Komission direktiiviehdotus kytkeytyy EU:n pääomamarkkinaunionin toteuttamiseen ja sisämarkkinoiden syventämiseen. Talousvaliokunta katsoo, että pääoma- ja sisämarkkinoiden markkinaehtoinen kehittäminen edellyttänee muiden toimien ohella myös kansallisten maksukyvyttömyyslainsäädäntöjen harmonisointia: nykyiset eroavaisuudet jäsenvaltioiden insolvenssilainsäädännöissä haittaavat rajat ylittävän elinkeino- ja sijoitustoiminnan kehittymistä. Maksukyvyttömyyslainsäädäntöjen paikallinen tehottomuus tai jäsenvaltiokohtaiset eroavaisuudet ylipäänsä vaikeuttavat muun muassa luottoriskien arviointia ja hallintaa. Talousvaliokunta viittaa aiempaan kannanottoonsa (TaVP 57/2016 vp — E 46/2016 vp), jonka mukaan maksukyvyttömyyden lainsäädännöllistä viitekehystä tulee kehittää muun muassa asettamalla vertaispaineita niille jäsenvaltioille, joiden maksukyvyttömyysjärjestelmät eivät toimi erityisen nopeasti tai tehokkaasti. 

Talousvaliokunta katsoo kaikkien markkinaosapuolten hyötyvän selkeistä, yhtenäisistä insolvenssisäännöistä pitkällä aikavälillä. Elinkelpoiset, mutta väliaikaisiin vaikeuksiin ajautuneet yritykset kannattaa pelastaa yrityssaneerauksella, kun taas konkurssikelpoiset yritykset on ohjattava ripeään likvidaatioprosessiin, jos saneerausmenettelyyn ei ole edellytyksiä. 

Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännön harmonisointi ei johda Suomessa toimiviksi havaittujen käytäntöjen heikentämiseen. Suomen insolvenssilainsäädäntö on erityisesti konkurssimenettelyn osalta kokonaisuudessaan varsin korkeatasoinen ja hyvin toimiva; puutteiden katsotaan liittyvän lähinnä yrityssaneerausmenettelyyn.  

Talousvaliokunta pitää maksukyvyttömyysmenettelyjen yhdenmukaistamista pääpiirteissään oikeansuuntaisena, joskin direktiiviehdotukseen sisältyy kohtia, joihin talousvaliokunta suhtautuu varauksellisesti. Yleisenä huomiona valiokunta toteaa ehdotetun sääntelyn olevan varsin yksityiskohtaista ja siten luovan mahdollisia ristiriitatilanteita kansallisten järjestelmien kanssa. Yksittäisinä kansalliseen järjestelmäämme hankalasti yhteensovitettavina ehdotuksen osina talousvaliokunta nostaa esille Suomen insolvenssioikeuteen sopimattomina muun muassa saneerausmenettelyä vastustaneiden velkojien aseman suhteessa huonommalla etusijalla oleviin velkojiin nähden (absolute priority rule) sekä eräät velallisyhtiön hallitukselle asetettavat velvoitteet ryhtyä maksukyvyttömyyttä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin.  

Voimassa olevan sääntelyn mukaan velkojen uudelleenjärjestelysuunnitelmaa koskevien neuvottelujen tukemiseksi voidaan käyttää välitilaa yksittäisten täytäntöönpanotoimien pysäyttämiseksi. Talousvaliokunta katsoo, että yleinen välitila siis estää insolvenssimenettelyjen käynnistämisen velkojien toimesta. Välitilan kestoksi voidaan määrätä lähtökohtaisesti neljä kuukautta, mutta sitä voidaan pyynnöstä pidentää enintään vuoden pituiseksi. Pidennyksen edellytys on neuvottelujen olennainen edistyminen ja se, ettei osapuolille aiheudu pidennyksestä epäoikeutettua haittaa.  

Direktiiviehdotukseen sisältyvät, rauhoitusaikaa koskevat säännökset näyttäisivät olevan osittain varsin syvälle sopimusoikeuteen meneviä, minkä lisäksi ehdotuksen mukaiset rauhoitusajan raukeamisperusteet ovat suppeasti määritellyt. Talousvaliokunta korostaa, että uusi sääntely ei saa johtaa yritysrahoitusmuotojen monipuolisuuden ja joustavuuden vähenemiseen.  

