(1) Eurooppalainen ilmastolaki sisältää EU:n vuoden 2030 ja vuoden 2050 ilmastotavoitteet. Lain mukaan tavoitteena on vähentää EU:n nettokasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosentillavuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon sekä saavuttaa EU:ssa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Tämän jälkeen tavoitteena on negatiiviset päästöt.
(2) Ilmastolain mukaan ilmastolakiin tulee asettaa komission ehdotuksen pohjalta vuodelle 2040 unionin laajuinen ilmastotavoite varmistamaan EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä. Tämän pohjalta komissio ehdottaa 90 prosentin nettopäästövähennystavoitteen asettamista vuodelle 2040.
(3) Suuri valiokunta esittää keskeisiä kokoavia huomioita ilmastolain muuttamista koskevasta valtioneuvoston kirjelmästä. Yksityiskohtaisten perusteluiden osalta suuri valiokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota erikoisvaliokuntien lausuntoihin (YmVL 17/2025 vp, MmVL 22/2025 vp, TaVL 28/2025 vp ja LiVL 13/2025 vp).
Päästövähennysten tavoitetaso
(4) Valtioneuvosto tukee kirjelmässään komission ehdotusta asettaa EU:lle 90 prosentin nettopäästövähennystavoite vuodelle 2040, edellyttäen että komission jatkotyötä ohjaavina periaatteina huomioidaan riittävällä tavalla maankäyttösektorin epävarmuudet, teknologianeutraalius, kustannustehokkuus ja teknologiset nielut. Suuri valiokunta pitää tätä kantaa perusteltuna. Suuri valiokunta korostaa valtioneuvoston listaamien edellytysten merkitystä. Suuri valiokunta painottaa, että fossiilisten päästöjen vähentäminen tulee olla ilmastopolitiikan selkeä kärkitavoite.
(5) Suuri valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että 90 prosentin nettopäästövähennystavoite sijoittuu EU:n ilmastopaneelin (ESABCC) tieteellisen arvion haarukkaan ja täyttää EU:n ilmastolain vaatimuksen, jonka mukaan vuoden 2040 tavoitteen tulee perustua parhaaseen tieteelliseen arvioon. Suomen pitkän linjan mukaista on tukea tavoitetta, joka tukee uskottavasti ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä ja on linjassa Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden kanssa. Suuri valiokunta pitää keskeisenä myös sitä, että siirtymä fossiilisista energialähteistä uusiutuviin energialähteisiin edistää energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta, joiden merkitys on korostunut nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa.
(6) Suuri valiokunta korostaa johdonmukaisen ilmastopolitiikan merkitystä Euroopan kilpailukyvylle. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa katsottiin laajasti, että ehdotetut ilmastotavoitteet ja niiden myötä syntyvä ilmastopolitiikan ennakoitavuus edistävät EU:n ja Suomen kilpailukykyä ja kasvua tuomalla uusia investointi- ja vientimahdollisuuksia. Puhtaaseen siirtymään sisältyy merkittävää kasvupotentiaalia ja uusia vientimahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille.
(7) Suuri valiokunta katsoo myös, että kunnianhimoinen EU-tason tavoite tasaa kilpailuedellytyksiä Euroopassa Suomelle edullisella tavalla ottaen huomioon Suomen oma kunnianhimoinen hiilineutraaliustavoite. Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin välttämättömänä, että kaikki jäsenvaltiot tekevät osansa edettäessä kohti EU-tason 2050-ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista.
Ilmastolain toimeenpanokehikko
(8) Komission ehdottaa päästövähennystavoitteen lisäksi, että ilmastolakiin sisällytettäisiin myöhemmin annettavien ilmasto- ja energiasäädösten valmistelua ohjaava kehikko. Kehikko sisältää 18 kohdan listan seikoista, jotka komission tulisi huomioida asianmukaisesti säädösehdotuksissa, jotka se antaa ehdotetun 90 prosentin nettopäästövähennystavoitteen toimeenpanemiseksi.
