Keskusta on pettynyt siihen, että talousvaliokunta ei halunnut mietinnössään täsmentää valiokuntakäsittelyn aikana esiin tullutta RED II -direktiivin liitteen IX päivityksessä (EU) 2024/1405 säädettävien uusien raaka-ainekategorioiden monitulkintaisuutta. Laiminlyömällä mahdollisuuden tulkinnan täsmentämiseen ovat hallituspuolueet saattamassa säädöstä osaksi Suomen lainsäädäntöä sisällöltään tiukempana, kuin mitä EU:n delegoitu säädös välttämättä edellyttää. Keskusta katsoo tämän olevan yksiselitteisesti vastoin Suomen etua.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa vedottiin selväsanaisesti, että sääntelyn tulkintaa täsmennettäisiin siten, että siinä todettaisiin viljelykasvit luokiteltaviksi pääkasvin tai -kasvien mukaan sekä täsmennettäisiin vahingoittuneen viljelykasvin määritelmää. Keskusta katsoo, että tälle tulkinnan täsmentämiselle olisi olemassa sekä oikeudelliset edellytykset, että asialliset perusteet.
Hallituksen esityksen perusteluteksteihin olisi tullut tulkinnan helpottamiseksi lisätä kaksi kirjausta. 1. Viljelykasvien luokittelu tehdään pääkasvin tai -kasvien mukaan. 2. Vahingoittunut viljelykasvi (B osa c-kategoria) viittaa pellolla viljelyn aikana vahingoittuneeseen kasviin. Korjuun jälkeen vahingoittunut/pilaantunut kasvi katsotaan olevan teollisuusjätettä (A osan d-kategoria).
Edellä mainituilla perustelutekstin täsmennyksillä olisi vältytty lain tulkinnasta seuraavilta sudenkuopilta. Pääkasvin perusteella tehtävän luokittelun perusteella lain toimeenpano olisi sujuvampaa ja kustannustehokkaampaa. Vahingoittuneen viljelykasvin järkevällä määritelmällä olisi puolestaan olennainen vaikutus siihen, miten toiminnanharjoittajat voivat näitä biomassoja jatkossa hyödyntää. Lain käytännön soveltamista selkeyttävät kirjaukset helpottaisivat sekä tulkintavastuussa olevan Energiaviraston, että toiminnanharjoittajien työtä.
Mitään estettä tulkintaa täsmentäville kirjauksille ei ole olemassa. Työ- ja elinkeinoministeriön talousvaliokunnalle antamassa vastineessa todetaan delegoidun säädöksen tulkintaan liittyvän epävarmuutta, ja että osin monitulkintaisiin raaka-aineluokitteluihin tulisi saada komission selvä ohjeistus. Keskusta yhtyy tähän näkemykseen. Samalla Keskusta katsoo, että Suomen ei tule tyytyä ainoastaan passiivisesti odottamaan komission myöhempää ohjeistusta, vaan lain järkevälle tulkintakannalle on jo olemassa riittävät asialliset perusteet. Vaarana on, että ilman tulkinnan täsmentämistä lakia tullaan soveltamaan selvästi tiukempana kuin mitä delegoitu säädös tosiasiassa edellyttää.
Nyt valiokunta käyttää sellaista sanoitusta kuin, että liikkumavara on rajallinen, jolla se siirtää päätäntävallan Energiavirastolle evästäen sitä liikkumavaraltaan rajalliseen tulkintaan, vaikka ongelmana on jo nykyisellään se, että virasto käyttää pikemminkin liian tiukkoja tulkintoja pieniin biokaasutoimijoihin siitä huolimatta, että muissa maissa on esimerkkejä myös yritysten kannalta mahdollistavammasta ja edullisemmasta tulkinnasta.
Keskusta korostaa, että ilmastopolitiikan tulisi olla ennustettavaa ja kustannustehokasta. Ennustettavuuden näkökulmasta on tärkeää, että säännökset olisivat mahdollisimman selkeitä. Kustannustehokkuuden toteutumiseksi tarpeetonta byrokratiaa tulee välttää kaikin keinoin.
Tulkinnalliset epäselvyydet tulee pyrkiä ratkaisemaan mahdollisimman kattavasti jo lain säätämisvaiheessa. Keskustalle on itsestään selvää, että tulkinnallinen liikkumavara tulee kaikissa tapauksissa hyödyntää siten, että huomioiduksi tulevat säännösten ennustettavuus ja kustannustehokkuus, sekä Suomen olosuhteet ja erityispiirteet.
Keskustan mielestä on oikeansuuntaista, mutta riittämätöntä, että talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että valiokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on noussut esille lukuisia merkityksellisiä uusiutuvien polttoaineiden sääntelyyn ja sen soveltamiseen liittyviä epäkohtia ja kehittämistarpeita, joihin ei kuitenkaan puututa nyt ehdotetulla sääntelyllä. Keskustan mielestä huomioon kiinnittämisen lisäksi eduskunnan tulee lausumalla edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaviin säädösmuutoksiin erityisesti ennakkotiedon hakemisen, kestävyysjärjestelmän hyväksymisen ja muuttamisen aiheuttamaan hallinnolliseen taakkaan ja kustannuksien keventämiseksi.