Perustelut

Lissabonin strategian jatkovalmistelu on alkanut maailmanlaajuisen talouskriisin keskellä. Talousvaliokunta on ottanut kantaa strategiaan aiemmissa vaiheissa lausunnoissaan (TaVL 2/2005 vp, TaVL 3/2008 vp) ja asettunut tukemaan strategian tarpeellisuutta. EU voi pärjätä kiristyneillä globaaleilla markkinoilla vain päättämällä yhteisesti kestävään kasvuun perustuvan kilpailukyvyn edistämisen ja yritysten toimintaympäristön helpottamisen keinoista. Valiokunta yhtyykin valtioneuvoston näkemykseen, että EU tarvitsee kestävään kasvuun ja työllisyyteen keskittyvää strategiaa, joka perustuu ekotehokkaaseen ja vähähiiliseen talouteen.

Lissabonin strategian jatkosuunnittelun suurimmat haasteet ovat säilyneet entisellään. Jo valmisteltaessa nykyistä ohjelmakautta (2008—2010) tavoitteena oli karsia turhaa hallintoa ja keskittyä neljään keskeisimpään painopistealueeseen. Uudistusprosessin hitaus ja jäsenvaltioiden heikko sitoutuminen ovat olleet esteenä tavoitteiden saavuttamiselle. Talousvaliokunta pitää strategian onnistumisen edellytyksenä keskittymistä olennaisimpaan: sisämarkkinoiden vahvistamiseen, koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin sekä työllisyyden lisäämiseen ottaen huomioon viennin vahvistamisen vaatimukset.

Nykyinen taantuma, väestön ikääntyminen, ilmastonmuutoksen torjuminen ja globalisaatio ovat entistä suurempia haasteita EU:n talouden kasvulle, toisaalta juuri nyt yhteistä strategiaa voidaan pitää entistä tärkeämpänä. Taantuma on käynnistänyt monilla EU:n keskeisillä toimialueilla rakennemuutoksen, joka vaikuttaa jäsenvaltioiden sekä eri alueiden kasvumahdollisuuksiin ja edellyttää suurta sopeutumista niin teollisuudelta kuin työmarkkinoiltakin. Kuten talousvaliokunta on huomauttanut Itämeri-strategia-lausunnossaan (TaVL 25/2009 vp), haasteet luovat myös uusia innovaatioita. Ilmastonsuojelu luo merkittävää potentiaalia kestävälle taloudelliselle kasvulle ja uusille, vihreille innovaatioille, väestön ikääntyminen on pakottanut kehittämään uusia teknisiä innovaatioita vanhusten palveluihin jne. Kestävyydestä on tehtävä kilpailuvaltti ja innovaatiot tulisi nähdä osana yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisua.

Sisämarkkinat ovat EU:n vahvuus, niiden toimivuuteen tulee panostaa edelleen. Toimivat ja avoimet sisämarkkinat ovat lähtökohtana monelle unionin strategioista ja kehityssuunnista; ikuisesta tavoitteesta tulisi päästä jo käytännön toimiin. Tämä edellyttää, että komissio valvoo jatkossa entistä tehokkaammin yhteisölainsäädännön voimaansaattamista ja puuttuu tarvittaessa epäkohtiin. Talousvaliokunta on Itämeri-strategiasta antamassaan lausunnossa (TaVL 25/2009 vp) nostanut esiin sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan vaikutukset myös EU:n ulkoiseen ulottuvuuteen niin lähialueillamme kuin globaalistikin.

Suomi lienee parhaimmasta päästä Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttamisessa. Samanlaista sitoutumista tulee edellyttää kaikilta jäsenvaltioilta tai strategiaan panostamista on vaikea perustella. Strategia olisikin jatkossa syytä jakaa selkeämmin yhteisiin unionitasolla toteutettaviin toimiin ja toisaalta kansallisen päätöksentekovallan piiriin kuuluviin toimiin, joissa jäsenvaltiot voivat toimia omat lähtökohtansa huomioiden eri tahtiin. Talousvaliokunta toteaa lisäksi, että EU:n monialaisissa strategioissa asetettujen tavoitteiden ja politiikkatoimien tulee olla koherensseja ja toisiaan tukevia. Valiokunta viittaa Lissabonin strategian ja EU:n kestävän kehityksen strategian sekä juuri hiljattain käsitellyn Itämeri-strategian yhteneväisyyksiin. Eri strategioiden synergiaetuja ei tule jättää huomioimatta, vaikka niiden integrointi ei olekaan tavoitteena.

Valiokunta yhtyy yleisesti valtioneuvoston asettamiin painopisteisiin ja painottaa strategian rahoituksen merkitystä. Taantuman keskellä ja joidenkin jäsenvaltioiden julkisten talouksien ollessa suuressa kriisissä saattaa olla vaikea vaatia lisää rahoitusta innovaatioihin ja osaamisen kehittämiseen. Toisaalta juuri ne luovat uusia mahdollisuuksia, kasvua ja hyvinvointia.