(9) Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta toimeenpanokehikoksi yleisesti perusteltuna ja korostaa, että EU:n 2040 ilmastotavoitetta toimeenpanevien säädösehdotuksien valmistelussa komission tulisi huomioida asianmukaisesti muun muassa maankäyttösektorin epävarmuudet, politiikkatoimien teknologianeutraalius ja kustannustehokkuus. Suuri valiokunta yhtyy tähän näkemykseen ja kiinnittää huomiota siihen, että kirjelmän mukaan edellä mainitut edellytykset sisältyvät komission ehdotukseen.
(10) Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että toimenpiteiden vuoden 2040 ilmastotavoitteen toimeenpanossa tulisi olla realistisia ja niiden tulisi keskittyä erityisesti kustannustehokkaisiin päästövähennyksiin sekä päästöjen vähentämiseen teknologian kehitystä hyödyntäen ilman, että luonnollisille hiilinieluille osoitetaan suhteettoman iso osa tavoitteen toteutumisessa.
(11) Suuri valiokunta korostaa toimeenpanovaiheessa maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin myös tarvetta edelleen vahvistaa eri politiikka-alojen toimien johdonmukaisuutta, yhteen toimivuutta ja ennakoitavuutta. Ilmastotavoitteen toteutuksessa tarvitaan eri politiikka-alojen kannalta tasapainoisia, tieteeseen perustuvia ja oikeasuhtaisia ilmastotoimia. Vastakkainasettelun sijaan tulee hakea eri toimijoita ja toimialoja monipuolisesti hyödyttäviä ratkaisuja, jotka palvelevat EU:n ja sen jäsenmaiden kilpailukykyä ja strategisen autonomian saavuttamista.
(12) Toimeenpanokehikon tulisi sisältää riittäviä joustoelementtejä kustannuspaineiden hillitsemiseksi sekä muiden yhteiskunnan kehittymisen kannalta keskeisten tavoitteiden yhteensovittamiseksi. Suuri valiokunta korostaa myös huoltovarmuuden ja jäsenvaltioiden erityispiirteiden huomioon ottamista ilmastopolitiikan toimeenpanossa.
Pariisin sopimuksen 6 artiklan mukaisten kansainvälisten yksiköiden käyttö
(13) Valtioneuvosto toteaa, että se voi hyväksyä komission ehdotuksen siitä, että rajattu osa vuoden 2040 ilmastotavoitteesta olisi mahdollista kattaa käyttämällä Pariisin sopimuksen 6 artiklan mukaisia, korkealaatuisia kansainvälisiä ilmastoyksiköitä, eli kolmansissa maissa toteutettavia hillintätoimia siten, että niiden käyttö tukisi sekä EU:n että kolmansien maiden Pariisin sopimuksen mukaisia päästövähennyspolkuja. Yksiköiden käyttö olisi mahdollista vuodesta 2036 alkaen ja määrä voisi vastata kolmea prosenttia EU:n vuoden 1990 nettopäästöistä.
(14) Suuri valiokunta katsoo erikoisvaliokuntien tavoin, että 6 artiklan mukaisten kansainvälisten yksiköiden rajattu käyttö vuodesta 2036 alkaen voisi tuoda ilmastotavoitteiden saavuttamiseen kustannustehokkuutta ja joustavuutta, jos viimeisten päästövähennystonnien hinnat esimerkiksi liikennesektorilla nousisivat kohtuuttoman korkeiksi. Joustojen merkitys voi kasvaa 2030-luvulla, jolloin päästövähennystoimien valikoiman on ennakoitu kapenevan. Ne voisivat edistää myös puhtaan teknologian vientimahdollisuuksia.
