Perustelut
Finanssipolitiikan tietoperustan luotettavuus ja kehysmenettelyn
toimivuus
Tarkastusvaliokunnan mielestä meneillään
oleva talouskriisi asettaa valtiontalouden kehysmenettelyn toimivuuden
todelliselle koetukselle. Tällaisessa tilanteessa päätöksenteon
avoimuus ja tietoperustan luotettavuus korostuvat. Kehysselonteossa
elvytystoimien perusteluita ei juuri ole, eikä siinä kerrota,
aiotaanko elvytystoimien vaikuttavuutta seurata. Kehysmuistiossa
ei ole esitetty arvioiden taustalaskelmia tai lähtöoletuksia
siten, että arvioiden luotettavuudesta ja niihin sisältyvistä epävarmuustekijöistä
voitaisiin
tehdä päätelmiä.
Finanssipoliittisen päätöksenteon
perustaminen oikeille ja riittäville tiedoille ja päätöksenteon
perusteiden riittävä dokumentointi nostavat esille
myös kysymyksen valtiontalouden kehyksiä koskevan
selonteon käsittelyn merkityksestä eduskunnassa
ja eduskunnan roolista talous- ja finanssipolitiikan ohjauksessa
ja päätöksenteossa. Eduskunnalla on perustuslaillinen
oikeus saada finanssipoliittisen päätöksenteon
vaihtoehtoja ja perusteita koskevat oikeat ja riittävät tiedot.
Finanssipoliittisen päätöksenteon tietoperusta
ja valmistelu sekä finanssipolitiikan tuloksellisuus ja
yhteiskunnalliset vaikutukset kuuluvat myös eduskunnan
toteuttamaan valtiontalouden valvontaan.
Valtiontalouden kehyksiä koskeva selonteko esitetään
eduskunnalle kevätistuntokauden puolivälissä siten,
että eduskuntakäsittely painottuu huhtikuulle.
Toukokuun alussa eduskunnalle annetaan edellistä varainhoitovuotta
koskeva valtion tilinpäätös ja tilinpäätöskertomus,
jossa on valtiontalouden kehityksen ja riskien kannalta olennaista
tietoa. Syyskuun puolivälissä eduskunnalle annettavassa
valtion talousarvioesityksessä on mm. laskelmia julkisen
talouden kestävyydestä, jotka olennaisessa määrin
taustoittaisivat myös valtiontalouden kehyksiä.
Valiokunnan mielestä on tarpeen selvittää, milloin
ja missä menettelyssä tarkempi dokumentaatio on
järkevää saattaa eduskunnan tietoon ja
käsiteltäväksi.
Hyvään taloudenhoitoon kuuluu, että valtion tulojen,
menojen ja tasapainon sekä valtiontalouden ja koko julkisen
talouden kestävyyttä tarkastellaan kokonaisuutena
ja myös riittävän pitkällä tähtäyksellä.
Valtiontaloudesta on tarpeen esittää myös
kestävyyslaskelmia ja huomioita niiden mukaisten toimintatapojen
vaikutuksista joko veroasteeseen tai tarpeeseen sopeuttaa julkisia
menoja. Vain tällöin valtiontalouden hoito on
vakaata ja uskottavaa ja edistää taloudellista vakautta
siten kuin valtiontalouden kehyspäätöksen
finanssipoliittisia tavoitteita koskevassa osassa on todettu.
Valiokunnan mielestä kehysmenettelyn painottuminen
pelkästään menokehyksiin voi muodostaa
uhan kehysten toimivuudelle talouden poikkeusoloissa. Kokemuksia
kehysmenettelyn toimivuudesta ja joustavuudesta talouden kriisitilanteissa
ei ole saatavissa muistakaan maista.
Verotulojen ennustamiseen ja verojärjestelmään
liittyvät epävarmuustekijät
Kansainvälinen talouskriisi aiheuttaa Suomen lähivuosien
talouskehitykseen poikkeuksellisen paljon epävarmuutta.
Mikäli maailmantalouden elpyminen viivästyy ja
sitä kautta myös taantuma Suomessa syvenee, verotulojen
kehitys tulee olemaan huomattavasti peruslaskelmassa ennakoitua
heikompaa. Verotulot ovat noin 85 prosenttia valtion budjetin kaikista
tuloista. Tuloarvioiden lähtökohtana on kansantalouden
keskipitkän aikavälin kehitysarvio, josta on johdettu veropohjien
kehitysarviot.
Kokonaistaloudellisen ennusteen ohella verotulojen ennustaminen
edellyttää, että käytettävissä on
ennuste veropohjan kehityksestä verolajeittain. Esimerkiksi
kotitalouksien käyttäytymiseen liittyvä epävarmuus
vaikuttaa erityisesti kulutuskäyttäytymisen ja
sitä kautta välillisten verojen kertymän
arviointiin. On esimerkiksi mahdollista, että työllisyystilanteen
heikentyessä säästäminen lisääntyy,
koska kotitalouksien mahdollisuudet tai halukkuus velkaantua vähenee
tai kotitalouksien säästäminen lisääntyy
niiden varautuessa taantuman mukanaan tuomiin riskeihin. On myös
mahdollista, että julkisen sektorin velkaantumisen lisääntyessä kotitaloudet
lisäävät säästämistään
tietäen, että julkisen velan maksaminen edellyttää verojen
korotusta tulevaisuudessa.
Verotulojen ennusteen osuvuus on luonnollisesti eräs
keskeinen tekijä arvioitaessa finanssipolitiikan mitoitusta.
Ennustevirheiden esiintyminen on ilmeistä. Valiokunnan
mielestä on tärkeää pyrkiä varmistumaan
siitä, että ennustemenetelmiä kehitetään
niin, että ennusteisiin ei sisälly systemaattista
harhaa, joka on omiaan vaikeuttamaan finanssipolitiikan suunnittelua.
Verotuet ja menosääntö
Valtiontalouden kehykset ovat keskeisin valtiontalouden keskipitkän
aikavälin suunnittelun ja taloudenhoidon ohjausväline.
Kehysmenettelyn tarkoituksena on lähinnä hillitä valtion
talousarvioon otettavien määrärahojen
ja menojen kasvua. Valtiontalouden tasapaino ja siihen liittyvät
tavoitteet otetaan pääosin huomioon asetettaessa
valtiontalouden kehysten kokonaistasoa. Kehysmenettelyn ensisijaisena
tavoitteena on valtion menojen hillintä, ja samalla kehysmenettely
on haluttu pitää hallinnollisesti mahdollisimman
yksinkertaisena. Tästä johtuen ei valtion tuloja
eikä verotukia ole otettu kehysjärjestelmässä tapahtuvan
tarkastelun piiriin.
Verotukien käytön keskeinen perustelu on, että niiden
käyttö on hallinnollisesti kevyttä silloin,
kun edunsaajien joukko on suhteellisen suuri eivätkä etuuden
saamisen perusteet ole kovin mutkikkaat. Etuuden saaminen perustuu
silloin niihin tietoihin, joita verotuksen suorittamiseksi muutoinkin
kerätään. Näissä tilanteissa
verotuet nähdään usein suorien tukien
tai tulonsiirtojen kanssa vaihtoehtoisena instrumenttina. Verotukien
määrä on ollut viime vuosina kasvussa (v.
2007 noin 10 mrd. euroa ja v. 2008 noin 13 mrd. euroa).
Arvioitaessa verotukien käyttöä oleellinen kysymys
on, onko verotukiin liittyvä lainsäädännön
valmistelu ja seuranta riittävällä tasolla
ja onko verotukien perusteluksi noussut niiden yleisen soveltuvuuden
ohella myös muita tekijöitä, jotka liittyvät
lähinnä talousarviokehykseen ja menosääntöön.
Onko esimerkiksi menokehyksen sitovuuden vuoksi elvytystoimia suunnattu
kehyksen ulkopuolella oleviin menoihin tai tulopuoleen, kuten veronkevennyksiin.Verotukien
käyttöön politiikkavälineenä voi
liittyä ongelmia. Verotuet eivät automaattisesti
ole samantasoisen arvioinnin kohteena kuin budjettimäärärahat.
Niihin ei esimerkiksi aina kohdistu säännöllistä uudelleenarviointia,
eikä niillä ole vuosittaisia enimmäismääriä.
Valmistelu- ja hyväksymisprosessien lähtökohtainen
erilaisuus saattaa johtaa tukien ohjautumiseen verojärjestelmän
kautta, erityisesti, kun finanssipolitiikan ohjauksessa sovelletaan
budjettikehysten tapaisia menoihin kohdistuvia rajoituksia. Lisäksi puutteellinen
seuranta voi johtaa verotukien jäämiseen pysyviksi
tai pitkäaikaisiksi. Nämä piirteet ovat
ristiriidassa hyvän hallinnon periaatteiden kanssa.
Valiokunnan mielestä on tarpeen kehittää menetelmiä,
joiden avulla verotuet tulevat samanlaisen arvioinnin kohteeksi
kuin suorat tuet ja tulonsiirrot.
Elvytyksen painopiste verotuksessa
EU-maiden ilmoittamat finanssipoliittiset elvytystoimet jakautuvat
jokseenkin tasan budjetin tulopuoleen eli verojen alennuksiin ja
menojen lisäyksiin. Suomessa elvytystoimien painopiste on
kuitenkin selkeästi verotuksessa. Varsinaisen finanssipoliittisen
elvytyksen lisäksi nykyisessä talouskriisissä tärkeitä toimia
ovat yrityksille myönnetyt lainat sekä takaukset
niiden rahoituksen turvaamiseksi. Takausvaltuuksia on lisätty
osana elvytystä, ja siksi valtion takauskanta on voimakkaassa
kasvussa. Valtion takauskanta oli 15,3 mrd. euroa vuoden 2008 lopussa.
Viime vuoden aikana myönnettiin uusia valtion takauksia
5,4 mrd. euroa.
Karkeasti arvioituna vuoden 2008 lisäbudjetit ja vuoden
2009 budjetti sekä vuoden 2009 ensimmäinen lisätalousarvio
sisältävät elvyttäviä toimia
noin 3 mrd. euron edestä. Näistä veronkevennyksiä on
noin 2,3 mrd. euroa ja menonlisäyksiä noin 0,7
mrd. euroa. Veronkevennyksistä 1,3 mrd. euroa on suunnattu
ansiotuloveron kevennyksiin. Voidaan siis todeta, että elvytyksen painopiste
Suomessa on verotuksellisissa toimissa. Näin ollen elvytyksen
toimivuus riippuu keskeisesti kuluttajien käyttäytymisestä.
Arviointikriteerit ja vaikuttavuuden seuranta
Kehysmuistiossa elvytystoimien perusteluita ei juuri mainita.
Esitetyt perustelut ovat hyvin yleisluontoisia. Niissä viitataan
elvytystoimilla pyrittävän taantuman työllisyydelle
ja talouskasvulle aiheuttamien negatiivisten vaikutusten pienentämiseen.
Uhkaavaa työttömyyden lisääntymistä pyritään
lieventämään työllisyys- ja
koulutuspoliittisilla toimenpiteillä. Varsinaisia arvioita
yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksista esimerkiksi työllisyyteen
ei kehysmuistiossa esitetä. Tämän vuoksi
esitettyjen arvioiden taustalaskelmia tai oletuksia olisi tarpeen
tuoda esille, jotta ulkopuolisen olisi helpompi tehdä päätelmiä arvioiden
luotettavuudesta ja niihin sisältyvistä epävarmuustekijöistä.
Valiokunnan mielestä karkeatkin laskelmat kertovat
päätöksenteon taustoista ja perusteluista
enemmän kuin se, että laskelmia ei joko tehdä ollenkaan
tai niitä ei esitetä.
Kehyspäätöksessä vuosille
2010—2013 ei kerrota, aiotaanko elvytystoimien vaikuttavuutta
seurata. Ylipäätään elvytystoimien
vaikuttavuusarviot esitetään hyvin yleisluontoisesti. Niissä kuvataan
toimien budjettivaikutuksia. Vaikutuksista työllisyyteen
tai kokonaistuotantoon ei esitetä arvioita. Missään
ei myöskään esitetä perusteluita
sille, miksi elvytyksen painopiste on voimakkaasti verotuksellisissa
toimissa.
Koska elvytys on luonteeltaan laaja-alaista, elvytystä suunnataan
monelle taholle ja hankkeiden kirjo on moninainen, valiokunnan mielestä tarvitaan
kriteerejä elvytystoimien arvioimiseksi. Myös
toimenpiteiden toteutumista on seurattava ja arvioitava. Tärkeitä kriteereitä elvytykselle
ovat nopea vaikuttavuus ja väliaikaisuus, jotta taantuman
helpottaessa menojen supistaminen ei muodostu ongelmaksi.