Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kirjelmän päälinjoihin Suomen EU-politiikan strategisen suunnittelun lähtökohdista pitäen erityisen tervetulleena kirjelmän mukaista tavoitetta aikaistaa strategian käsittelyä siten, että kutakin vuotta koskeva strategia voitaisiin käsitellä jo edellisen vuoden puolella. Nyt käsittelyssä oleva kirjelmä onkin suurelta osin jo tapahtuneiden seikkojen toteamista ja raportointia valmistelun vaiheista kuluvan vuoden aikana.
Talousvaliokunta keskittyy tässä lausunnossaan asiantuntijakuulemisessa keskeisimmin esiin nousseisiin teemoihin toimialansa mukaisesti elinkeinoelämän toimintaympäristön näkökulmaa painottaen.
Energiaunioni.
Talousvaliokunta uudistaa aikaisemmassa lausunnossaan (TaVL 4/2016 vp — E 85/2015 vp) energiaunionia koskevat huomionsa muistuttaen, että energia- ja ilmastopolitiikkaa koskeva yhteisölainsäädäntö on keskeisessä roolissa suomalaisen elinkeinoelämän toimintaympäristön muotoutumisen kannalta.
Suomen yhdeksi tärkeimmistä vaikuttamisen kohteista energia- ja ilmastosektorilla on identifioitu biomassan kestävyyskriteereitä koskeva sääntely. Suomen kannalta on tärkeää turvata kestävästi tuotetun biomassan, kuten talousmetsistä korjattavan energiabiomassan ja teollisuuden sivutuotteiden, käyttö uusiutuvana energianlähteenä. Energianlähteenä käytetyn biomassan nollapäästöstatus on säilytettävä ja varmistettava, ettei puun eri käyttötarkoitusten mukaan määritellä erilaisia kestävyyskriteerejä. Kehittyneiden biopolttoaineiden tuotannolle ja markkinoiden kehittymiselle on oltava riittävät kannustimet. Liikenteen päästövähennyksiä koskevan sääntelyn tulee osaltaan tukea tätä tavoitetta.
Talousvaliokunta suhtautuu varovaisen myönteisesti komission uudenlaiseen lähestymistapaan jakaa Eurooppa energia- ja ilmastopolitiikan sektorilla alueisiin. Alueellisen yhteistyön tulee kuitenkin merkitä ennen kaikkea jäsenvaltioiden välistä avoimuutta ja tietojenvaihtoa. Alueisiin perustuva malli nähdään haasteellisena muun muassa sen vuoksi, että pienelläkin maantieteellisellä alueella voivat valtioiden energiapoliittiset intressit, hiilidioksidipäästöjen lähtötaso sekä luonnontieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet poiketa hyvinkin paljon toisistaan, minkä vuoksi esimerkiksi sitovien velvoitteiden tai kiintiöiden kohdentaminen yhteisvastuullisesti kansallisvaltiota suuremmalle alueelle voi osoittautua epäoikeudenmukaiseksi tai epätarkoituksenmukaiseksi asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.
Kiertotalous.
Resurssitehokkuutta tulee edistää ensisijaisesti markkinalähtöisesti, mutta jäsenvaltioille tulee jättää kansallista harkintavaltaa innovatiivisten kiertotalouden hankkeiden tukemiseen. Jätteen hyötykäytön esteitä tulee poistaa. Jätelainsäädännön tulee perustua uusimpaan tutkimustietoon. Säädösten noudattamisen indikaattoreiden ja valvonnan on oltava yhdenmukaisia kaikissa jäsenvaltioissa.
Rahoitusmarkkinat.
Talousvaliokunta uudistaa aikaisemmin pääomamarkkinaunionin luomista koskevan valtioneuvoston kirjelmän käsittelyn yhteydessä lausumansa (TaVL 19/2015 vp — E 72/2015 vp) korostaen, että pääomamarkkinaunionin yhteydessä on tärkeää selvittää ja arvioida myös kansallisten lainsäädäntöjen rajat ylittävä toimivuus ja kehittämistarpeet. Kilpailukyvyn kannalta yksittäistä sektorilainsäädäntöä merkittävämpää on sääntelyn tila kokonaisuutena.
Talousvaliokunta muistuttaa jäsenvaltioiden rahoitusmarkkinoiden heterogeenisyydestä painottaen samalla valvontaviranomaisten käytänteiden yhdenmukaisuuden tärkeyttä. Jäsenvaltioiden erityispiirteet vaikuttavat merkittävästi harmonisoidunkin lainsäädännön soveltamisen eriytymiseen. Talousvaliokunta muistuttaa, että finanssisektorin sääntelyä on viime vuosina lisätty huomattavasti ja osa jo annetuista säädöksistä on vielä jäsenvaltioissa kansallisesti täytäntöön panematta. Lisäsääntelyn tarvetta tulisi tarkastella kriittisesti, kunnes jo annetun sääntelyn vaikutuksista on saatu kokemuksia.
Lopuksi.
Aktiivisen ennakkovaikuttamisen haasteena on ajaa kansallisesti tärkeinä pitämiämme tavoitteita valmistelun varhaisessa vaiheessa, kun konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ei vielä ole. Varhaisen vaikuttamisen tavoitteesta ei tule kuitenkaan luopua, koska ennakoivan Suomen kantojen esiintuomisen on todettu olevan merkittävästi tehokkaampaa verrattuna myöhemmässä vaiheessa tapahtuvaan argumentointiin.
Talousvaliokunta katsoo, että valtioneuvoston tulee nostaa EU:n sääntelyn toimivuus yhdeksi tärkeimmistä vaikuttamishankkeista. Vaikka Suomen tulee pyrkiä vaikuttamaan kaikilla sektoreilla tarkoituksenmukaisen lainsäädännön tason löytämiseen, tulee Suomen priorisoida tärkeimmät vaikuttamiskohteet. Kaiken unionin sääntelyn tulee olla suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden mukaista jättäen kansalliselle lainsäätäjälle harkintavaltaa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista esimerkiksi ilmastollisista, elinkeinorakenteellisista tai maantieteellisistä syistä.