Perustelut

Talousvaliokunta pitää myönteisenä, että valtioneuvosto on linjannut liikennepolitiikan sisältöä ja keskeisiä tavoitteita pitkälle tulevaisuuteen ja että eduskunnalla on mahdollisuus lausua mielipiteensä valtioneuvoston linjauksista.

Suomen toimiva liikennejärjestelmä on keskeinen maan elinkeinolämän, työllisyyden ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta. Sujuvat ja tehokkaat liikenneyhteydet vaikuttavat yritysten sijoittumisiin maan eri alueille sekä niiden kilpailukykyiseen ja kannattavaan toimintaan. Samoin alueellisesti merkittävät hankkeet, esimerkiksi kaivannaisteollisuus, tarvitsevat logistisesti toimivan liikenneinfrastruktuurin. Valtaosa kotimaan tavarakuljetuksista on eri puolilla maata sijaitsevien teollisuuslaitosten ja kaupan kuljetuksia. Logistinen täsmällisyys ja varmuus on tärkeää tavaratoimituksissa. Toimivilla ja tehokkailla liikennejärjestelmillä on oleellinen merkitys alueiden kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin jakautumisen kannalta. Euroopan unioni laajenee, ja uusien EU-maiden liikenteenharjoittajat kilpailevat Suomen sisäisillä kuljetusmarkkinoilla. Kotimaisten kuljetusyritysten kilpailukykyyn on kiinnitettävä myös entistä enemmän huomiota, muuten edessä on ulosliputus alhaisen kustannustason maihin. Hallituksen on parannettava kuljetusyritysten kilpailukykyä tavoitteena elinkeinoelämän logistiikkakustannusten alentaminen koko maassa. Tämä koskee tavaraliikenteen lisäksi työmatka- ja matkailuliikennettä kotimaan sisällä ja yhteyksiä ulkomaille. Matkailuelinkeino on tärkeä työllisyyden kannalta, ja sillä on suuret mahdollisuudet kasvaa, kun huolehditaan muun muassa sujuvista liikenneyhteyksistä.

Perusväylänpito: tiet, radat, sisävesiväylät.

Selonteon mukaan hallitus kiinnittää huomiota perusväylänpidon, siis teiden, ratojen ja vesiväy-lien rahoituksen jälkeenjääneisyyteen, alem- manasteisen tieverkoston yleiskuntoon ja ylläpitoon sekä yksityisteiden merkitykseen monipuolisen yritystoiminnan ja elinkeinoelämän edellytysten turvaamiseksi koko maassa. Perusväylänpito sisältää väylien päivittäisen hoidon ja ylläpidon, loppuun käytettyjen rakenteiden korvaamisen, liikenteen ohjauksen sekä pienet, tavallisesti enintään muutaman sadan tuhannen euron investoinnit.

Selonteossa todetaan, että noin 1 500 kilometriä pääteitä on korjauksen tarpeessa. Huonokuntoisimpia ovat seutu- ja yhdystiet, joiden kunto ei ole tyydyttävä. Kehyspäätöksessä osoitettu lisäys perustienpidon rahoitukseen kohdistuu pääosin puuhuollon turvaamiseen ja vähäliikenteisten sorateiden parantamiseen.

Talousvaliokunta pitää myönteisenä, että hallitus on päättänyt selvittää Väyläviraston perustamisen. Siihen koottaisiin Tiehallinnon ja Merenkulkulaitoksen väylätoiminnot sekä Ratahallintokeskus. Uusi Väylävirasto voisi tehostaa elinkeinoelämän kannalta liikenneverkon kokonaisvaltaista kehittämistä. Arvioiden mukaan liikenneverkoston kehittämiseen tarvittaisiin jo päätettyjen määrärahojen lisäksi vuositasolla 200 miljoonan euron lisäpanostus. Päällystetyn tiestön ja siltojen kunnostaminen samoin kuin yhdyskuntien kehitystä tukevat alueelliset investoinnit eivät saa kärsiä rahoituksen niukkuudesta ja sen kohdentamisesta pääasiassa muihin tarkoituksiin.

Talousvaliokunta toteaa, että toteutettaessa valtakunnallisesti tärkeitä suuria liikennehankkeita samalla on huolehdittava olemassa olevan tiestön korjaustarpeista ja liikenneturvallisuuden parantamisesta. Tiestöä on kehitettävä liikennemäärien, elinkeinoelämän ja aluekehityksen tarpeiden mukaan. Henkilöliikenteen ohella suuri osa tavarakuljetuksista tapahtuu edelleen maanteillä. Kuljetusten on oltava täsmällisiä ja turvallisia itselleen ja muille tiellä liikkujille.

