TOIMENPIDEALOITE 121/2002 vp

TPA 121/2002 vp - Leea Hiltunen /kd 

Tarkistettu versio 2.0

Vuorotteluvapaajärjestelmän vakinaistaminen

Eduskunnalle

Nykyisen vuorotteluvapaasta annetun lain voimassaolo päättyy vuoden 2002 lopussa. Alkuvaikeuksien jälkeen vuorotteluvapaajärjestelmä on koettu hyväksi työnjaon ja työkunnon ylläpitämisen keinoksi, mahdollisuudeksi itsensä ja ammattitaitonsa kehittämiseen. Sitä on viime vuosien aikana yhä lisääntyvässä määrin käytetty sekä työllistämisessä että työssä olevan lepo- tai opiskelujakson mahdollistamiseksi. Vuoden 1996 4 200 vuorotteluvapaan aloittaneesta käyttäjämäärät ovat nousseet vuoteen 2000 mennessä 9 700 vuorotteluvapaan aloittaneeseen.

Vuorotteluvapaan kokeiluaika on osoittanut, että järjestelmälle on tarvetta jatkossakin. Samalla on myös korjattava niitä puutteita, joita järjestelmässä on ilmennyt kokeiluaikana. Erityisesti on puhuttu vapaalle lähtevän iästä ja vaaditusta työssäolosta sekä vuorotteluvapaakorvauksen määrästä. Vapaalle hakevan on täytynyt olla saman työnantajan palveluksessa yhtäjaksoisesti vähintään vuoden, jota joidenkin mielestä on pidetty liian lyhyenä aikana. Korvauksen tasoa on pidetty myös liian alhaisena — erityisesti matalapakkaisille työntekijöille.

Jyrkkiä rajoja vuorotteluvapaalle lähtemiselle ei tule kuitenkaan asettaa, sillä nämä mitätöisivät koko järjestelmän. Vuorotteluvapaajärjestelmän tavoitteena oleva työn jakaminen sekä ammatillisen ja terveydellisen työkunnon ylläpitäminen eivät toteudu samassa määrin, jos ikää ja työvuosimääriä lähdetään nostamaan kovin korkeiksi. Vuorotteluvapaakorvauksiin olisi kyllä hyvä saada korotuksia, mieluiten ehkä porrastetusti niin, että järjestelmästä tulisi todellinen vaihtoehto myös pienituloisille.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus kiirehtii vuorotteluvapaakokeilun vakinaistamista.