(15) Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että kansainvälisten yksiköiden mahdollista käyttöä on valmisteltava huolellisesti. Suuri valiokunta katsoo erikoisvaliokuntien tavoin, että kansainvälisten yksiköiden laatuun, luotettavuuteen ja niillä saavutetun ilmaston lämpenemisen hillintätuloksen lisäisyyteen liittyy epävarmuuksia. Kolmansissa maissa tuotettujen yksiköiden tulee olla luotettavasti todennettavissa ja niiden laatu on voitava varmistaa asianmukaisesti.
(16) Valiokunta yhtyy talousvaliokunnan näkemykseen, että ehdotus voi toisaalta luoda liiketoimintamahdollisuuksia kolmansissa maissa, mutta samalla se voi johtaa siihen, että osa puhtaan siirtymän investoinneista ohjautuisi kolmansiin maihin. Näin ollen valiokunta korostaa, että ensisijaisia ovat EU:n alueella toteutettavat päästövähennystoimet (TaVL 28/2025 vp). Sekä huolellisen valmistelun että EU:n alueelle suuntautuvien investointien turvaamisen näkökulmasta suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin perusteltuna sitä, että yksiköiden käyttö olisi mahdollista vuodesta 2036 alkaen.
(17) Valtioneuvosto suhtautuu kirjelmässään kriittisesti mahdollisuuteen käyttää yksiköitä EU:n päästökaupan velvoitteiden täyttämiseen. Suuri valiokunta korostaa päästökaupan merkitystä EU:n ilmastopolitiikan kustannustehokkaan ohjauskeinona ja yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan (TaVL 28/2025 vp).
Sektorien väliset joustot
(18) Suuri valiokunta tukee komission ehdotusta sektoreiden välisiksi joustoiksi ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Joustot voisivat edistää vuoden 2040 ilmastotavoitteen kustannustehokasta toimeenpanoa. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että joustot olisi suunniteltava huolellisesti siten, että ne eivät poista kannusteita päästövähennystoimilta, edistävät tosiasiallisesti EU:n 2040 ilmastotavoitteen kustannustehokasta toimeenpanoa ja huomioivat sektoreiden erityispiirteet. Lähtökohtana tulisi olla, että kukin sektori tekee päästövähennysten osalta oman osuutensa, mutta jäsenvaltio voisi tarvittaessa kompensoida ilmastotoimien hidasta etenemistä yhdellä sektorilla ripeämmin edistyneiden sektorien toimilla. Joustojen ei tulisi myöskään heikentää kannustimia teknologian ja menetelmien kehittämiseen niillä sektoreilla, joilla joustoja sovelletaan (TaVL 28/2025 vp).
Tekniset nielut
(19) Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä komission ehdotusta teknisten nielujen sisällyttämisestä EU:n yleiseen päästökauppaan ja tukee tämän mainitsemista osana vuoden 2040 ilmastotavoitteen toimeenpanon valmistelua ohjaavaa kehikkoa.
(20) Valiokunnan saaman selvityksen mukaan teknisten nielujen skaalautumiseen ja hinnan alenemiseen liittyy vielä epävarmuutta. On kuitenkin luotava valmiuksia skaalata teknologisia nieluja teolliseen mittakaavaan. Tekninen hiilensidonta on kehittymässä globaaliksi hyödykemarkkinaksi, jonka arvo voi nousta satoihin miljardeihin euroihin ja Suomella on hyvät edellytykset menestyä tällä markkinalla runsaan biogeenisen hiilidioksidin ja varastointimahdollisuuksien ansiosta.
(21) Suuri valiokunta pitää positiivisena sitä, että komission ehdotuksessa biogeeniset tekniset nielut rinnastetaan suoraan ilmasta talteenotettavan hiilidioksidin kanssa. Suuri valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että päästökauppadirektiivin uudistuksessa tehdyn rajauksen mukaisesti yli 95 prosentin kestävää biomassaa polttoaineena käyttävät laitokset on rajattu päästökaupan soveltamisalan ulkopuolelle vuodesta 2026 alkaen. Suuri valiokunta katsoo erikoisvaliokuntien tavoin, että yli 95 prosentin kestävää biomassaa polttoaineena käyttävät laitokset tulisi sisällyttää uudelleen EU:n yleiseen päästökauppaan. Tämä tukisi alan teknologiakehitystä ja investointeja. Päästökaupan soveltamisalan rajaus tarkoittaa, että kyseiset laitokset eivät voisi hyödyntää mahdollista yleisen päästökaupan kannustinta teknisille nieluille.
