Yleistä

Hallituksen esityksen tavoitteena (s. 25) on selkiyttää ja yhtenäistää sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallintaan liittyvää sääntelyä siten, että sääntely on soveltajille selkeää ja ymmärrettävää ja että sääntely on kokonaisuutena tietosuoja-asetuksen mukaista. Perustelujen mukaan sääntely loisi perustan sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan sääntelyn jatkokehitykselle. Lisäksi tavoitteena on laatia sääntely tilanteisiin, joista laintasoinen sääntely puuttuu eli potilasasiakirjojen käsittelyyn sosiaalipalveluiden yhteydessä annettavaan terveydenhuoltoon sekä asiakasasiakirjojen rekisterinpidon ja säilyttämisen vastuisiin palvelunantajan toiminnan päättymisen jälkeen. 

Esityksen tavoitteena on myös mahdollistaa potilaan lääkemääräyksellä määrättävää, potilaan apteekista ostettavaa lääkitystä koskevan tiedon tallentaminen reseptikeskukseen. Potilaan lääketiedon tallentaminen reseptikeskukseen kokonaisuutena olisi perustelujen mukaan tarkoitus toteuttaa vuoteen 2030 mennessä. 

Esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyä koskeva keskeinen sääntely kootaan yhteen lakiin (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä, jäljempänä asiakastietolaki) ja esityksen perustelujen mukaan (s. 26) saatetaan kokonaisuudessaan vastaamaan perustuslain ja tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. 

Perustuslakivaliokunta toteaa (PeVL 89/2022 vp, kappale 2), ettei sillä ole huomauttamista sääntelyn tavoitteista, mutta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että asiakastietojen käsittelyä koskeva sääntely on edelleen verraten vaikeaselkoista. Perustuslakivaliokunta toteaa (PeVL 89/2022 vp, kappale 3), että se on varsin usein kiinnittänyt huomiota sääntelyn muodostumiseen sekavaksi ja vaikeasti hahmottuvaksi (ks. esim. PeVL 47/2006 vp, s. 2/I; PeVL 43/2006 vp, s. 2/I; PeVL 41/2006 vp, s. 2/I; PeVL 25/2005 vp, s. 5). Perustuslakivaliokunta toteaa (PeVL 89/2022 vp, kappale 3), että se on kiinnittänyt erityistä huomiota henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn raskauteen ja monimutkaisuuteen (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 4 ja PeVL 71/2014 vp, s. 3). Vaikka perustuslakivaliokunnan mielestä on selvää, että varsin merkittävä osa sääntelyn monimutkaisuudesta palautuu sovellettavaan EU:n tietosuojasääntelyyn, toteaa perustuslakivaliokunta, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä selvittää keinoja selkeyttää sääntelyä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita kannatettavina. Valiokunta kiinnittää kuitenkin perustuslakivaliokunnan tavoin huomiota sääntelyn vaikeaselkoisuuteen ja ehdottaa jäljempänä useita sääntelyä selkeyttäviä muutoksia esitykseen. Lisäksi ehdotetaan eräitä muutoksia, joilla selkeytetään ehdotetun asiakastietolain (1. lakiehdotus) suhdetta muuhun sääntelyyn. Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että lakiehdotuksiin on ollut tarpeen tehdä sekä perustuslakivaliokunnan lausunnon että sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisten johdosta eduskuntakäsittelyn aikana lukuisia korjauksia ja lisäyksiä, jotka asianmukaisessa valmistelussa tulee lähtökohtaisesi tehdä valtioneuvoston käsittelyn aikana. Esityksen eduskuntakäsittelylle tulee lisäksi varata riittävä aika.  

Tiedonsaantioikeudet

Asiakastietolain 8 luvussa säädetään tiedonsaantioikeuksista ja asiakastietojen luovuttamisesta asiakkaan lähiomaisille, palvelunantajille ja muille viranomaisille ja tahoille. Hallituksen esityksen säätämisjärjestysperustelujen (s. 174) mukaan esityksessä henkilöiden yksityiselämän suojaa ja itsemääräämisoikeutta suojataan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen salassapitoa ja vaitiolovelvollisuutta koskevalla sääntelyllä sekä asiakastietojen käsittelyä koskevalla sääntelyllä. Asiakas voi määrätä asiakastietojensa luovutuksesta sosiaali- ja terveydenhuollossa luovutuslupien ja -kieltojen avulla sekä potilaalle määrättyjä lääkkeitä koskevien kieltojen avulla. 

Perustuslakivaliokunta pitää (kappale 10) tällaista lähtökohtaa perusteltuna yksityiselämän ja henkilötietojen suojan sekä asiakkaan itsemääräämisoikeuden kannalta. Valiokunta on painottanut, että sanottu lähtökohta ei estä säätämästä suostumusedellytykseen esimerkiksi potilaslain 13 §:ssä säädetyn kaltaisia poikkeuksia ja muita tiedonsaantioikeuksia (ks. tarkemmin PeVL 4/2021 vp). Perustuslakivaliokunnan mielestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan on kuitenkin syytä varmistua luovutuslupaa ja suostumusta merkitsevän sääntelyn yhteensopivuudesta EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa. Sääntelyä on myös syytä täydentää luovutusluvan määritelmällä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että esitetty luovutuslupiin ja kieltoihin perustuva sääntelyratkaisu pohjautuu sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan voimassa olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annettuun lakin (784/2021, muun muassa 18—21 §), jonka on sen hyväksymisen yhteydessä todettu olevan tietosuoja-asetuksen mukainen. Valiokunta ehdottaa, että luovutuslupaa koskeva määritelmä lisätään ehdotetun asiakastietolain 3 §:n määritelmiin. 

Tiedolliseen itsemääräämisoikeuteen ehdotetaan eräitä rajoituksia. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota (kappale 11) 53 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistä palvelua toteutettaessa palvelun toteuttamiseen osallistuvilla henkilöillä on oikeus saada ja käyttää palvelun toteuttamisen kannalta välttämättömiä asiakasasiakirjoja. Perustuslakivaliokunnan mielestä sanottu suostumusedellytyksestä erkaantuva tiedonsaantioikeus on esityksessä verraten niukasti perusteltu. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mukaan syytä tarkastella ehdotetun tiedonsaantioikeuden välttämättömyyttä. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota (kappale 13) siihen, että vaikka tiedonsaantioikeudet on pääosin asianmukaisesti sidottu välttämättömyysedellytykseen, eivät sääntelystä kaikilta osin ilmene nimenomaisesti tietojen saantiin oikeutetut tahot tai tietojen antamiseen oikeutetut tahot. Esimerkiksi 54 §:n perusteluiden (s. 104) mukaan potilastietoja pykälän 4 momentin nojalla voidaan luovuttaa paitsi terveydenhuollon sisällä myös niille palvelunantajille, jotka tuottavat sosiaalipalveluita, joiden yhteydessä annetaan myös terveyspalveluita. Näitä palveluita ovat esimerkiksi kotihoito, hoiva- ja asumispalvelut sekä päihdehuollon laitos- ja kuntoutuspalvelut. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mukaan syytä pyrkiä täydentämään sääntelyä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus on ollut nimenomaan säätää tiedonsaantioikeudesta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön yhdessä toteuttamassa palvelussa kytkemättä säännöstä mihinkään hallinnolliseen organisaatiorakenteen käsitteeseen. Useiden sosiaalihuollon palvelujen, kuten esimerkiksi asumis- ja laitospalvelun, yhteydessä toimii terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Yhteistä palvelua voidaan kuitenkin toteuttaa myös muutoin kuin sosiaalihuollon palveluissa. Yhteistä palvelua toteutettaessa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö toimii tiiviisti yhteistyössä, ja sillä voidaan katsoa olevan tietojen käsittelyyn yhteinen käyttötarkoitus. Palvelun toteuttamiseen osallistuvilla tulee olla kokonaisvaltainen tieto asiakkaan tilanteesta, jotta palvelun turvallinen toteuttaminen on mahdollista eikä potilasturvallisuus vaarannu. Pykälässä tiedonsaantioikeus rajattaisiin välttämättömiin asiakastietoihin, ja lisäksi kullakin palvelun toteuttamiseen osallistuvalla henkilöllä voi olla käyttöoikeus ainoastaan työtehtävänsä sekä annettavan palvelun kannalta välttämättömiin asiakastietoihin. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin, mitä asiakastietoja ammattihenkilöt työtehtävässään ja antamassaan palvelussa saavat käyttää.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa 53 §:n 1 momenttia tietosuoja-asetuksen minimointiperiaatteen mukaisesti täsmennettäväksi siten, että siinä tarkoitetaan samassa toimipisteessä annettavaa sosiaali- ja terveyspalvelua. Valiokunta toteaa, että 54 ja 55 §:ssä kyse on palvelunantajien välisestä luovutuksesta ja että pykäliä on syytä tältä osin jäljempänä esitetyin tavoin täsmentää. 

Perustuslakivaliokuntaa kiinnittää huomiota siihen (kappale 14), että asiakastietolakiehdotuksen 66 §:n 3 momentin 9 kohdan mukaan Kansaneläkelaitoksella ja 8. lakiehdotuksen 5 §:n 1 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on tiedonsaantioikeus ja oikeus käsitellä asiakastietoja asiakirjojen teknisen laadunvalvonnan tarkoituksessa tietorakenteiden oikeellisuuden ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Tarkoitus on perustuslakivaliokunnan mukaan verraten avoimesti määritelty, ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä täsmentää sääntelyä. 

Myös apulaistietosuojavaltuutettu kiinnitti sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisessa huomiota siihen, että Kansaneläkelaitokselle 66 §:n 3 momentissa esitettyjen tehtävien sekä 4 momentissa tarkoitetun valvontakeskuksen osalta edellytetään henkilötietojen käsittelyä ja kyseisten tehtävien osalta on tarpeen määritellä henkilötietojen käsittelyn roolit ja avata ehdotusten tietosuoja-asetuksen mukaiset käsittelyperusteet. Ehdotettujen tehtävien toteuttaminen edellyttäisi muiden rekisterinpitäjien toiminnan yhteydessä kertyneiden asiakastietojen sekä käyttölokitietojen käsittelyä. Roolien selkeyttäminen olisi apulaistietosuojavaltuutetun mukaan keskeistä rekisteröityjen (työntekijät ja asiakkaat tai potilaat) oikeusturvan varmistamiseksi. 

Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan edellä mainitut näkökohdat edellyttävät merkittävää lisäselvitystä, jota ei voida toteuttaa nyt käsittelyssä olevan esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Valiokunta ehdottaa tässä yhteydessä Kansaneläkelaitokselle 66 §:n 3 momentissa sekä valvontakeskukselle pykälän 4 momentissa ehdotettuja uusia tehtäviä koskevien kohtien poistamista. Kyseiset tehtävät ovat lähtökohtaisesti rekisterinpitäjien ja valvontaviranomaisten vastuulla, joten kyseisten kohtien poistaminen ei heikennä seurantaa tai valvontaa suhteessa nykytilanteeseen. Valiokunta ehdottaa myös, että 8. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin 4 b kohdasta sekä 5 §:n 1 momentista poistetaan viittaukset Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tallennettavien tietojen ja tietorakenteiden oikeellisuuden seurannan tehtävään, joka myös vastaavasti edellyttää lisävalmistelua. Valiokunta painottaa, että edellä mainittuihin tehtäviin liittyvä jatkoselvitystyö tulee käynnistää viipymättä. 

Alaikäisen oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen huoltajalle

Asiakastietolakiehdotuksen 51 §:ssä säädetään alaikäisen oikeudesta kieltää tietojensa luovuttaminen huoltajalle. Pykälän 1 momentissa säädetään voimassa olevan lain tavoin alaikäisen potilaan oikeudesta kieltää tietojensa luovutus silloin, kun alaikäinen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan. Pykälän 2 momentissa on vastaava, myös jo voimassa olevaan sääntelyyn sisältyvä säännös alaikäisen sosiaalihuollon asiakkaan kielto-oikeudesta. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota (kappale 16) siihen, että ehdotetun sosiaalihuoltoa koskevan 51 §:n 2 momentin mukaan alaikäinen ei voi kieltää tietojensa antamista huoltajalle, muulle lailliselle edustajalleen tai muulle tiedonsaantiin oikeutetulle henkilölle, jos tietojen antamatta jättäminen olisi selvästi alaikäisen edun vastaista. Vastaavaa rajausta ei sisälly 1 momentin säännökseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä harkita myös terveydenhuoltoa koskevan 1 momentin säännöksen täydentämistä vastaavalla rajauksella. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mukaan (kappale 18) syytä kiinnittää erityistä huomiota tilanteisiin, joissa alaikäisen tietojen antaminen huoltajalle alaikäisen kiellosta riippumatta saattaa aiheuttaa alaikäiselle jopa alaikäiseen kohdistuvan fyysisen väkivallan uhan. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on siten perustuslakivaliokunnan mukaan syytä kiinnittää erityistä huomiota kielto-oikeudesta poikkeamisen määrittelyyn ja menettelyyn poikkeamista toteutettaessa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lakiehdotuksen sääntely vastaa voimassa olevaa potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, jäljempänä potilaslaki) sekä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) sääntelyä. Lähtökohdat lapsen oikeudelle kieltää tietojensa antaminen huoltajalle ovat erilaiset sosiaalihuollossa ja terveydenhuollossa palvelujen erilaisen luonteen vuoksi. Terveydenhuollossa lähtökohtana on arviointi lapsen kyvystä päättää itse hoidostaan. Arvio on tehtävä aina suhteessa asiaan, jota terveydenhuollossa kulloinkin hoidetaan, eli käytännössä arviointi on tehtävä jokaisella käynnillä tai hoitojaksolla erikseen. Kielto-oikeus edellyttää sitä, että ammattihenkilö on arvioinut lapsen kykeneväksi päättämään itse hoidostaan, toisin kuin sosiaalihuollon asioissa. Jos arvion perusteella lapsi ei ole kykenevä päättämään hoidostaan, lapsi ei voi myöskään kieltää tietojensa antamista huoltajalle. Terveydenhuollon ammattihenkilön on tarvittaessa tehtävä lastensuojelulain 25 §:n mukainen lastensuojeluilmoitus, jos lapsen hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttävät mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. 

Valiokunta toteaa, että sääntelyn muuttaminen siten, että potilastietoja voisi antaa huoltajalle hoidostaan itse päättämään kykenevän lapsen kiellosta huolimatta, olisi huomattavan suuri muutos nykytilanteeseen, ja se olisi vaikutuksiltaan palvelujen toteutukseen laajempi kuin vain henkilötietojen käsittelyyn liittyvä muutos. Muutos olisi merkityksellinen lapsen itsemääräämisoikeuden kannalta sekä myös terveydenhuollon toimintatapojen kannalta. Lapsen edun näkökulmasta on otettava huomioon huoltajan tiedonsaantioikeuden ja huoltajan tehtävien lisäksi myös lapsen oikeus luottamukselliseen asiointiin terveydenhuollossa. Kuten perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, tulisi erityisesti kiinnittää huomiota kielto-oikeudesta poikkeamisen määrittelyyn ja menettelyyn poikkeamista toteutettaessa.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, ettei näin merkittävää muutosta vakiintuneeseen oikeustilaan ole perusteltua tehdä tietojenkäsittelyyn liittyvän esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä, vaan valmistelu edellyttää huolellista arviointia siitä, onko palvelujen toteuttamiseen vaikuttavan sääntelyn perusperiaatteiden muuttamiselle tältä osin olemassa painavia syitä. 

Valiokunta esittää lisäksi huolen siitä, että alaikäisten potilastietojen sähköisessä luovutuksessa Kanta-palvelun kautta on ilmennyt ongelmia silloin, kun tietojen saanti perustuu suostumukseen tai huoltajan muuhun lakisääteiseen oikeuteen saada tietoja. Valiokunta pitää tärkeänä, että Kanta-palvelun sekä muiden potilastietojärjestelmien toimivuutta arvioidaan ja tehdään tarvittavat toiminnalliset muutokset, jotta turvataan alaikäiselle itselleen sekä alaikäisen huoltajalle sujuva pääsy niihin tietoihin, joihin hänellä on lakisääteinen oikeus. 

