Perustelut
Monimuotoinen maaseutu menestystekijänä
Maaseutu ja siellä asuvat ihmiset ovat olennainen osa
suomalaista yhteiskuntaa ja keskeinen tekijä Suomen menestyksen
ja kilpailukyvyn rakentamisessa. Jotta maaseudun kaikki voimavarat
saadaan vauhdittamaan suomalaisen yhteiskunnan kehitystä ja
kilpailukykyä, tarvitaan vahvaa kansallista maaseutupolitiikkaa,
jonka tavoitteena on kehittää monimuotoisten toimintojen
kokonaisuudesta koostuva uudenlainen maaseutu.
Maaseutua ei pidä jättää markkinavoimien, EU:n
yhteisen maatalouspolitiikan tai suhdanneluonteisten projektien
armoille. Jotta maaseudulle kehittyy monipuolinen elinkeinorakenne
ja toimivat työmarkkinat, tarvitaan kokonaisvaltaista maaseutupolitiikkaa
ja sitä tukevia poliittisia päätöksiä niin
aluehallinnolta ja kunnilta kuin hallitukselta ja eduskunnaltakin.
Maaseutuvaikutusten arviointi on tärkeä työväline,
jolla maaseudun näkökohdat ja maaseudun asukkaiden
tarpeet tuodaan mukaan päätöksentekoon.
Ministeriöt tulee velvoittaa arvioimaan talousarvioesitystensä,
suunnitelmiensa ja säädösesitystensä vaikutuksia
erilaisten maaseutualueiden asukkaiden, yritysten ja kansalaisjärjestöjen
näkökulmasta.
Monimuotoisen maaseudun kehittäminen edellyttää maaseudun
väestön osaamisen monipuolistamista ja parantamista.
Aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta pohtinut työryhmä asetti viime
keväänä antamassaan väliraportissa
tavoitteeksi, että 60 % aikuisväestöstä eli
18—64-vuotiaista osallistuisi vuosittain johonkin osaamista
parantavaan koulutukseen. Tällä hetkellä osallistumisaste
aikuiskoulutukseen on noin 52 % ja osallistuminen
jakautuu varsin epätasaisesti. Mitä vähemmän
henkilöllä on pohjakoulutusta, mitä epävakaampi
hänen työmarkkina-asemansa on ja mitä matalammalla
hän on työelämän hierarkiassa,
sitä epätodennäköisempää hänen
osallistumisensa aikuiskoulutukseen on. Maaseutualueilla osallistumisaste
on 47 % ja kaupungeissa 54 %.
Maatalousyrittäjistä noin 42 % osallistui
vuonna 2006 aikuiskoulutukseen. Valiokunta pitää tärkeänä,
että maaseutupolitiikassa kiinnitetään
erityistä huomiota keinoihin, joilla maaseutuväestön
koulutustasoa ja osaamista saadaan parannettua.
Erityinen haaste uudelle maaseutupolitiikalle on löytää keinot
luoda maaseudulle nuoria naisia kiinnostavia työpaikkoja.
Heidän työmarkkinansa ovat tähän
asti jääneet varsin vähälle
huomiolle, mikä on näkynyt monien nuorten naisten muuttona
maaseudulta kasvukeskuksiin.
Maahanmuuttajat ovat merkittävä voimavara maaseudun
kulttuurisessa, sosiaalisessa ja taloudellisessa kehityksessä.
Maahanmuuttajat voivat tuoda alueelle uudentyyppistä kulttuuri-
ja yritystoimintaa, helpottaa työvoiman saatavuutta ja
tasapainottaa alueen ikärakennetta. Maaseutupolitiikassa
tulee panostaa sellaisten toimintakulttuurien luomiseen ja levittämiseen, joilla
helpotetaan maahanmuuttajien kotoutumista, erilaisuuden kohtaamista
ja kansainvälisten vaikutteiden vastaanottamista sekä synnytetään
luottamusta maahanmuuttajien ja kantaväestön
kesken.
Tasa-arvoiset palvelut myös haja-asutusalueille
Selonteon mukaan tavoitteena on huolehtia julkisten palvelujen
saatavuudesta alueen väestötiheydestä ja
etäisyyksistä riippumatta. Tästä haasteesta
pyritään selviytymään muun muassa kehittämällä yhteispalvelupisteitä ja
hyödyntämällä pyörillä kulkevia
palveluja ja uutta tekniikkaa. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että julkiset palvelut turvataan myös harvaan
asutuilla alueilla asuville, ja puoltaa toimia uusien toimintatapojen
kehittämiseksi ja niiden käyttöönoton
helpottamiseksi.
Hallinnon tehostamisessa ja palvelurakenneuudistuksissa on katsottu
tietynsuuruisen vähimmäisväkiluvun takaavan
kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun ja tehokkaan hallinnon. Väestöpohja-ajattelu
sopii kuitenkin huonosti Suomen kaltaiseen maahan, jonka pinta-ala
on suuri, mutta väestöä vähän.
Väestön epätasaisen jakautumisen seurauksena
sama väkimäärä kertyy hyvin
erisuuruisilta alueilta, ja hallintoalueiden laita-alueiden etäisyydet
palvelupisteisiin vaihtelevat suuresti. Erityisen pitkiksi asiointimatkat
venyvät harvan asutuksen maaseudulla.
