Perustelut
Komission ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on puuttua
tilanteisiin, joissa yksittäinen pankki on kasvanut taseeltaan
niin suureksi, ettei pankkia kyetä sen mahdollisesti kriisiydyttyä purkamaan
markkinoiden vakautta merkittävästi vaarantamatta.
Pankit nauttivat näin eräänlaisesta epäsuorasta
valtiontakauksesta markkinoiden olettaessa, että tämän
kokoluokan pankit joudutaan lopulta aina pelastamaan julkisin varoin. Tämä puolestaan
saattaa lisätä pankin riskinottoa, vähentää sijoittajien
valppautta seurata pankin taloudenpitoa ja vaikuttaa pankin luottoluokitukseen
ja pankin saaman velkarahan hintaan siten, ettei hinnoittelussa
oteta pankin riskejä täysimääräisesti
huomioon. Pankkien taseiden heikko läpinäkyvyys
puolestaan vaikeuttaa niihin kohdistuvaa viranomaisvalvontaa.
EU:n suurimpien yksittäisten pankkien koko on niiden
omaisuuserinä laskettaessa lähes sama tai jopa
suurempi kuin näiden pankkien kotivaltion bruttokansantuote.
Tämän kokoluokan pankkien "too big to
fail" -tilanteiden"liian suuri kaatuakseen",
jolla tarkoitetaan, että luottolaitos on liian tärkeä,
liiaksi keskinäisissä kytköksissä tai
liian monitahoinen, jotta sen voitaisiin antaa kaatua välttämiseksi
komissio asetti pääjohtaja Erkki Liikasen johdolla
työskennelleen korkean tason työryhmän,
jonka loppuraporttiinHigh-level Expert Group on reforming the
structure of the EU banking sector; Brussels 2 October 2012 asetusehdotus
pääosin pohjautuu.
Ehdotuksella pyritään rajaamaan edellä kuvattuja
ongelmia kieltämällä kokoluokaltaan maailmanlaajuisesti
merkittävimmiltä luottolaitoksiltakonsolidoidun
taseen loppusumma kolmena perättäisenä vuonna
vähintään 30 miljardia euroa ja arvopaperitoiminnan
osuus vähintään 70 miljardia euroa tai vähintään
10 prosenttia erityisen riskipitoinen toiminta (kaupankäynti
omaan lukuun) ja edellyttämällä tiettyjen
edellytysten täyttyessä organisatorisia muutoksia
riskipitoisten toimintojen erottamiseksi vähittäispankkitoiminnasta.
Sääntely rajaisi näin riskinottoa talletusvaroilla
ja pyrkisi varmistamaan, että korkean riskin omaavaan toimintaan
saatava rahoitus sisältäisi totuudenmukaisen riskilisän.
Riskipitoisen toiminnan eriyttämisellä helpotettaisiin
myös mahdollisia pankin uudelleenjärjestelytarpeita
ja mahdollistettaisiin tehokkaampi valvonta. Talousvaliokunta pitää edellä kuvattua
ongelmaa merkittävänä ja siihen liittyvien
riskien vähentämistä tärkeänä. Valtioneuvoston
tapaan valiokunta katsoo, että asetusehdotus saattaa olla
yksi tapa edetä tavoitteen saavuttamiseksi.
Komission ehdotus on osa pankkiunionin ja ns. yhteisen sääntökirjan
muodostamaa laajaa rahoitusmarkkinoiden sääntelykokonaisuutta. Ehdotus
kytkeytyy erityisen tiiviisti pankkien vakavaraisuusääntelyyn
(CRD IV2013/36/EU) sekä elvytys-
ja kriisinratkaisudirektiiviin (BRRDCOM(2012) 280). Esityksellä on
lisäksi yhteys mm. varjopankkitoiminnan sääntelyehdotukseen
(U 17/2014 vp; TaVL
18/2014 vp).
Asiantuntijakuulemisessa on suhtauduttu osin erittäin
kriittisesti ehdotukseen ja katsottu, että se on osittain
päällekkäinen jo annetun sääntelyn
kanssa. Samoin on arvioitu, että ehdotuksen negatiiviset,
markkinoiden likviditeettiä vähentävät
ja rahoituksen hintaa nostavat vaikutukset saattavat kohdistua erityisen
voimakkaasti juuri Suomen markkinoihin.
Saadun selvityksen perusteella talousvaliokunta pitää välttämättömänä,
että jo voimaan tulleen ja voimaan tulossa olevan sääntelyn
kokonaisvaikutuksista markkinoihin ja nyt esillä olevaan
tilanteeseen laaditaan tarkempi analyysi. Vasta tämän
jälkeen on mahdollista arvioida, miltä osin ja
missä muodossa uudelle sääntelylle on
tarvetta.
Alustavina näkemyksinään valiokunta
yhtyy valtioneuvoston kannassa esille tuotuihin yksittäisiin
huomioihin asetusehdotuksesta. Niiden ohella valiokunta toteaa,
että kansalliseen sääntelyymme liittyen
on lisäksi tarpeen arvioida, kattaako ehdotettu erivapausmahdollisuus
Suomen talletuspankkien yhteenliittymistä annetun lain
mukaiset keskinäiseen yhteisvastuuseen perustuvat yhteenliittymät.