Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Valtioneuvoston selvitys: EU/kuluttajansuojalainsäädännön toimivuuden tarkastelu (E 77/2016 vp): Asia on saapunut talousvaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten.
Valiokunta on kuullut:
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon:
Käynnistetty EU:n kuluttajansuojasäädösten toimivuuden tarkastelu kattaa seitsemän direktiiviä:
direktiivi 93/13/ETY kohtuuttomista sopimusehdoista;
direktiivi 1999/44/EY kulutustavaroiden kaupasta ja takuista;
direktiivi 2005/29/EY sopimattomista kaupallisista menettelyistä;
direktiivi 98/6/EY hintojen ilmoittamisesta;
direktiivi 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta;
direktiivi 2009/22/EY kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista;
direktiivi 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista, josta laaditaan erillinen arviointi.
Suomi pitää tervetulleena EU:n kuluttajansuojasäädösten toimivuuden tarkastelua. Käynnistetty tarkastelu kattaa seitsemän direktiiviä. Suomen näkemyksen mukaan tarkastelu olisi tärkeää laajentaa kattamaan kuluttajansuojan koko kenttä. Joka tapauksessa lainsäädännön kehittäminen ja resurssien kohdentaminen tarkoituksenmukaisella tavalla edellyttäisi kokonaisvaltaista arviota lainsäädännön tarpeesta ja sääntelytasosta. Sääntelytarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös mahdollisuudet itsesääntelyllä vähentää markkinoilla esiintyviä ongelmia.
EU-kuluttajansuojalainsäädäntö on monimutkainen kokonaisuus, jota alan asiantuntijoidenkin on haastava hallita. Osa säädöksistä koskee kaikentyyppisten kulutushyödykkeiden tarjontaa. Osa puolestaan on kapeasti tiettyjen hyödykkeiden tarjoamista tai tiettyjä jakelukanavia koskevia erityissäädöksiä, jotka eivät aina ole linjassa kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden yleisten periaatteiden kanssa.
Suomi kannattaa lainsäädännön yksinkertaistamista muun muassa pyrkimällä sektorikohtaisesta erityissääntelystä kaikenlaisia hyödykkeitä koskevaan yleissääntelyyn. Sääntelyn tulee lähtökohtaisesti myös olla teknologianeutraalia. Erityissääntelystä yleissääntelyyn palaaminen edellyttää huolellista vaikutusten arviointia ja kokonaisnäkemyksen muodostamista koko kuluttajansuojan kentästä. Jos erityissääntely on jatkossakin välttämätöntä tietyn alan erityispiirteiden takia, sen tulee mahdollisimman pitkälti pohjautua kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden yleisille periaatteille. Uusia säännöksiä annettaessa tulee myös entistä tarkemmin selvittää ja toteuttaa tarvittavat muutokset olemassa oleviin säännöksiin, jotta eri säännösten muodostama kokonaisuus olisi selkeä.
Säännösten toimivuuteen käytännössä tulee kiinnittää enemmän huomiota. Nykyiset säännökset perustuvat EU-lainsäädännössä luotuun käsitykseen keskivertokuluttajasta eli henkilöstä, joka on valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen. Voidaan kuitenkin esittää vahvoja epäilyksiä siitä, hyötyykö todellinen keskivertokuluttaja esimerkiksi moniin EU-säädöksiin sisältyvistä pitkistä, yksityiskohtaisista tiedonantovelvollisuuksista. Sääntelyn käytännön toimivuuden ja selkeyden kannalta on tärkeää, että tiedonantovelvollisuutta koskevassa sääntelyssä keskitytään päätöksenteon kannalta olennaisiin seikkoihin.
Talousvaliokunta pitää EU-kuluttajansuojalainsäädännön toimivuuden kokonaistarkastelua tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Eurooppalaisesta kuluttajasuojan lainsäädännöllisestä kehikosta näyttäisi nykyisellään puuttuvan kokonaisnäkemys siitä, mihin sääntelyä ja sen myötä ohjautuvia resursseja tulisi suunnata. Uutta normistoa luotaessa ei ole otettu riittävästi huomioon sääntelyn kumulatiivista vaikutusta. Valtioneuvoston kirjelmän mukaisten seitsemän direktiivin lisäksi toimivuuden arviointi tulisikin ulottaa kuluttajansuojasääntelyyn kokonaisuudessaan.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty hyvin yhdensuuntaisia näkemyksiä siitä, että kuluttajansuoja EU:ssa ei rakennu tällä hetkellä johdonmukaiselle yleissääntelylle, muttei myöskään tasapainoiselle erityissääntelylle. Yleis- ja erityissäännösten epäjohdonmukainen käyttäminen on johtanut samanaikaiseen ylisääntelyyn ja sääntelyaukkoihin, seurauksena tarpeettoman monimutkainen ja vaikeasti hallittava säännöstö. Säännökset ovat sekavuudessaan, pisteittäisyydessään ja aukollisuudessaan kokonaisuus, jota on vaikea noudattaa ja valvoa.
Talousvaliokunta yhtyy useiden kuulemiensa asiantuntijoiden näkemykseen, jonka mukaan sektori- tai jakelutapakohtaiset ratkaisut ovat omiaan hämärtämään yleisiä periaatteita ja voivat asettaa toimialat ja kuluttaja-asiakkaat jo lähtökohtaisesti epätasapuoliseen asemaan tavalla, joka ei ole ollut lainsäätäjän alkuperäinen tarkoitus. Sääntelyn tämänhetkistä epäsystemaattisuutta kuvaa muun muassa hinnan ilmoittamisvelvoitteet. Näiden velvoitteiden määräytymiseen vaikuttavat markkinoitava hyödyke, myynti- ja maksutapa ja säädösten keskinäinen hierarkia; hinnan ilmoittamisen pitää olla yksinkertainen ja toimialaneutraali velvoite, joka selkeästi palvelisi kuluttajien tarpeita ja päätöksentekoa. Sääntelyyn sisältyy myös varsin yksityiskohtaisia ja osin myös tarpeettomiksi koettuja tiedonantovelvoitteita, jotka eivät myöskään edistä digitalisaatiota ja verkkokaupan kehittymistä. Talousvaliokunta katsoo, että kirjelmän mukainen kokonaistarkastelu on hyvä mahdollisuus kohentaa kuluttajalainsäädännön laatua ja siten helpottaa säännösten noudattamista ja valvontaa. Erityissääntelyn tulisi olla ensisijaisesti yleissääntelyä täydentävää. Siltä osin kuin erityissääntely katsotaan jatkossa edelleen tarkoituksenmukaiseksi, tulisi valmistelussa huomioida kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden yleiset periaatteet ja integroida kuluttajaoikeudellinen osaaminen osaksi lainvalmisteluprosessia.
Sääntelyn läpileikkaavana ajatuksena tulisi olla jakelukanava-, toimiala- ja teknologianeutraali sääntely. Kuluttajan kannalta keskeisimmät markkinointiin, hinnan ilmoittamiseen, sopimusehtojen kohtuullisuuteen ja virhesäännöksiin kohdistuvat velvoitteet tulisi sijoittaa horisontaaliseen, kaikki toimialat kattavaan yleissäädökseen. Korkea suojan taso ei edellytä yksityiskohtaista sääntelyä, ja toisaalta yksityiskohtainen sääntely ei ole korkean kuluttajansuojan tae.
Talousvaliokunta ilmoittaa,
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut