Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Hallintolaista samoin kuin velan vanhetumisesta annetusta laista
johtuvat sosiaaliturvalainsäädännön
muutosehdotukset on saatettu eduskunnan käsiteltäväksi
usealla eri hallituksen esityksellä, joissa ehdotetaan
muutoksia samoihin lakeihin ja jopa samoihin pykäliin.
Valiokunta ei pidä menettelyä hyvän lainvalmistelun
turvaamisen kannalta hyvänä. Muutosehdotukset
olisi tullut koota yhteen esitykseen, jotta eduskuntakäsittelyssä olisi
turvattu paremmat mahdollisuudet kokonaisuuden hahmottamiseen sekä lainsäädännön
johdonmukaisuuteen.
Työeläkelakien ammatillista kuntoutusta koskevat,
aiemmin hyväksytyt säännökset
tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta
2004. Voimaantuleviin säännöksiin nyt
ehdotettavat täsmennykset ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan
toimeenpanon kannalta tarpeellisia. Kuntoutukseen hakeutuvan kannalta
on hyvä, että jatkossa mahdollisuudesta ammatilliseen kuntoutukseen
on oikeus saada valituskelpoinen ennakkopäätös.
Vanhentumissäännökset
Hallituksen esityksessä työeläkelakeja
ehdotetaan täydennettäväksi vuoden 2004
alusta voimaantulevan velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003)
johdosta.Työeläkelaeissa säädettäisiin
vakuutusmaksujen maksuunpanolle, aiheettomasti maksetun etuuden
takaisinperinnälle, aiheettomasti maksetun vakuutusmaksun palauttamiselle
ja maksamatta jääneen etuuden saamiselle kymmenen
vuoden vanhentumisaika. Näin mainittujen saamisten vanhentumisessa noudatettaisiin
jatkossakin nykyisin voimassa olevaa kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Kun
takaisinperinnästä on tehty päätös,
saatavan vanhentumisaika olisi viisi vuotta.
Velan vanhentumista koskevan uuden lain mukaan velan yleinen
vanhentumisaika on kolme vuotta, joka alkaa kulua pääsääntöisesti
siitä, kun velka erääntyy maksettavaksi.
Yleinen vanhentumisaika lyhenee näin olennaisesti nykyisestä kymmenestä vuodesta.
Velkojen yleisen vanhentumisajan lyhentämisellä on
pyritty siihen, että velkasuhteet selvitetään
kohtuullisessa ajassa ja edistetään huolellista
perintätapaa. Uudistuksella on pyritty suojaamaan luottamusta
vallitseviin olosuhteisiin, koska pitkään jatkuneen
olotilan rikkomisella on useita kielteisiä vaikutuksia.
Yllättävä maksuvelvollisuus pitkän
ajan kuluttua voi olennaisesti heikentää perinnän
kohteeksi joutuvan elinolosuhteita, koska perintään
ei ole ollut mahdollisuutta varautua. Valiokunta toteaa, että mainitut
näkökohdat ovat varteenotettavia myös
sosiaalivakuutuksessa, erityisesti velkomisen kohdistuessa yksityishenkilöön.
Kymmenen vuoden vanhentumisaika on pitkä, erityisesti aiheettomasti maksetun
eläkkeen tai muun etuuden takaisinperinnän osalta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että liikaa
maksetun etuuden takaisinperintään voidaan joutua
monesta eri syystä. Alkuperäinen päätös
voi jo sinänsä olla virheellinen, mutta monissa
takaisinperintätilanteissa etuuteen vaikuttava seikka on
syntynyt myöhemmin. Vaikka sinänsä ei
ole perusteltua suojata vilpillistä toimintaa, voidaan
sosiaalivakuutusta hoitaville eläkelaitoksille asettaa
normaalia suurempia vaatimuksia silloin, kun kyse on henkilön
eläke-etuutta koskevista päätöksistä,
joihin hänellä tulee olla oikeus luottaa. Valiokunta
toteaa, että useissa tilanteissa, joissa liikamaksu on
johtunut etuudensaajan menettelystä, asianosainen ei välttämättä ole
tiennyt tai ymmärtänyt menetelleensä virheellisesti.
Tästä syystä työeläkelain 18 §:ssä säädetty
mahdollisuus luopua takaisinperinnästä kohtuusnäkökohdilla
osaksi tai kokonaan on keskeinen harkittaessa pitkän ajan
jälkeen takaisinperintään ryhtymistä.
Jos liikaa maksettua etuutta peritään takaisin
pitkältä ajalta, takaisinperittävä määrä saattaa
muodostua etuudensaajan tulotasoon nähden huomattavaksi.
Näissä tapauksissa on tarpeen kokonaan tai osittain
luopua takaisinperinnästä tai järjestellä maksuaikatauluja
niin, ettei tilanne ole etuudensaajan kannalta kohtuuton.
Valiokunnan käsiteltävänä on
samanaikaisesti velan vanhentumisesta annetun lain johdosta esitys
tapaturmavakuutusta koskevien säännösten
täydentämisestä saatavan vanhentumista koskevilla
säännöksillä (HE 159/2003
vp) sekä esitys Kansaneläkelaitoksen hoitamaa
toimeentuloturvaa koskevien lakien takaisinperintäsäännösten
muuttamisesta (HE 158/2003 vp). Näissä esityksissä on
joiltain osin toisistaan poikkeavia säännöksiä saatavien
vanhentumisajoista sekä takaisinperinnästä.
Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelman
mukaan yksityisalojen työeläkelait on tarkoitus
yhdistää yhdeksi eläkkeitä koskevaksi
laiksi, joka korvaa nykyiset eläkelait. Palkansaajien vakuuttaminen
tapahtuu nykyisin eri tavoin yksityisalojen eri eläkejärjestelmissä.
Tästä syystä palkansaajien vakuuttaminen,
myös takautuva vakuuttaminen, vakuutusmaksun takautuva
periminen sekä yleisestikin vanhentumista koskevat säännökset
on tarpeen ottaa uudelleen tarkasteluun uuden työeläkelain
valmistelun yhteydessä. Valiokunnan näkemyksen
mukaan valmistelussa on välttämätöntä selvittää,
voidaanko ne sosiaalivakuutusjärjestelmään
liittyvät erityispiirteet, joilla kymmenen vuoden vanhentumisajan
jatkamista perustellaan, turvata myös kymmentä vuotta
selvästi lyhyemmillä vanhentumisajoilla.
Hallintolaista johtuvat muutokset
Työeläkelakeihin ehdotetaan tehtäväksi
muutoksia myös vuoden 2004 alusta voimaan tulevan hallintolain
vuoksi. Hallintolaista poikkeavasti ehdotetaan säädettäväksi
esteellisyydestä, puhevallan käyttämisestä,
asianosaisen selvittämisvelvollisuudesta, päätöksessä olevan
virheen korjaamisesta sekä päätöksen
tiedoksiantotavasta. Valiokunta toteaa, että hallintolaista
poikkeava erityissääntely on mainituilta osin
perusteltua. Yksityisten alojen eläkelaitokset ja Eläketurvakeskus
antavat vuosittain tuhansia massaluonteisia velvoittavia päätöksiä,
joiden toimittaminen perille saantitodistusta vastaan merkitsisi
hallinnollisia lisäkustannuksia, käsittelyn hidastumista
sekä hankaluutta asiakkaille. Tästä syystä päätösten
antaminen jatkossakin tavallisena tiedoksiantona postitse kirjeellä on
tarkoituksenmukaista. Päätöksessä olevan
asiavirheen samoin kuin kirjoitus- ja laskuvirheen korjaamisen edellytykset
ehdotetaan työeläkelaissa säädettäväksi
hallintolakia rajoitetummiksi. Eläkeasioiden vaikeaselkoisuuden
vuoksi virheen ilmeisyys ja asianosaisen myötävaikutus
on usein tulkinnanvaraista, mistä syystä hallintolakia
tiukempi sääntely virheen korjaamisessa on valiokunnan
näkemyksen mukaan aiheellista.
Eduskunnalle on samanaikaisesti nyt käsiteltävän
esityksen kanssa annettu hallituksen esitys toimeentuloturvan muutoksenhakua
koskevaksi lainsäädännöksi (HE
155/2003 vp), jossa työtekijäin eläkelain
21 §:n 4 momenttiin ja merimieseläkelain 59 §:n
4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi
säännös eläkelautakunnan ja
vakuutusoikeuden päätöksen lähettämisestä muutoksenhakijalle
tiedoksi postitse. Hallintolain ja muutetun hallintolainkäyttölain
55 §:n voimaantulo aiheuttaisi velvollisuuden antaa päätökset asianosaiselle
tiedoksi saantitodistusta vastaan. Koska mainittuun esitykseen sisältyvät
lainmuutokset niiden eduskuntakäsittelyyn tarvittavan ajan
vuoksi tullaan saattamaan voimaan myöhemmin kuin 1.1.2004,
valiokunta saamansa selvityksen perusteella ehdottaa, että eläkelautakunnan
ja vakuutusoikeuden päätöksen tiedoksi antamista
koskevat muutokset tehdään nyt käsiteltävänä olevan
esityksen yhteydessä. Lainkohdista ehdotetaan kuitenkin
tarpeettomina poistettaviksi viittaukset hallintolainkäyttölakiin.
Työeläkelain 10 c §:n 2 momentissa
ja merimieseläkelain 64 a §:n 2 momentissa on
ehdotettu säännöstä, jonka mukaan eläkelaitoksen asiantuntijalääkärin
tässä toimessaan antamaan arvioon ei sovelleta,
mitä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun
lain 23 §:ssä säädetään.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan säännöksen
tarkoituksena on sulkea pois asiantuntijalääkärin
velvollisuus noudattaa lausunnossaan tiettyjä muotomääräyksiä.
Esitetyllä muutoksella poistettaisiin asiantuntijalääkäreiden
osalta myös sosiaali- ja terveysministeriön mahdollisuus
antaa tarkempia määräyksiä ja
ohjeita siitä, mitä laillistetun lääkärin
ja hammaslääkärin tulee ottaa huomioon
antaessaan todistuksia ja lausuntoja sekä muutoinkin harjoittaessaan
ammattiaan. Valiokunta toteaa, ettei hallintolain voimaantulo aiheuta
muutosta lääkärinlausuntojen muotomääräyksiin.
Valiokunnan käsityksen mukaan on perusteltua arvioida asiantuntijalääkäreiden
asemaa nyt esitettyä laajemmin. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa, että työeläkelain
10 c §:n 2 momentista ja merimieseläkelain 64
a §:n 2 momentista poistetaan terveydenhuollon ammattihenkilölain
23 §:n soveltamista koskeva rajoitus.