(22) Suuri valiokunta korostaa talousvaliokunnan tavoin, että tulevan päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä on tärkeää arvioida päästökauppaa koskevan sääntelyn toimivuutta kattavasti. Suomen tulee aktiivisesti vaikuttaa sääntelyn kehittämiseen siten, että päästökauppajärjestelmä kokonaisuutena toimii EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan kustannustehokkaana ja teknologianeutraalina ohjauskeinona sekä edistää teknisten nielujen käyttöönottoa.
Maankäyttösektori
(23) Suuri valiokunta katsoo, että maankäyttösektoria koskevien tavoitteiden tulee olla riittävän joustavia, jotta sektorin suuret epävarmuudet ja biotalouden edellytykset voidaan ottaa huomioon (YmVL 17/2025 vp). Suuri valiokunta korostaa, että EU:n ilmastopolitiikka ei voi nojata maankäyttösektorin nieluihin. Varsinaiset maaperän ja metsien käyttöön liittyvät kysymykset tulee ratkaista kansallisesti, eivätkä laskentasäännöt saa johtaa rajoituksiin metsien käytössä tai metsätalouden toiminnassa. Suuri valiokunta korostaa, että EU:n 2040 ilmastotavoitteen saavuttaminen ei saisi vaikuttaa metsien käyttöön rajoittavasti.
(24) Suuri valiokunta korostaa biotalouden merkitystä ja katsoo, että se tulisi nähdä ilmastopolitiikassa osana ratkaisua. On tärkeää tunnistaa sen rooli fossiilisten tuotteiden korvaamisessa ja sen ilmastohyödyt (YmVL 17/2025 vp). Sääntelyn on teknologianeutraalisti kannustettava kestävään biotalouteen ja uusiin ratkaisuihin, joissa biogeenistä hiilidioksidia voidaan hyödyntää monipuolisesti (ks. myös SuVL 4/2024 vp). Biogeenisen hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia tulee edistää osana EU:n ilmastopolitiikkaa. Samalla suuri valiokunta yhtyy maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemykseen siitä, että EU:n biotalousstrategiaa ei tule nähdä EU:n ilmastopolitiikalle alisteisena.
(25) Suuri valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin, että on tärkeä kasvattaa maankäyttösektorin nieluihin ja päästöihin liittyvää EU:n laajuista tietopohjaa, sen luotettavuutta ja edelleen kehittää seurantamenetelmiä. EU-tasolla tehtävien päätösten tulee perustua samanlaisilla menetelmillä tuotettuun tietoon. Tulee pyrkiä tietojen vertailukelpoisuuteen yhtenäistämällä oletuksia ja laskentamalleja eri maiden lähtökohdat huomioon ottaen. Uskottava laskenta rakentaa pohjan myös kansainvälisille hiilimarkkinoille (MmVL 22/2025 vp).
Taakanjakosektori
(26) Suuri valiokunta yhtyy erikoisvaliokuntien tavoin valtioneuvoston kantaan siitä, ettei taakanjakoasetus nykymuodossaan ja siihen sisältyvä jäsenvaltiokohtaisten velvoitteiden asettaminen bruttokansantuote asukasta kohden -perustalta edistä jäsenvaltioiden velvoitteiden konvergenssia ja ilmastotoimien kustannustehokkuutta eikä EU:n kustannustehokasta siirtymää kohti ilmastoneutraaliutta. Suuri valiokunta toteaa, että taakanjakosektorilla velvoitteiden perustaminen bruttokansantuotteeseen asukasta kohden on ollut yksipuolinen jakoperuste, joka ei ole ottanut huomioon myöskään edelläkävijän roolissa jo tehtyjä satsauksia (YmVL 17/2025 vp).
