Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Päivärahojen korotus

Hallituksen esitykseen sisältyvät ehdotukset alimpien äitiys-, erityisäitiys-, isyys-, ja vanhempainrahan sekä erityishoitorahan samoin kuin sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan määrän korottamisesta ovat myönteisiä lapsiperheiden asemaa samoin kuin pienimmillä sairauspäivärahalla olevien asemaa parantavia uudistuksia. Valiokunta on useissa kannanotoissaan painottanut ensisijaisten, syyperusteisten etuuksien tason nostamista, jotta tarve viimesijaiseen turvaan eli toimeentulotukeen vähenisi. Hallituksen esitys toteuttaa tätä tavoitetta.

Esitykseen sisältyvä ehdotus vanhempainpäivärahan määräytymisperusteiden muuttamisesta korjaa niiden lapsiperheiden taloudellista asemaa, joissa perhevapaalle jäävä vanhempi on työtön. Uudistuksen jälkeen äitiys-, erityisäi-tiys-, isyys- ja vanhempainrahan samoin kuin erityishoitorahan määrä määräytyy vastaavasti kuin sairauspäiväraha työttömyysetuuksien perusteella ja vanhemman toimeentulo pysyisi vähintäänkin samalla tasolla kuin työttömyysaikana. Valiokunta on lasten ja nuorten hyvinvointia koskevasta selonteosta antamassaan mietinnössä (StVM 23/2002 vp) kiinnittänyt huomiota vähimmäismääräistä äitiyspäivärahaa saavien suureen osuuteen. Ehdotettu uudistus vähentää minimipäivärahaa saavien määrää ja korjaa siten lapsiperheiden taloudellista asemaa.

Valiokunta toteaa, että vähimmäispäivärahojen tasoa tulee edelleen nostaa, jotta erityisesti lapsiperheiden köyhyyttä voidaan vähentää.

Lääkekorvaukset

Valiokunta on useasti kiinnittänyt huomiota potilaiden korkeisiin omavastuuosuuksiin. Valiokunta toteaa, että monissa Euroopan maissa korvausjärjestelmät tuntevat erityisryhmiä, joiden lääkekustannuksia korvataan yleisperiaatteita enemmän tai joiden ei tarvitse maksaa lääkehoidosta lainkaan. Tavallisesti erityisperiaatteet koskevat lapsia, vanhuksia tai eläkeläisiä. Esimerkiksi Englannissa, Espanjassa ja Kreikassa vanhukset tai eläkeläiset on vapautettu omavastuusta kokonaan ja Islannissa heidän omavastuunsa on pienempi kuin muilla ikäryhmillä. Pienituloiset taas ovat erityisasemassa muun muassa Englannissa, Portugalissa ja Saksassa. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten etuudet ovat paremmat kuin muun väestön etuudet muun muassa Belgiassa, Englannissa, Espanjassa, Irlannissa, Islannissa, Kreikassa, Ranskassa, Saksassa ja Tanskassa. Julkisen rahoituksen osuudet avohoidon lääkekustannuksista ovat OECD:n arvion mukaan pienimmät Italiassa, Tanskassa, Belgiassa ja Suomessa, joissa kaikissa julkisen rahoituksen osuus on alle 50 prosenttia kustannuksista. Suurimmat julkisen sektorin osuudet ovat Luxemburgissa ja Irlannissa, joissa osuus on yli 80 prosenttia, sekä Espanjassa, Ruotsissa ja Kreikassa, joissa osuus on yli 70 prosenttia.

Pitkäaikaissairaiden kohdalla on syytä muistaa, että lääkekustannukset ovat vain osa potilaan maksamista kokonaishoitokustannuksista. Lääkekaton ylittäneistä puolella on sydän- tai verisuonisairaus. Esimerkiksi sydänpotilaiden kokonaishoitokustannukset ja myös heidän itsensä maksettava osuus ovat erityisen suuria, muuhun väestöön verrattuna terveydenhuollon kustannukset ovat puolitoistakertaiset. Eurooppalaisessa ENDEP-tutkimuksessa on todettu, että suurin osa verenpainetautia sairastavista joutuu miettimään lääkkeenmääräämistilanteessa lääkkeen hintaa. Näistä potilaista suurin osa on pienituloisia.

Lääkkeiden omavastuuosuuksien korottaminen on tutkimusten mukaan tehoton keino vaikuttaa lääkekustannusten kasvuun. Reseptilääkkeiden käyttö perustuu aina lääketieteelliseen arvioon hoidon tarpeesta. Potilas saa reseptilääkkeen vain lääkärin määräyksellä. Omavastuuosuuksien korottaminen voi hillitä lääkekustannusten kasvua vain, jos potilaat jättävät hankkimatta heille määrätyt lääkkeet tai käyttävät niitä lääkärin määräystä vähemmän. Hoidon lopputulos luonnollisesti kärsii molemmista. Tarpeellisten lääkkeiden käyttämättä jättäminen heijastuu myöhemmin muiden terveyspalvelujen käyttöön ja siten kuntien terveysmenoihin.

Kokonaislääkemenot jakautuvat melko tasaisesti eri tuloluokkien kesken, mutta lääkemenojen osuus kotitalouksien sairauskuluista on suurin pienituloisimmilla. Lääkkeiden omavastuiden korottaminen muuttaa terveysmenojen rahoitusta regressiivisempään suuntaan. Pienituloiset käyttävät lääkkeisiin suhteellisesti suuremman osan tuloistaan kuin suurituloiset. Lääkkeiden omavastuuosuuksien nostaminen vaikuttaa siten suhteellisesti eniten pienituloisiin. Valiokunta ei katso perustelluksi muuttaa lääkkeiden vuotuista omavastuurajaa nykyisestä, koska korotus kohdistuisi erityisesti vähävaraisiin pitkäaikaissairaisiin. Tästä syystä valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen 9 §:n muuttamista siten, että pykälän 6 momentti jää voimassa olevaan muotoon.

Sairausvakuutuksesta maksettavat lääkekorvaukset kasvoivat 13,3 prosenttia vuonna 2001 edellisvuoteen verrattuna. Valiokunta pitää välttämättömänä sairausvakuutuksen lääkekustannusten korvausjärjestelmän uudistamista. Lääkkeiden korvattavuutta harkittaessa tulisi valiokunnan käsityksen mukaan ottaa kokonaisuutena huomioon lääkkeen merkitys potilaalle hoidon ja elämän laadun kannalta samoin kuin sairaudesta aiheutuvat muut sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset. Yksittäisen lääkkeen hinnan sijasta tulisi tarkastella hoidon kokonaiskustannuksia.