Direktiiviehdotuksen yhtenä tavoitteena on, että konkurssien sijaan käytettäisiin enemmän velkojen uudelleenjärjestelyjä, minkä katsotaan johtavan velkojienkin kannalta konkurssia parempaan lopputulokseen. Talousvaliokunta huomauttaa, että velkakonversio voidaan nykyisin asettaa saneerausmenettelyn ehdoksi.  

Talousvaliokunta korostaa, että mahdollisissa velkakonversiotilanteissa alkuperäisille osakkeenomistajille — jotka usein ovat yrityksen perustaja-omistajia — tulee jättää konversion jälkeenkin kannustin liiketoiminnan jatkamiseen ja kehittämiseen. Velkakonversion yhteydessä tehtävän osakassopimuksen ehdoin voitaisiin mahdollistaa alkuperäisen perustaja-omistajan myöhempi mahdollisuus osakkeiden takaisinlunastukseen velkojalta liiketoiminnan tervehdyttyä tai velkojan halutessa luovuttaa osakkeet kolmannelle. Näin suojattaisiin perustaja-omistajan motivoituneisuutta liiketoiminnan ylläpitämiseksi ja edelleen kehittämiseksi. 

Komission esityksen eräs merkittävimmistä tavoitteista on rehellisen yrittäjän uusi mahdollisuus. Tällä sääntelyllä halutaan taata, että yrittäjällä on mahdollisuus jatkaa liiketoimintaa tai aloittaa uusi yritystoiminta epäonnistumisesta huolimatta. Talousvaliokunta pitää näitä lähtökohtia erittäin kannatettavina. Myös saneerausdirektiivin esitöissä todetaan, että konkurssin kokeneet yrittäjät onnistuvat liiketoiminnassaan todennäköisemmin toisella kerralla. Kansantalouden kannalta on järkevää luoda säännöstö, jonka puitteissa velallinen saadaan takaisin aktiiviseksi toimijaksi. Lainsäädäntöä tulee kehittää yrittäjyyttä tukevaksi myös tältä osin. 

Talousvaliokunta pitää selvitettynä, että voimassa olevan maksukyvyttömyysmenettelyä koskevan sääntelyn eräänä ongelmana on pesänselvittäjähallinnon modernisoinnin tarve. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännön jatkokehittämisessä arvioitaisiin pesänselvittäjän ja -hoitajan valvontamekanismien uudistamista ja viranomaisten roolin vahvistamista. Verrokkina tulisi käyttää esimerkiksi Ruotsin konkurssiasiamies-mallia. Valiokunta kiinnittää huomiota myös maksujen saantijärjestykseen ja esittää selvitettävän, onko edelleen perusteita säilyttää julkisoikeudellisten saatavien asema vai voitaisiinko sääntelyä tältä osin muuttaa. Talousvaliokunta huomauttaa julkisyhteisöjen tappioidensietokyvyn olevan huomattavasti parempi kuin yksityisten velkojien. 

Talousvaliokunta toteaa, että saneerausmenettelyissä on kysymys vaikeasta tasapainosta aloittamiskynnyksen ja menettelyn edellytysten määrittelyssä: elvytysmenettelyistä ei tule luoda liian helppoa väylää veloista vapautumiselle samalla, kun näiden mekanismien tulisi olla tosiasiallinen ja käyttökelpoinen väline elinkelpoisten yritysten uudelleenjärjestelyille. 

Talousvaliokunta pitää selvitettynä, että taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten mahdollisuuteen selvitä elinkelpoisina vaikuttaa kuitenkin merkittävästi se, kuinka varhaisessa vaiheessa yritys hakeutuu uudelleenjärjestelymekanismien piiriin; myöhäinen hakeutuminen on merkittävä ongelma yrityksen selviytymisen kannalta. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tarvittaneen nyt ehdotetun lainsäädännön ohella muitakin ohjauskeinoja, muun muassa tiedottamista ja neuvontaa.