Tekninen rajapinta

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota (kappale 19 ja 20) asiakastietolain 57 §:n 1 momentin sääntelyyn teknisestä rajapinnasta. Säännöksen mukaan 53—55 §:ssä ja 64 §:ssä tarkoitetun tiedonsaantioikeuden saa toteuttaa teknisen rajapinnan avulla sen jälkeen, kun hoitosuhteen tai asiakassuhteen olemassaolo potilaan tai sosiaalihuollon asiakkaan ja luovutuspyynnön esittäjän välillä on tietoteknisesti varmistettu. Perustelujen (s. 109) mukaan tiedonsaantioikeuden toteuttaminen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla tapahtuu jo nykyisin teknisen rajapinnan avulla, vaikka asiasta ei ole ollut erityistä sääntelyä. Teknisen rajapinnan avulla tapahtuva tiedonsaantioikeus koskee 57 §:n 1 momenttiin säädettävän viittauksen mukaan myös 64 §:n 2 momentissa tarkoitettua tiedonsaantioikeutta rahalaitokselta. Mainitun säännöksen mukaisessa menettelyssä tiedon saaminen edellyttää rahalaitokselle tehtävää kirjallista pyyntöä, josta olisi tehtävä päätös. Ennen pyynnön tekemistä siitä olisi ilmoitettava asiakkaalle. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä säännösten keskinäinen suhde ei ole selvä. Perustuslakivaliokunnan mielestä (kappale 22) 57 §:n 1 momentin ja 64 §:n 2 momentin keskinäistä suhdetta on selkeytettävä ja täsmennettävä siten, että säännöksistä selkeästi ilmenee 64 §:n 2 momentissa viitatun menettelyn koskevan myös luovuttamista teknisen rajapinnan kautta. Tällainen selkeyttäminen ja täsmentäminen on edellytyksenä hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin teknistä rajapintaa koskevan 57 §:n ongelmia. Esitettävän asiakastietolain 57 §:n on sisällöllisesti katsottu olevan osin jopa harhaanjohtava. Pykälän on katsottu olevan ongelmallinen myös suhteessa tiedonhallintalakiin (906/2019).  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tiedonhallintalaki ei sellaisenaan sovellu sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonsaantiin. Asiakastietojen käsittelyä koskevassa sääntelyssä on kyse erityissääntelystä suhteessa tiedonhallintalakiin, joten valiokunta ehdottaa, että 57 §:n 2 momentti poistetaan.  

Tähän liittyen valiokunta ehdottaa sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen perusteella, että 57 §:ssä säädetään teknisen rajapinnan sijasta tiedonsaantioikeuden toteuttamisesta valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen sekä muun palvelunantajien käyttämän yhteisen tietojärjestelmän avulla. Pykälä mahdollistaa saadun selvityksen mukaan voimassa olevaa sääntelyä vastaavan tietojen luovuttamisen valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla, ja sen lisäksi tiedot voisi saada palvelunantajan yhteisen tietojärjestelmän avulla. Valiokunta toteaa, että säännöksellä ei ole tarkoitus perustaa uusia tiedonsaantioikeuksia eikä toimivaltaa uuden tietojärjestelmän perustamiseen. Sääntelyn tarkoittama tiedonsaantioikeus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi Uudenmaan alueen hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän lakisääteisessä yhteisessä tietojärjestelmässä. 

Saadun selvityksen mukaan sääntely selkeyttäisi nykyistä tilannetta, jossa tietojen luovutus valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista on eri tavalla säännelty kuin muulla tavoin tehtävät luovutukset. Edellytykset tiedonsaantioikeudelle olisivat samat riippumatta siitä, toteutuisiko tiedonsaantioikeus valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen vai muun yhteisen tietojärjestelmän avulla. Edellytyksinä olisivat tietoteknisesti varmistettu hoitosuhteen tai asiakassuhteen olemassaolo. Asiakastietoa käsittelevän henkilön osalta tiedonsaantioikeus olisi rajattava vain niihin välttämättömiin asiakastietoihin, joita 9 §:n ja sen nojalla säädetyn perusteella henkilöllä on oikeus käyttää. Lisäksi tulisi noudattaa asiakkaan antamaa luovutuslupaa tai kieltoa sekä muita esityksen mukaisia suojatoimia, kuten asiakastietojen luovutuksen ja käytön seuranta sekä tietojärjestelmien tietoturvallisuusvaatimukset. 