(27) Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä sitä, että EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitetta toimeenpanevien säädösehdotusten jatkovalmistelussa huomioidaan maatalouden haasteet ja maatalouden ensisijainen ruoantuotantotehtävä. Valiokunta korostaa maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin ruoantuotannon merkitystä globaalille ruokaturvalle sekä EU:n ja Suomen elintarvikehuoltovarmuuden toteutumiselle. Kokonaisturvallisuuden kannalta on keskeistä, että maataloutta voidaan harjoittaa kannattavasti sekä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla koko EU:n alueella. Valiokunta katsoo, että maataloussektorille asetettavat päästövähennystavoitteet on sovitettava yhteen ruoantuotannon kanssa. Maatalouden tulee kuitenkin edistää EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista samalla kun huolehditaan terveestä maaperästä, puhtaasta vedestä ja ilmasta sekä suojellaan ja ennallistetaan biologista monimuotoisuutta. Hoidettu maatalousympäristö on monien uhanalaisten lajien elinehto. Valiokunta pitää tärkeänä maatalouden perinnebiotooppien roolia luonnon monimuotoisuuden turvaajana, sillä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on maataloustuotannon jatkumisen perusedellytys (MmVL 22/2025 vp).
(28) Liikenteen osalta suuri valiokunta korostaa alan kilpailukyvyn, fyysisen saavutettavuuden ja huoltovarmuuden huomioimista ilmastotoimien toimeenpanossa. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että meri- ja lentoliikenteen osalta energiasiirtymä on vasta alussa ja vaikutuksia näille sektoreille on tarpeen tarkastella huolellisesti. Tarkastelussa tulee huomioida muun muassa ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien polttoaineiden tuotantoon ja saatavuuteen liittyvät epävarmuustekijät. Suuri valiokunta pitää myös tärkeänä, että toimeenpanossa otetaan huomioon kansalliset erityispiirteet, Suomen osalta erityisesti sääolosuhteet ja pitkät kuljetusetäisyydet (LiVL13/2025 vp).
Ympäristövaikutukset
(29) Suuri valiokunta korostaa ilmastopolitiikan toimeenpanossa ilmastonmuutoksen ja luontokadon yhteyttä, mistä syystä tulisi kannustaa käyttämään keinoja, jotka samanaikaisesti sekä vähentävät päästöjä että tukevat luonnon monimuotoisuutta ja näin ohjaavat luonnolle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen. Esimerkiksi ekosysteemien ennallistaminen ja suojelu voivat olla monihyötyisiä ja kustannustehokkaita keinoja, jotka tukevat samanaikaisesti sekä ilmasto- että monimuotoisuustavoitteiden saavuttamista (YmVL 17/2025 vp).
Vaikutusarviointi
(30) Komission ehdotuksessa on kyse vasta tavoitetason asettamisesta ja yleisestä toimeenpanokehikosta. Varsinainen toimeenpano tapahtuu tämän jälkeen erikseen ehdotettavilla yksityiskohtaisemmilla säädöksillä. Komission lainsäädäntöehdotuksesta ei ole laadittu vaikutusarviointia, sillä näiden arviointi on mahdollista vasta yksityiskohtaisempien ehdotusten osalta. Ehdotusta edeltävästä tiedonannosta vaikutustenarviointi on kuitenkin laadittu. Suuri valiokunta korostaa kattavien vaikutusarvioiden tärkeyttä tulevien ilmastotavoitetta täytäntöönpanevien lainsäädäntöehdotusten osalta. Suuri valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että EU:n laajentuminen voi jatkossa muuttaa kokonaiskuvaa myös ilmastoasioissa. Tätä olisi hyvä selventää, kun vuoden 2030 jälkeisestä ilmastoarkkitehtuurista aletaan neuvotella.