Varusmiehen päiväraha on porrastettu
palvelusajan mukaan: 3,60 euroa (1—6 kk), 5,75 euroa (7—9
kk) ja 8,25 euroa (10—12 kk). Päivärahoihin
ei ole tehty merkittäviä tasokorotuksia vuosikausiin,
vaikka korotusten tarve on laajalti tunnustettu. Viimeisin korotus
on tapahtunut vuonna 1998.
Viime vuonna Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan varusmiehen
vanhemmat joutuvat tukemaan lastaan tämän varusmiespalveluksen
aikana keskimäärin noin 110 eurolla kuu-kaudessa.
Valtiontilintarkastajien vuoden 2002 selvityksen mukaan varusmiesten
taloudellisen aseman turvaamiseksi tarvittaisiin noin 20—40 miljoonan
euron suuruinen tasokorotus.
Myös varusmiehen kotiutumisvaiheeseen liittyy usein
taloudellisia ongelmia. Varusmiehen suoritettua palveluksensa loppuun
päättyy myös päivärahan
saaminen. Kotiutumisvaiheessa läheskään
kaikilla ei ole valmiina työ- tai opiskelupaikkaa. Pienten
päivärahojen takia myös mahdolliset säästöt
ovat huvenneet armeijan aikana. Silti asunnon vuokra on maksettava
samoin kuin muut jokapäiväiset kulut.
On esitetty, että tätä ns. tyhjän
päälle putoamisen vaihetta helpotettaisiin siten,
että päivärahaa maksettaisiin vielä kuukauden
ajan palveluksen päättymisen jälkeen.
Esityksen toteuttamiseen liittyy kuitenkin monia käytännön
vaikeuksia.
Ongelmaa voitaisiin helpottaa merkittävästi ottamalla
uudelleen käyttöön takavuosina käytössä ollut
varusmiehen kotiuttamisraha. Järjestelmä on ollut
käytössä vuosina 1971—1992.
Alkuvaiheessa kotiuttamisrahaa maksettiin tarveharkinnan perusteella.
Vuodesta 1978 lähtien se myönnettiin kaikille
kotiutuville. Viimeksi kotiuttamisrahan suuruus oli 300 markkaa.
Vuonna 1991 kotiuttamisrahaa esitettiin nostettavaksi 1 000
markkaan, mutta osana julkisen talouden leikkauksia se päätettiinkin
poistaa kokonaan.
Varusmiesten heikkenevä sosiaalinen ja taloudellinen
asema vaikuttaa negatiivisesti palvelusmotivaatioon. Kotiuttamisrahalla
olisi selkeä motivaatiota parantava vaikutus. Palveluksen keskeytymiset
vähentyisivät, kun varusmiestä kannustettaisiin
myös taloudellisesti merkittävällä tavalla
suorittamaan palveluksensa loppuun asti.
Kannustavuuden lisäämiseksi ja myös
oikeudenmukaisuusperusteiden takia kotiuttamisrahan suuruus on määriteltävä palvelusajan
pituuden perusteella. Varusmiestoimikunnat ovat ehdottaneet, että kotiuttamisrahan
suuruudeksi määriteltäisiin 2,5 euroa/palvelusvuorokausi. Puoli
vuotta palveleva saisi kotiuttamisrahaa 450 euroa, 9 kuukautta palveleva
675 euroa ja 12 kuukautta palveleva 905 euroa.
Esitetyn suuruisen kotiuttamisrahan käyttöönotto
merkitsisi runsaan 10 prosentin lisäystä varusmiesten
ylläpitoon varattaviin menoihin, mutta toisaalta lisäys
ei vielä yltäisi edes valtiontilin-tarkastajien
määrittelemän korotustarpeen minimirajaan
asti.
Toisena kotiuttamisrahan määrittelyperusteena
on esitetty noin kahden viikon elantokulujen kattamista kotiutumisen
jälkeen. Mikäli kotiuttamisrahan määrä em.
palvelusaikaporrastuksen mukaan olisi 100, 125 ja 150 euroa, jäisivät
vuotuiset kustannukset noin kolmeen miljoonaan euroon.
Alkuvuodesta asetettu varusmiesten taloudellista ja sosiaalista
asemaa pohtiva poikkihallinnollinen työryhmä on
väliraportissaan lähinnä vain tyytynyt
toteamaan, että kotiuttamisraha on ollut aiemmin käytössä.
Kotiuttamisrahan merkitys niin varusmiesten sosiaalisen ja taloudellisen aseman
parantamisessa kuin myös palvelusmotivaation kohentamisessa
on kuitenkin yksi keskeisimmistä käytettävissä olevista
keinoista, joten sen käyttöönottoon on
varauduttava joka tapauksessa.