Perustelut

Valiokunta pitää tärkeänä työurien pidentämistä ja osatyökykyisten mahdollisimman laajamittaista työelämään osallistumista. Hallituksen esitys tukee näitä tavoitteita. Esitys merkitsee, että henkilölle, joka palaa työhön saatuaan sairauspäivärahaa 300 päivän enimmäisajan, voidaan maksaa päivärahaa, jos hänen aikaisempi sairautensa uusiutuu ennen kuin hän on ehtinyt olla työssä 12 kuukauden ajan. Sairauspäivärahan enimmäisaikasäännösten joustavoittamisella tuetaan sellaisten henkilöiden työelämässä pysymistä, joilla on aika ajoin lyhyitä työkyvyttömyysjaksoja aiheuttava sairaus.

Uudistus vähentää työnantajan taloudellista riskiä osatyökykyisen työllistämisessä. Kun työnantaja ottaa töihin vuoden sairaana olleen henkilön, työnantaja saa sairauspäivärahan, jos työntekijälle tulee saman sairauden johdosta poissaoloja. Vaikka lainmuutos tulee esitetyn arvion mukaan koskemaan vain pientä henkilömäärää, se voi auttaa paluuta työelämään pitkän sairausloman jälkeen ja siten eräissä tilanteissa ehkäistä tai siirtää työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumista.

Valiokunta korostaa kuitenkin, että pitkältä sairauslomalta paluun onnistumisen kannalta on keskeistä töiden organisointi työpaikalla siten, että osatyökykyisille on tarjolla terveyteen ja toimintakykyyn nähden sopivaa työtä. Pitkittyviin sairauslomiin tulisi myös puuttua työpaikalla jo varhaisemmassa vaiheessa kuin vuoden sairausloman jälkeen. Tilastojen mukaan esimerkiksi puoli vuotta sairauslomalla olleista vain noin puolet palaa takaisin työhön.

Sairausvakuutuslakiin aiemmin hyväksytyn muutoksen (StVM 26/2010 vp — HE 67/2010 vp) mukaan ensi vuodesta alkaen työpaikoilla tulee olla käytössä sairauspoissaolojen seurantamalli. Lisäksi työpaikan ja työterveyshuollon on sovittava työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen käytännöistä ja toimintatavoista, joita työpaikalla noudatetaan. Valiokunta pitää näitä toimia keskeisinä, kun työkyvyttömyyseläkkeitä halutaan vähentää.

Valiokunta huomauttaa, että lakiehdotuksen mukaan oikeus uuteen sairauspäivärahajaksoon 300 päivän enimmäismäärän täyttymisen jälkeen on vasta 30 päivän yhtäjaksoisen työssäolon jälkeen. Vakuutetun kannalta on sattumanvaraista, tapahtuuko sairauden uusiutuminen niin, että lain vaatimus aikarajasta täyttyy. Lisäksi työskentelyn yhdenjaksoisuuden todentaminen voi käytännössä olla vaikeaa erityisesti yrittäjien ja muiden omaa työtään tekevien osalta. Samoin uudelleen sairastuminen ei välttämättä ajoitu oikein suhteessa siihen vaatimukseen, että uuden 50 päivän sairauspäivärahajakson jälkeen on oltava työssä 12 kuukautta, jotta olisi oikeutettu päivärahaan.

Valiokunta pitää edelleen ongelmallisena sellaisen työntekijän asemaa, joka sairauspäivärahan enimmäisaikoja koskevien säännösten mukaan jää vaille päivärahaa, mutta ei terveydellisistä syistä ole kykenevä työhön. Hän on oikeutettu työttömyysturvaan, jos hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa on vireillä tai hylätty. Työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen toisin sanoen ehkäisee väliinputoajatilanteen. Vaikka järjestely sinänsä turvaa sairastuneelle toimeentuloturvan piirissä pysymisen, ei järjestelyä voida pitää syyperusteiseen järjestelmään kovin hyvin soveltuvana.

Valiokunta pitää tarpeellisena, että uudistuksen toimeenpanossa seurataan, missä määrin nyt hyväksyttävät säännökset tosiasiallisesti estävät sairauspäivärahalta putoamista ja edesauttavat työelämässä pysymistä.