Talousvaliokunta korostaa koko maan liikenneyhteyksien kehittämistä. Etelä-pohjoisyhteyden osalta on tärkeää huolehtia nopean junayh-teyden lisäksi hyväkuntoisen päätieyhteyden toimivuudesta ja kilpailukykyisestä lentoliikenteestä. Nämä mahdollistavat muun muassa Barents-yhteistyön mahdollisuuksien täysimääräisen hyödyntämisen.

Hallituksen on kiinnitettävä erityistä huomiota kunnoltaan rapistuneiden ja teknillisiltä vaatimuksiltaan puutteellisten ratojen korvausinvestointien rahoittamiseen. Radat kantavuudeltaan ja välityskyvyltään tulee korjata sellaiseen kuntoon, että olemassa oleva kuljetuskapasiteetti voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi ilman painorajoituksia muun muassa metsäteollisuudelle tärkeän puuhuollon ja viennin turvaamiseksi. Erityinen huomio tulee kiinnittää päärataverkoston kuntoon nopeiden junayhteyksien turvaamiseksi. Rataverkon laajuutta pitää arvioida liikennetarpeen ja aluekehityksen näkökulmasta. Rautatiekuljetukset ovat ympäristöystävällinen ja kapasiteetiltaan tehokas kuljetusmuoto, jonka vuoksi maantiekuljetuksia tulisi houkutella rautateille.

Junayhteydet ovat tärkeitä myös työmatkaliikenteen ja matkailun kannalta. Juna turvallisena liikkumismuotona kilpailee auto- ja lentoliikenteen kanssa. Junamatkaliikenteen merkitys ympäristövastuun tiedostamisen vuoksi todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa. Junamatkustuksen houkuttelevuuden lisäämiseksi olisikin kiinnitettävä huomiota yhteyksien tarjontaan, matkustusnopeuteen ja -mukavuuteen sekä markkinointiin. Nykyinen kapasiteetti mahdollistaa matkustajamäärien kasvamisen. Ratojen puutteellinen kunto ei salli käyttää kokonaan hyväksi junien rakenteellista nopeutta, joten ratojen kunnostaminen on tärkeää henkilöliikenteenkin kannalta.

Sisävesiliikenne on jäänyt selonteossa vähälle huomiolle. Siinä todetaan, että vesitieverkolla useiden satamien tuloväyliä on tarpeen syventää. Tämä mahdollistaa isompien alusten käytön ja parantaa kuljetustaloutta. Eräät väylät ovat myös mataloituneet alkuperäisestä väyläsyvyydestä. Vesiväylien kunnossapitoon käytetään 2009—2011 6 miljoonaa euroa.

Talousvaliokunnan mielestä myös taloudellisesti kannattavien sisävesikuljetusten ja sisävesireittien kehittäminen on sisällytettävä liikenneverkon kehittämisohjelmaan. Kehittämisohjelman tulee sisältää olemassa olevan väylästön ohella myös väyläverkoston laajentaminen mahdollisesti uusine kanavahankkeineen. Sisävesiliikenne on kuljetuskapasiteetiltaan tehokas, ympäristöystävällinen ja turvallinen kuljetusmuoto. Sisävesireittien kehittämisellä on tärkeä merkitys myös matkailun kannalta.

Merikuljetukset.

Suomen ulkomaankauppa on riippuvainen ympäri vuoden toimivista merikuljetuksista. Viennistä 90 prosenttia ja tuonnista 70 prosettia hoidetaan meritse. Merikuljetusten määrä on kasvanut jatkuvasti. Vuonna 2007 Suomen ja ulkomaiden väliset merkuljetukset olivat ennätysmäiset 102,6 miljoonaa tonnia. Vaikka merikuljetusten kokonaismäärä on kasvanut, Suomeen rekisteröidyillä aluksilla hoidettujen rahtikuljetusten osuus on jatkuvasti pienentynyt. Vuonna 2007 se oli 29 prosenttia (tuonnista 37,9 ja viennistä 17,5 prosenttia). Kehitystä on pidettävä huolestuttavana Suomen huoltovarmuuden kannalta.

Suomen meriklusterissa, jonka muodostavat meriteollisuuteen, merenkulkuun ja satamatoimintoihin liittyvät toimialat, on noin 2 900 yritystä kunnalliset satamat mukaan lukien. Suoraan meriklusteriin liittyvä yhteenlaskettu liikevaihto oli vuonna 2006 noin 13,2 miljardia euroa, ja meriklusteriin liittyvät toiminnot työllistivät noin 43 000 henkilöä.

Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että hallitus toteuttaa linjauksensa suomalaisen merenkulun turvaamiseksi. Hallitus nimittäin lupaa parantaa merenkulun kilpailukykyä tärkeimpien kilpailijamaiden tasolle EU:n sallimilla tukimuodoilla sekä varustamoverotusta ja tonnistoverolainsäädäntöä uudistamalla. Meripolitiikan tavoitteena on turvata Suomen kauppalaivaston myönteinen kehitys, suomalaisten merenkulkijoiden työllisyys ja huoltovarmuus. Hallitus lupaa turvata yhteiskunnan kuljetusten kotimaisen omavaraisuuden kaikissa tilanteissa.

Yhteydet Venäjälle.

Suomen ja ulkomaiden välisten tavarakuljetusten lisäksi kauttakuljetukset Venäjälle ovat nyt ja tulevaisuudessa tärkeä osa kuljetuksia. Selonteon mukaan Venäjä on Suomen neljänneksi tärkein vientimaa, mutta kauttakuljetukset Suomen kautta Venäjälle ovat arvoltaan lähes nelinkertaiset Suomen Venäjän-viennin arvoon verrattuna.

Hyvät liikenneyhteydet Venäjälle ovat tär-keät sekä kauttakulkuliikenteen että Suomen viennin kannalta. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että liikenneyhteyksiä Suomesta Venäjän suuntaan kehitetään kuljetuskapasiteetin vaatimien tarpeiden mukaiseksi ja että Suomi tekee voitavansa kuljetusten sujuvuuden edistämiseksi rajan yli Venäjälle. Hyvät ja sujuvat liikenneyhteydet palvelevat tavaraliikenteen ohella myös henkilöliikennettä maanteillä ja rautateillä. Hallitusohjelman mukan Suomi on sitoutunut toteuttamaan Helsinki—Vaalimaa-mottoritien E 18 vuoteen 2015 mennessä.

Liikenneinvestointien rahoitus.

Selonteon mukaan budjettirahoitus on pääasiallinen liikenneinvestointien rahoitustapa, muta sen rinnalle etsitään uusia rahoitusmalleja, joilla toteutukseen saadaan joustoa. Selonteossa selvitetään elinkaarimallia, kuntien osallistumista rahoitukseen, tienkäyttömaksuja, jälkirahoitusta, valtionyhtiöiden myyntituloja ja rahoitusta valtakunnan rajan ylittäviin hankkeisiin.

Talousvaliokunnan mielestä budjettirahoituksen rinnalle tulee aktiivisesti hakea uusia rahoitusmalleja, mikä niistä parhaiten soveltuu kunkin investointihankkeen luotettavaan ja nopeaan toteuttamiseen. Selonteonkin mukaan budjettirahoitusta täydentävien rahoituslähteiden käyttö on liikenneverkon riittävän palvelutason varmistamiseksi välttämätöntä. Kuntien osallistumista investointien rahoittamiseen pidetään kohtuullisena etenkin pääkaupunkiseudulla ja maakuntakeskuksissa, joissa kunnat saavat väylähankkeista merkittäviä hyötyjä. Talousvaliokunnan mielestä muuallakin maassa kuntien osallistumista niille tärkeiden investointien rahoittamiseen tulee arvioida hankekohtaisesti kunnan investoinnista saaman hyödyn ja rahoituksesta kunnalle aiheutuvan rasituksen perusteella.

Talousvaliokunta esittää, että liikenneväylästön investointien budjetointia kehitetään valtiovarainvaliokunnan mietinnössä VaVM 9/2008 vp esitetyn suuntaisesti. Sen mukaan valtiontalouden ohjauksessa tulisi ottaa käyttöön taloudellista asemaa kuvaava taselaskelma, jonka avulla voitaisiin ohjata ja tehdä väyläinvestointeja koskevia päätöksiä. Talousvaliokunnan mielestä investointihankkeiden rahoitusta ja toteutusta tulee arvioida kansantaloudellisten kokonaisvaikutusten perusteella.

Ilmasto- ja energiaselonteko.

Selonteossa selvitetään liikennepolitiikkaa ja ilmastonmuutosta. Liikenteellä todetaan olevan merkittävä osavastuu ilmastonmuutoksesta.

Talousvaliokunta toteaa, että hallitus on luvannut antaa alkusyksyllä 2008 eduskunnalle ilmasto- ja energiaselonteon. Siinä joudutaan ottamaan kantaa energiaomavaraisuuteen, päästöttömyyteen, kustannustehokkuuteen, liikennejärjestelmän energiatehokkuuteen ja miten liikennepolitiikalla voidaan osaltaan hillitä ilmastonmuutosta. Talousvaliokunta toteaa, että ilmasto- ja energiaselonteon käsittelyn yhteydessä tulee varautua tarkistamaan liikennepoliittisen selonteon linjauksia ja eduskunnan kannanottoja.