Valtaosa Suomen ulkomaankaupan tavaravirroista kulkee meriteitse. Vuonna 2018 merikuljetusten osuus kaikista ulkomaankaupan tavarakuljetuksista oli 84 % ja näiden kuljetusten tonnimäärät kasvoivat kuusi prosenttia edellisvuodesta vajaaseen 91 miljoonaan tonniin. 

Merenkulun väylämaksu rasittaa vientiä, tuontia ja kauttakulkuliikennettä sekä heikentää metsä-, metalli- ja kemianteollisuuden sekä satamien kilpailukykyä. Kilpailuympäristö Itämeren alueella on väylämaksujen takia vääristynyt, eikä Suomen reitti kauttakuljetuksissa ole tällä hetkellä kilpailukykyinen. Toisin sanoen väylämaksut ovat Suomen itse itselleen luoma kaupan este. 

Väylämaksujärjestelmä pitääkin poistaa kokonaan. Poisto nostaisi kauttakulkuliikenteen määrää ja näin kompensoisi väylämaksujen poiston vaikutuksia valtion tuloihin. On arvioitu, että jo vajaan kymmenyksen kasvu transitoliikenteen määrässä riittäisi kattamaan muina tuloina valtion nykyisin transitoliikenteeltä keräämät väylämaksutulot. Transitomäärän kaksinkertaistuminen riittäisi lisääntyneinä verotuloina kattamaan kaikki nykyiset merenkulun väylänpito- ja jäänmurtokulut. 

Kansainvälisesti ehdottomasti yleisin ja yksinkertaisin käytäntö on se, että vesiväylät, kuten tie- ja rautatieväylätkin, rahoitetaan suoraan valtion budjetista. Suomen kansainvälisesti poikkeavavasta ja mittaluokassaan ainutlaatuisesta väylämaksusta luopuminen parantaa Suomen logistisen toimintaympäristön kilpailukykyä ja kohdistuu tasapuolisesti varustamoihin, kauppaan sekä teollisuuteen.