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta myös 57 ja 64 §:n suhdetta selkiytettäväksi siten, että 57 §:n 1 momentista poistetaan viittaus 64 §:ään, jolloin 57 §:n mukainen sääntely tulee sovellettavaksi ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lisäksi 64 §:n 1 momentista esitetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajaa ja terveydenhuollon ammattihenkilöä koskeva sisältö siirrettäväksi osaksi 53 ja 55 §:ää, jolloin 64 §:n mukainen tiedonsaantioikeus koskee ainoastaan muita tahoja kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoa.  

Valiokunta toteaa, että teknistä rajapintaa koskevan sääntelyn valmistelu edellyttää huolellista arviointia sen toteutuksesta ja siihen mahdollisesti liittyvästä katseluyhteydestä, jonka mahdollinen tarve nousi myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esille. Valiokunta korostaa, että tähän liittyvä jatkovalmistelu tulee käynnistää viipymättä. 

Säilytysajat

Potilaslain 12 §:n 2 momentin mukaan potilasasiakirjojen laatimisesta sekä niiden ja 1 momentissa tarkoitettujen näytteiden ja mallien säilyttämisestä sekä käyttötarkoituksen perusteella määräytyvistä säilytysajoista säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Edellä mainittuja asiakirjoja, näytteitä ja malleja saa säilyttää sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetyn säilytysajan jälkeenkin, jos se on välttämätöntä potilaan hoidon järjestämisen ja toteuttamisen kannalta. Asiakirjojen säilyttämisestä pysyvästi säädetään 3 momentin mukaan arkistolaissa (832/1994). Sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen säilytysajoista säädetään sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista annetun lain (254/2015) liitteessä. 

Ehdotetun asiakastietolain 23 §:n mukaan alkuperäisiä asiakasasiakirjoja sekä potilaan tutkimuksessa ja hoidossa syntyviä biologista materiaalia sisältäviä näytteitä ja elinmalleja on säilytettävä liitteessä tarkoitettu aika. Lakiehdotuksessa ehdotetaan siten säädettäväksi säilytysajoista lain tasolla asiakastietolain liitteenä. Lisäksi säilytysaikojen sääntelyä ehdotetaan päivitettäväksi ja selkeytettäväksi. Lisäksi säilytysaikoja koskeva sääntely saatetaan vastaamaan tietosuoja-asetusta muun muassa minimointiperiaatteen mukaisella tavalla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja toteuttamisen käyttötarkoitusten kannalta, mutta toisaalta huomioiden asiakkaiden tarve saada tietoja omista asiakastiedoistaan pitkänkin aikaa hoidon tai palvelun tai sosiaalihuollon asian päättymisen jälkeen. 

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota säilytysaikoja koskevaan sääntelyyn. Valiokunnan mukaan tietojen pysyvä säilyttäminen ei ole henkilötietojen suojan mukaista, ellei siihen ole tietojärjestelmän luonteeseen tai tarkoitukseen liittyviä perusteita (ks. PeVL 31/2017 vp). Pysyvää säilyttämistä voi puoltaa esimerkiksi se, että tiedot ovat osin muuttumattomia tai hitaasti muuttuvia eikä niitä päivitetä pelkän ajan kulumisen vuoksi ja niiden pysyvä säilyttäminen on tarpeellista tehtävien hoitamiseksi (PeVL 54/2010 vp). Perustuslakivaliokunta on painottanut erityisesti arkaluonteisten tietojen säilytysajan rajaamista siihen, mikä on välttämätöntä sen tavoitteen saavuttamiseksi, jonka vuoksi tiedot on järjestelmään tallennettu (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 5; PeVL 13/2017 vp, s. 6). Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi pitänyt viiden vuoden säilytysaikaa arkaluonteisten tietojen osalta pitkänä (PeVL 51/2018 vp, s. 16; PeVL 13/2017 vp, s. 6). 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mukaan (kappale 25) varmistuttava erityisesti ehdotettujen pitkien säilytysaikojen välttämättömyydestä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan säilytysajat perustuvat hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa tehtyyn arvonmääritykseen, jonka yhteydessä selvitettiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden näkemyksiä asiakasasiakirjojen säilyttämisen tarpeesta. Arvonmääritys tehtiin sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimana yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden ja asiantuntijoiden kanssa. Arvonmäärittelyssä yhtenä lähtökohtana oli arvioida, miltä osin nykyisiä erityisesti potilasasiakirjojen pitkiä säilytysaikoja voitaisiin lyhentää huomioiden perustuslakivaliokunnan aikaisempi lausuntokäytäntö ja tietosuoja-asetuksen minimointiperiaate.  

