnan käsiteltävänä olevissa etuusmuutoksia koskevissa hallituksen esityksissä ei arvioida eri sopeuttamistoimenpiteiden yhteisvaikutuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on kuitenkin julkaissut erikseen vuodelle 2024 ehdotetuista sosiaaliturvan muutosten yhteisvaikutuksista muistion, jossa arvioidaan muutosten vaikutuksia kotitalouksien tulonmuodostukseen (Vuoden 2024 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutusten arviointi, sosiaali- ja terveysministeriö 2023).
Sosiaali- ja terveysministeriön pääosin Tilastokeskuksen ylläpitämällä SISU-mikrosimulaatiomallilla tehdyissä laskelmissa on huomioitu ehdotetut muutokset tuloverotukseen, asumistukeen, työttömyysturvaan, lapsilisiin ja opintotukeen sekä sosiaaliturvan indeksikorotusten jäädytykset. Arvioinnissa ovat mukana vain niin sanotut staattiset vaikutukset, joten muutosten vaikutuksia esimerkiksi työllistymiseen ei ole otettu huomioon.
Arvion mukaan ehdotetut muutokset kasvattavat tuloeroja. Esitetyt muutokset kasvattavat suhteellista pienituloisuutta. Kolmen pienituloisimman tulokymmenyksen osuus kotitalouksien yhteenlasketusta käytettävissä olevasta tulosta supistuu. Käytettävissä olevien tulojen suhteelliset muutokset ovat suurimpia pienituloisimmissa tulokymmenyksissä. Kotitalouksia, joiden käytettävissä olevat tulot pienenevät yli kymmenen prosenttia, on eniten kahdessa alimmassa tulokymmenyksessä. Viisi suurituloisinta tulokymmenystä puolestaan kasvattaa tulo-osuuttaan.
Etuudensaajaryhmien välisessä tarkastelussa suhteellisesti suurimmat vaikutukset kohdistuvat opiskelijoihin ja työttömiin ansioturvan saajiin. Eri perhetyyppejä tarkastellessa suhteellinen pienituloisuus kasvaa eniten nuorten aikuisten, yksinhuoltajien sekä vanhempien työikäisten yksin asuvien keskuudessa. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa suurimmat vaikutukset kohdistuvat 18—24 vuotiaisiin. Myös ikäryhmissä 25—34 vuotta ja 55—64 vuotta vaikutukset ovat muita ryhmiä suurempia. Yli 65-vuotiaisiin kohdentuvat vaikutukset ovat pieniä, koska eläkkeisiin ei kohdistu säästöjä eläkkeensaajan asumistuen indeksijäädytystä lukuun ottamatta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää myönteisenä, että lapsiperheisiin kohdistuvia vaikutuksia pyritään lieventämään alle kolmevuotiaiden lasten ja monilapsisten perheiden lasten lapsilisiä sekä lapsilisän yksinhuoltajakorotusta korottamalla sekä asumistukeen tehtävällä muutoksella. Kokonaisarvioinnin mukaan lapsiperheisiin kohdistuvat vaikutukset ovat pienempiä kuin työikäisiin lapsettomiin kotitalouksiin kohdistuvat vaikutukset. Valiokunta kuitenkin korostaa, että lapsilisän korotukset kompensoivat vain pienen osan esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotusten poistumisesta, koska lapsilisän korotukset ovat määrältään pieniä (10—26 e) ja ne kohdistuvat kaikille lapsilisän saajille. Huojennuksista huolimatta lasten pienituloisuusasteen arvioidaan kasvavan sosiaaliturvaan tehtävien muutosten johdosta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomi on asettanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tavoitteiden toteuttamiseksi kansalliseksi tavoitteekseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden määrää vuoteen 2030 mennessä 100 000 henkilöllä, joista vähintään kolmasosan tulisi olla alle 18-vuotiaita. Valiokunta toteaa, että pienituloisuusastetta lisäävät sosiaaliturvan muutokset vaikeuttavat tavoitteen toteuttamista työllisyyden mahdollisesta lisääntymisestä huolimatta.
Ehdotetut ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien muutokset lisäävät kaikista pienituloisemman väestön tarvetta turvautua pitkäaikaisesti viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi etuudeksi tarkoitettuun toimeentulotukeen. Sosiaali- ja terveysministeriön arviossa toimeentulotuen menojen arvioidaan kasvavan 25—30 prosenttia. Arvio ei sisällä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen menojen mahdollista kasvua.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on aikaisemmissa kannanotoissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuuden ja työnteon kannusteiden näkökulmasta ei ole tarkoituksenmukaista lisätä toimeentulotuen käyttöä (mm. StVM 8/2019 vp, StVM 30/2022 vp). Pitkäaikaisella toimeentulotukiasiakkuudella on todettu myös olevan yhteys hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin, lastensuojelutarpeen lisääntymiseen sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä, että sosiaaliturvamuutosten vaikutuksia yksilöiden ja perheiden toimeentuloon, työllistymiseen ja hyvinvointiin seurataan.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että erillisarviossa arvioidaan vain osan talousarvioesitykseen sisältyvän muutoksen vaikutuksia tulonmuodostukseen. Mikrosimulaatiomallilla tehtyyn arviointiin ei ole pystytty sisällyttämään kuntoutusrahaan esitettyjä muutoksia, asiakasmaksujen nousua, lääkkeiden vuosiomavastuun kohtuullistamista tai toimeentulotukeen tehtäviä muutoksia. Lisäksi indeksijäädytyksen vaikutukset otetaan huomioon vain yhden vuoden osalta, vaikka indeksijäädytysten vaikutukset kumuloituvat koko kehyskauden ajan vuoteen 2027 saakka. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kokonaisarvioinnin mahdollistavia vaikutusarviointimalleja kehitetään tietoon perustuvan päätöksenteon tukemiseksi.
Tutkimus- ja koulutusrahoitus
Hallitus esittää valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituslain tavoitteiden mukaisesti, että valtion talousarvion mukainen tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitus (T&K-rahoitus) on vuonna 2024 yhteensä 2,6 mrd. euroa. Tämä tarkoittaa n. 280 milj. euron kasvua verrattuna vuodelle 2023 budjetoituun kokonaissummaan. Hallitus esittää tästä tutkimusrahoituksen lisäyksestä sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoitukseen 5 milj. euron tasokorotusta, joka kohdistuu terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen sekä sosiaalityön yliopistotasoiseen tutkimukseen. Valtion korvaus terveydenhuollon ja sosiaalityön yliopistotasoiseen tutkimukseen on lisäyksen jälkeen yhteensä 35 milj. euroa.
Valtion korvaukseen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön erikoistumiskoulutukseen ei ole tulossa muutosta vuoden 2023 valtion talousarvioon nähden (96 milj. euroa + 12 milj. euron AMK-harjoittelukorvaus).
Valiokunta pitää tutkimusrahoituksen 5 milj. euron lisäystä sinänsä myönteisenä, mutta suhteessa sosiaali- ja terveydenhuollon sektorin kokonaisuuteen varsin vähäisenä erityisesti huomioiden rahoituksen lähtökohtainen niukkuus. Valiokunta toistaa aiemman huolensa valtion tutkimus- ja koulutuskorvausten rahoituksen alhaisesta tasosta (mm. StVL 13/2022 vp, s. 6; StVL 16/2021 vp, s. 9; StVL 6/2020 vp, s. 5; StVL 3/2018 vp, s. 3—4; StVL 9/2017 vp, s. 4—5; StVL 7/2016 vp, s. 5). Sekä tutkimuksen että koulutuksen valtion rahoitusta on jo pidemmällä aikavälillä vähennetty merkittävästi. Valiokunta korostaa tutkimukseen sekä koulutukseen kohdennetun rahoituksen keskeistä asemaa palvelujen sisällöllisessä ja laadullisessa kehittämisessä. Kunnat ovat verotusoikeutensa turvin valtion ohella rahoittaneet myös sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusta ja koulutusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä siirryttäessä hyvinvointialueiden pääasialliseen valtion rahoitukseen tulee tutkimukseen ja koulutukseen käytettävän rahoituksen osuutta seurata erikseen ja arvioida sen riittävyyttä myös suhteessa palvelujen rahoituksen riittävyyteen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus turvataan jatkossa valtion toimesta pitkäjänteisesti samalla turvaten tarpeen mukaisten palvelujen saatavuus.