Perustelut

Hallituksen esityksellä parannetaan erityistä tukea tarvitsevien päivähoitoikäisten lasten asemaa säätämällä, että kunnan käytettävissä tulee olla lasten päivähoidossa esiintyvää tarvetta vastaavasti erityislastentarhanopettajan palveluja. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitystä tärkeänä, koska sillä pyritään vastaamaan päivähoidossa havaitun erityisen tuen tarpeen lisääntymiseen ja toisaalta käytössä olevien henkilöstöresurssien vahvistamiseen.

Lasten päivähoidon ja esiopetuksen valtakunnallista tilannetta kartoittaneen selvityksen mukaan erityisen tuen tarpeessa oleviksi lapsiksi oli määritelty varhaiskasvatus- tai kuntoutussuunnitelmassa noin 7 prosenttia päivähoidossa olevista lapsista. Lasten tukitoimien järjestämisessä on suuria eroja kuntien kesken. Pätevien erityislastentarhanopettajien saatavuudessa monilla kunnilla on ongelmia. Erityislastentarhanopettajia ei ole palkattavissa samanveroisesti eri puolilla maata johtuen muun muassa koulutuksen epätasaisesta sijoittumisesta. Lisäksi noin 20 prosenttia erityislastentarhanopettajan tehtäviä hoitavista on epäpäteviä.

Hallituksen esityksessä on erityislastentarhanopettajien lisätarvetta arvioitaessa tuotu esille kaksi erilaista arviota. Esityksen kustannusvaikutusten arvioinnin lähtökohdaksi on otettu se, että lisätarve on vajaat 100 opettajaa ja uudistuksen rahoitus on mitoitettu tämän laskelman mukaan. Samalla tuodaan kuitenkin esille, että 378 kunnalle osoitetun kyselyn perusteella vain joka neljännessä kunnassa on riittävästi saatavissa erityislastentarhanopettajien palveluja. Kuntakyselyn tulosten perusteella erityislastentarhanopettajien lisätarpeeksi arvioidaan 160 opettajaa. Arviosta ei toisaalta käy ilmi, onko lisätarve välitön vai ajoittuuko se tietylle aikavälille. Hallituksen esityksen tavoitteen toteutumisen kannalta keskeisintä on, miten nopeasti opettajien lisätarpeeseen pysytään vastaamaan.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtakunnallisen ja alueellisen erityislastentarhanopettajien koulutustarpeiden ennakoinnin pohjaksi ei ole saatavissa riittäviä tietoja, esimerkiksi ammattikunnan kelpoisuuksista ja ikärakenteesta maan eri alueilla. Koulutusmääriä on vuodesta 2001 alkaen erillisrahoituksella lisätty niin, että suomen- ja ruotsinkielisiä erityislastentarhanopettajia valmistuu vuosittain 120—140. Valiokunta katsoo, että erityislastentarhanopettajien määrällisestä tarpeesta on syytä tehdä sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön yhteistyönä pikaisesti tarpeelliset selvitykset sen arvioimiseksi, tuleeko erityislastentarhanopettajien koulutusta nykyisestään lisätä, ja ottaa selvitykset huomioon arvioitaessa koulutuksen määrärahatarpeita. Valiokunta kiinnittää huomiota myös kuntien rooliin alan rekrytointiongelmien ratkaisemisessa. Työn houkuttelevuutta ja henkilöstön pysyvyyttä voitaisiin kunnissa merkittävästi lisätä vakinaistamalla työsuhteita, tarkistamalla palkkausta ja lisäämällä työn ohjausta sekä täydennyskoulutusta.

Valiokunta pitää hyvänä, että erityislastentarhanopettajien tehtävänkuvaus on hallituksen esityksen perusteluissa kuvattu laajasti painottaen ehkäisevää toimintaa sekä ongelmien varhaista tunnistamista. Esityksen tehtävänkuvaus laajentaa ja syventää myös nyt erityislastentarhanopettajien tehtävissä toimivien toimenkuvaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että toimenkuvassa yhteistyö vanhempien sekä muiden lapsen ja perheen kanssa työskentelevien eri asiantuntijoiden kanssa nähdään keskeiseksi tehtäväksi. Lasten hyvinvoinnin ja oppimisvalmiuksien edistämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi on välttämätöntä, että ongelmat tunnistetaan ajoissa ja että tuen tarpeeseen vastataan oikea-aikaisesti.

Vaikka nyt ehdotettu päivähoitolain muutos vastaa vain osaan päivähoitolain uudistustarpeesta, on uudistus valiokunnan näkemyksen mukaan erittäin tarpeellinen päivähoidon laadun ja alueellisen tasa-arvon parantamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että päivähoitolain uudistamista myös muilta osin, kuten muun muassa hallitusohjelmassa mainittujen päivähoidon ryhmäkokojen määrittelyn osalta, pikaisesti jatketaan.