Arvonmäärityksessä sekä hallituksen esityksen valmisteluvaiheen aikana selkeänä näkemyksenä oli, että potilasasiakirjojen säilyttäminen potilaan koko eliniän ajan on lääketieteellisesti arvioituna välttämätöntä. Näin ollen ehdotetut pitkät säilytysajat ovat välttämättömiä sen tavoitteen saavuttamiseksi, jota varten tiedot on tallennettu. Perinnöllisyyslääketieteeseen ja harvinaissairauksiin liittyvät asiakirjat poikkeavat muista potilasasiakirjoista, koska ne eivät ole merkityksellisiä ainoastaan potilaan itsensä hoidossa vaan myös potilaan jälkeläisten kannalta. Tästä syystä niitä on esitetty säilytettäväksi pysyvästi. 

Valiokunta kuitenkin pitää perusteltuna, että pysyvästi säilytettävien tietojen säilyttämistarpeen arviointi määräajoin olisi perusteltua ja tältä osin valiokunta ehdottaa pykälää täydennettäväksi. Valiokunta ehdottaa säilytysaikoja koskevaan liitteen ilmaisuihin ja rakenteeseen eräitä teknisluonteisia muutoksia, jotka helpottavat liitteen tulkitsemista ja soveltamista.  

Potilastietojen käsittely Uudellamaalla

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen käynnistymisen yhteydessä lisättiin sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettuun lakiin (616/2021, jäljempänä voimaanpanolaki) väliaikaisesti voimassa oleva 64 a §. Sen mukaan Uudenmaan maakunnassa potilasta hoitavalla hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän terveyspalveluja järjestävällä ja toteuttavalla viranomaisella ja sen lukuun toimivalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada ja käyttää toisen Uudenmaan maakunnan hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän terveyspalvelujen järjestämisestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen potilastietoja potilaan hoidon edellyttämässä laajuudessa. Potilaalla on oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen. Sääntely perustuu ennen uudistusta voimassa olleeseen terveydenhuoltolain (1326/2010) 9 §:n mukaiseen sairaanhoitopiirin alueen yhteisrekisteriä koskevaan potilastietojen käsittelyä koskevaan sääntelyyn.  

Voimaanpanolain 64 a §:n väliaikainen sääntely on voimassa vuoden 2025 loppuun. Nyt ehdotetulla sääntelyllä ei muuteta voimassa olevaa sääntelyä Uudenmaan tietojenkäsittelyn osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2026 alusta lähtien tietojenkäsittely Uudellamaalla tapahtuisi yleisen sääntelyn mukaisesti ilman poikkeussääntelyä.  

Valiokunta toteaa, että voimassa oleva Uudenmaan tietojenkäsittelyä koskeva väliaikainen sääntely on hyväksytty nimenomaan väliaikaisena sääntelynä eikä sitä ole sen säätämisen yhteydessä tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi. Myös perustuslakivaliokunta on arvioinut kyseistä ratkaisua väliaikaisena ratkaisuna.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin esitetty kriittisiä näkemyksiä siitä, ettei esitys ratkaise pysyvästi Uudenmaan erillisratkaisun myötä syntynyttä haastetta potilastietojen saumattomasta käytöstä Uudenmaan hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän välillä, vaan väliaikaisen sääntelyn voimassaolon päättymisen jälkeen luovutuslupaan ja kielto-oikeuteen perustuva luovuttaminen vaarantaisi asiakas- ja potilasturvallisuutta, vaikeuttaisi hoidon integraatiota ja asettaisi kansalaiset eriarvoiseen asemaan.  

Valiokunta toistaa aiemman kantansa (StVM 9/2022 vp, s. 5—6) ja kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että Uudenmaan aluetta koskeva potilastietojen käsittely on väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana ratkaistava kestävällä tavalla toistaiseksi voimassa olevalla sääntelyllä siten, että terveydenhuollon ammattihenkilöillä on sujuva pääsy potilasturvallisuuden kannalta olennaisiin tietoihin potilaan tietosuojaa kunnioittaen. Valiokunta ehdottaa asiassa lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus)