EU:n varautumisstrategian tavoitteena on vahvistaa EU:n ja jäsenvaltioiden varautumista erityisesti viime vuosien häiriö- ja kriisitilanteista saatujen kokemusten pohjalta. Eurooppalaisen kokonaisturvallisuusajattelun edistäminen on yksi Suomen EU-vaikuttamisen pääprioriteeteista. Kokonaisturvallisuuden vahvistamiseen kytkeytyvät varautumisunionistrategian ohella myös komission antamat ehdotukset sisäisen turvallisuuden strategiasta sekä puolustuksen valkoisesta kirjasta. EU:n varautumisunionistrategiaa voidaan pitää Suomen onnistuneen ennakkovaikuttamisen tuloksena, joka perustuu osin presidentti Niinistön komissiolle laatimaan raporttiin EU:n siviili- ja puolustusvarautumisen parantamisesta. Suomella on pitkä historia varautumisesta erilaisiin häiriö- ja kriisitilanteisiin, mutta jäsenvaltioiden varautumisvalmiudet ja -järjestelyt ovat hyvin eri tasoisia.
Suuri valiokunta tukee erikoisvaliokuntien tavoin EU:n kokonaisturvallisuuden vahvistamista. Suomen korkea varautumistaso ei vähennä tarvetta vahvistaa varautumista yhteisin EU-toimin. Jäsenvaltioiden varautumistason nousu vahvistaisi koko EU:n ja Suomen turvallisuutta. Suuri valiokunta viittaa erikoisvaliokuntien lausuntoihin (HaVL 13/2025 vp, MmVL 20/2025 vp ja TaVL 24/2025 vp) ja niissä esitettyihin yksityiskohtaisempiin huomioihin, ja lausuu seuraavaa.
Suuri valiokunta pitää tärkeänä unionin toimintakyvyn vahvistamista erilaisiin turvallisuusuhkiin vastaamiseksi muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä. Venäjän hyökkäyssota on muuttanut perustavanlaatuisesti turvallisuusympäristöä Euroopassa. Yhdysvaltojen uuden hallinnon linja korostaa EU:n vastuuta omasta turvallisuudesta ja puolustuksesta. Turvallisuuden vahvistaminen ei kuitenkaan tarkoita varautumista vain sotilaalliselta voimankäytöltä vaan laaja-alaisesti niin siviili- kuin sotilasuhkilta.
Varautumisunionistrategia on laaja-alainen ja yleisluontoinen ohjelma, jossa listataan toimeenpanoon liittyviä ehdotuksia, ja jonka sisältö jää monin osin avoimeksi. Strategiassa on tunnistettu EU:n heikkouksina muun muassa vähäinen ennakointi, toimien kapea-alaisuus, sektorikohtaisen ja rajat-ylittävän koordinoinnin puute, siviili- ja sotilasyhteistyön vähäisyys sekä resurssien rajallisuus. Suuri valiokunta painottaa, että kokonaisturvallisuusajattelun jalkauttaminen EU:n sekä jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten toimiin edellyttää kokonaisvaltaista ja laajaa varautumista, jossa huomioidaan tulevia uhkia ja riskejä mahdollisimman kattavasti, kaikilla politiikkasektoreilla ja koko yhteiskunta kattaen. Tavoitteen toteutuminen edellyttää komission tulevilta ehdotuksilta enemmän konkretiaa ja priorisointia niihin asioihin, jotka tuottavat suurinta lisäarvoa jäsenvaltioiden ja EU:n yhteiselle kokonaisturvallisuudelle. Samalla tulee muistaa, että ensisijaisesti varautuminen ja siihen liittyvä lainsäädäntö kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja vastuulle.
Yhteiskunnan kriittisten toimintojen turvaaminen on keskeinen osa kriisinsietokyvyn vahvistamista. Hallintovaliokunnan näkemyksen mukaan kyky suojata siviiliväestöä erilaisissa kriiseissä muun muassa väestösuojainfrastruktuurilla tulisi huomioida selkeämmin strategiassa osana elintärkeitä toimintoja. Suuri valiokunta pitää hallintovaliokunnan tavoin tarpeellisena tarkistaa EU:n pelastuspalvelumekanismin sekä hätäavun koordinointikeskuksen mandaattia vastaamaan paremmin turvallisuusympäristön muutosta huomioiden myös Ukrainan avustusoperaatioista saadut kokemukset.
EU:ssa on viime vuosina hyväksytty useita varautumiseen liittyviä säädöksiä, joiden tavoitteena on parantaa yhteiskunnan häiriö- ja kriisinsietokykyä. Keskeisimpiä ovat EU:n kyberturvallisuusdirektiivi NIS 2 ja kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä annettu CER-direktiivi. Erikoisvaliokuntien tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä kokonaisvaltaista varautumista, yhteiskunnan ydintoimintojen turvaamista ja häiriönsietokyvyn vahvistamista tehostamalla kriittisen infrastruktuurin suojaamista, vahvistamalla kyberturvallisuutta, turvaamalla liikenteen solmukohtia ja satamia sekä torjumalla verkkouhkia. Uuden sääntelyn sijasta tulee panostaa jäsenvaltioiden tehokkaaseen ja yhdenmukaiseen täytäntöönpanoon, ja soveltaa jo luotuja rakenteita ja menettelyjä sekä välttää päällekkäisiä toimia ja hallinnollista taakkaa.
Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa lausunnossaan tarvetta jatkaa varautumisunionistrategian ohella yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista, sääntelytaakan purkua ja toimeenpanon uudistamista. Erityisesti kriisitilanteissa on oltava mahdollisuus poiketa EU:n säädöksistä, jotka koskevat esimerkiksi maatalouden tukijärjestelmää sekä elintarvikkeiden merkintä- ja hygieniavaatimuksia. Talousvaliokunta painotti lausunnossaan priorisointia selkeisiin haavoittuvuuksiin ja niihin sektoreihin, joiden varautumistason nostolla olisi suurimmat vaikutukset koko EU:n turvallisuudelle. Suuri valiokunta katsoo talousvaliokunnan tavoin, että varautumisunionistrategian toimeenpano ja erityisesti ”preparedness by design” -periaatteen toteuttaminen edellyttävät varautumisen huomiointia poikkihallinnollisesti kaikilla EU:n politiikkasektoreilla. Varautumisessa tulisi poikkihallinnollisesti huomioida myös ympäristökestävyys ja ympäristön asettamat reunaehdot.
Toimivalta huoltovarmuuden ja materiaalisen varautumisen osalta kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioille, ja EU-tasoisten kehittämistoimien tulisi olla strategista ja perustua yhteisesti tunnistettuihin haavoittuvuuksiin, uhkiin ja riskeihin. Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä, ettei EU-tason varmuusvarastointiratkaisuilla heikennetä Suomen kansallista varmuus-, velvoite- ja turvavarastointijärjestelmää, joka osaltaan tukee sekä valtion että suomalaisten kriittisten toimijoiden kriisinsietokykyä.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on nostanut lausunnossaan esille kansainvälisten kuljetusten ja meriliikenteen suuren merkityksen Suomen huoltovarmuudelle johtuen maantieteellisestä sijainnistamme, mikä korostaa kansallisen ruoantuotannon ja vesihuollon varmistamisen tärkeyttä. Suuri valiokunta on käsitellyt maatalouden ja ruoantuotannon merkitystä huoltovarmuudelle ja yhteiskunnan kriisinkestävyydelle lausunnossaan EU:n maatalouden ja ruoan visiosta (SuVL 3/2025 vp).
EU:n strategisten riippuvuuksien vähentäminen on keskeinen osa huoltovarmuuden vahvistamista. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää lausunnossaan tärkeänä, että EU:ssa tunnistetaan elintarviketurvan kannalta kriittiset tuotantopanokset ja selvitetään, miten niiden kriisinkestävyyttä voidaan kehittää. Huoltovarmuusnäkökulmasta on olennaista vähentää kriittisten tuotantopanosten, erityisesti fossiilisen energian, lannoitteiden ja valkuaisrehuraaka-aineiden tuontiriippuvuutta. Maa- ja metsätalousvaliokunta sekä talousvaliokunta korostavat myös EU:n hankintasääntöjen päivittämisen merkitystä EU:n strategisen riippumattomuuden ja huoltovarmuuden vahvistamiseksi.
Varautumisunionistrategian keskiössä on unionitason yhteinen kokonaisvaltainen uhka- ja riskiarvio. EU:n yhteinen varautuminen tuottaa parhaiten lisäarvoa jäsenvaltioille, kun se perustuu yhteisesti jaettuun tilannekuvaan. Strategiseen ennakointiin pohjautuva yhteinen uhka- ja riskiarvio parantaisi varautumisstrategian toimeenpanon priorisointia, seurantaa ja poliittista päätöksentekoa. Hallintovaliokunta katsoo, että uhka- ja riskiarvion tulee olla lähestymistavaltaan laaja ja kattaa sekä turvallisuusnäkökohdat että luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit, ja niiden tulee tukea toimivaltaisten viranomaisten toimintaa. Olemassa olevia riskiarvioita ja tiedustelutietoa on hyödynnettävä paremmin. Jäsenvaltioiden raportoinnissa tulee välttää päällekkäisyyksiä ja saada lisäarvoa jäsenvaltioille. Hallintovaliokunnan tavoin suuri valiokunta tukee jäsenvaltioiden tuottaman tiedustelutiedon laajempaa hyödyntämistä osana uhka- ja riskiarviointia sekä EU:n yhtenäisen tiedustelutiedon analysointikyvyn (SIAC) ja EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen (INTCEN) toimintojen vahvistamista. Suuri valiokunta toteaa, että laadukas uhka- ja riskiarviointi edellyttäisi resurssien ja tiedonvaihdon lisäämistä sekä vahvempaa luottamusta niin EU-toimielinten välillä, jäsenvaltioiden kesken kuin julkisen ja yksityisen sektorin välillä.
Varautumisunionistrategiassa tunnistetaan resurssien rajallisuus. Strategian toimeenpano ja jäsenvaltioiden sitoutuminen varautumisen ja kriisinsietokyvyn vahvistamiseksi riippuu merkittävästi käytettävissä olevista resursseista, ja miten ne huomioidaan tulevista rahoituskehyksistä käytävissä neuvotteluissa. Suuri valiokunta on todennut jo aiemmin, että puolustuksen, kriisivarautumisen ja rajaturvallisuuden osuutta tulee tulevassa rahoituskehyksessä kasvattaa huomattavasti nykyisestä suhteellisen vähäisestä määrästä (SuVL 5/2024 vp). Viitaten uuteen lausuntoonsa (SuVL 5/2025 vp). EU:n monivuotisten rahoituskehysten ennakkovaikuttamisesta suuri valiokunta kannattaa EU-rahoituksen kohdentamista jäsenvaltioiden varautumistoimiin nykyistä laajemmin huomioiden kuitenkin jäsenvaltioiden ensisijainen toimivalta asiassa. EU-rahoituksen tulisi kohdentua toimiin, joilla voidaan saavuttaa Euroopan laajuista lisäarvoa varautumisen osalta.
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan EU-NATO yhteistyön syventämiseksi. EU:n elintärkeiden toimintojen häiriönsietokyvyn ja varautumisen vahvistamista kannattaa viedä eteenpäin rintarinnan NATO:n kanssa esimerkiksi siviili- ja sotilasyhteistyön, tuotteiden kaksikäyttöisyyden ja yhteisten harjoitusmallien osalta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa korostettiin, kuinka tärkeätä Suomen näkökulmasta olisi, että EU:n ja NATO:n resilienssistrategiat sekä niihin liittyvät prosessit olisivat yhteensopivia. Suomen vahva profiili resilienssi- ja kokonaisturvallisuuskysymyksissä niin EU:ssa kuin NATO:ssa luo hyvän mahdollisuuden tehdä esityksiä EU:n ja NATO:n välisen yhteistyön tiivistämiseksi.
Suuri valiokunta korostaa, että valtioneuvoston tulee edelleen jatkaa aktiivista vaikuttamistyötä EU:n kokonaisturvallisuuden ja varautumisen vahvistamiseksi. Aika kohottaa EU:n varautumistasoa ja -toimia ja siten vahvistaa turvallisuutta on nyt, ja toimeenpano on vasta alkamassa. Suomi voi kokonaisturvallisuuden ja varautumisen mallimaana johtaa esimerkillään, on kyse viranomaisten toimintavalmiudesta, yksityisen sektorin huoltovarmuudesta, yleisten viestintäverkkojen toimivuudesta kriiseissä tai kansalaisten 72 tunnin kotivarasta.
Suuri valiokunta toteaa, että varautumisunionistrategian toteutumismahdollisuudet riippuvat osin tulevasta rahoituskehyksestä. Toimeenpanosuunnitelma on hyvin yleisellä tasolla ja kuten aina, tulevat ehdotukset ja niiden yksityiskohdat ratkaisevat toimeenpanon tehokkuuden ja toimien lisäarvon jäsenvaltioille. Riski päällekkäiselle sääntelylle ja hallinnolliselle taakalle on olemassa erityisesti Suomen kaltaiselle hyvin varautuneelle maalle. Erikoisvaliokuntien tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä, että strategian toimeenpanoa, aikataulua ja taloudellisia vaikutuksia seurataan tarkasti.