Hallinto- ja palvelurakenneuudistusten lähtökohdaksi
tulisikin väestöpohjan ohella ottaa maantiede
ja miettiä, miten kansalaisten arjen sujuvuus ja turvallisuus
pystytään kullakin alueella turvaamaan.
Todellinen tasa-arvo edellyttää räätälöityjä ratkaisuja,
joilla väestön epätasainen jakaantuminen
otetaan huomioon ja huolehditaan siitä, että viranomaisilla
säilyy paikallistuntemus ja asukkaiden asiointimatkat pysyvät
kohtuullisina. Oikeudenmukaisuutta ja kustannustehokkuutta voidaan
kehittää kunnan koosta riippumatta parantamalla
poliittisten toimijoiden ja virkamiesjohdon osaamista.
Selonteossa painotetaan yhteistyötä kolmannen
sektorin kanssa ja pyritään turvaamaan maaseudun
palvelut muuttuvien tuottamistapojen avulla. Valiokunta pitää yhteistyötä kylätoimikuntien
ja muun kolmannen sektorin kanssa tärkeänä ja
painottaa kolmannen sektorin toimijoiden toimintaedellytysten pitkäjänteistä turvaamista.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kuntalaisille turvataan laadukkaat peruspalvelut asuinpaikasta
riippumatta.
Hyvät liikenne- ja tietoliikenneyhteydet kaikkialle
Maaseudulla asuville ja kaupunkilaisille tulee turvata yhdenvertaiset
mahdollisuudet asua, opiskella, tehdä työtä,
yrittää ja osallistua kansalaistoimintaan.
Monet yhteiskunnan toiminnot perustuvat nykyisin tehokkaille
tietoliikenneyhteyksille. Syrjäseutujen kunnilla ei ole
varaa kustantaa tietoliikenneyhteyksien rakentamista kunnan harvaan
asutuille laita-alueille. Valtion tuleekin viime kädessä turvata
riittävän nopeiden ja toimintavarmojen tietoliikenneyhteyksien
saatavuus kaikkialla, myös kaikkein syrjäisimmillä seuduilla.
Ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää vähentää työmatkaliikennettä
edistämällä hyvien
tietoliikenneyhteyksien hyödyntämiseen perustuvaa
etätyötä. Jotta maaseudulla voidaan asua,
käydä työssä ja harjoittaa yritystoimintaa,
tarvitaan hyvin toimiva tie- ja raideverkosto, jonka ylläpitämiseen
ja kehittämiseen tulee ohjata riittävästi
varoja. Maaseudulla asuu ja vierailee huomattava määrä henkilöitä,
joilla ei ole käytettävissään
autoa tai ajokorttia. Saavutettavuuden parantamiseksi sekä työssäkäyntiin
ja asioimiseen liittyvien liikkumistarpeiden tyydyttämiseksi
maaseudulle tarvitaan nykyistä toimivampia ja monipuolisempia
julkisia liikennepalveluja.
Valiokunta katsoo, että valtion työpaikkojen alueellistaminen
myös kasvukeskuksia pienemmille paikkakunnille on tärkeää.
Virastojen ohella on mahdollista alueellistaa työtä,
kuten esimerkiksi Kansaneläkelaitos on tehnyt. Tämä on
myös työntekijöiden kannalta hyvä tapa
toteuttaa alueellistaminen, koska se ei edellytä työn
perässä muuttamista.
Monipuolisen elinkeinorakenteen luominen
Uusiutuvan energian mahdollisuudet hyödynnettävä
Maaseudun elinkeinorakenteen kehittämiseksi on erittäin
tärkeää ottaa käyttöön
kaikki uusiutuvan energian tarjoamat mahdollisuudet. Hajautettu
energiantuotanto on työllistävää ja
turvallista. Se voi tuoda työtä ja toimeentuloa
lukemattomille maaseudun asukkaille ja elvyttää näivettymässä olevia
alueita ja yhteisöjä. Kun hajautetusti tuotettu
energia saadaan yhteisen verkon kautta koko Suomen käyttöön,
se edistää ilmastotavoitteiden saavuttamisen ohella
myös energian saatavuutta ja huoltovarmuutta.
Maaseudulla on mahdollista kehittää hajautetun
energiantuotannon maailmanluokan teknologia- ja liiketoimintaosaamista.
Sen avulla Suomeen voi syntyä sellaista kansainvälisesti
kilpailukykyistä toimintaa, joka osaltaan nostaa Suomen
uuteen nousuun meneillään olevan taantuman jälkeen.
Tällainen kehitys ei kuitenkaan synny itsestään,
vaan se tarvitsee toteutuakseen johdonmukaisia poliittisia päätöksiä,
joilla Suomeen luodaan toimivat, hajautetusti tuotetun uusiutuvan
energian kotimarkkinat.
Uusiutuviin energiamuotoihin liittyvä tuotekehitys
ja uusien tuotteiden käyttöönotto luovat maaseudulle
uusia mahdollisuuksia. Maaseudun kannalta erityinen merkitys on
puuperäisen energian ja biokaasujen hyödyntämiseen
liittyvällä kehitystyöllä.
Suomen metsäteollisuus on murroksessa ja monenlaisten
muutosten kohteena. Paperi- ja kartonkiteollisuuden tuotantomäärät
ja vientihinnat ovat laskussa, ja näyttää siltä,
että massa- ja paperiteollisuuden nykytuotteiden tuotanto vähenee
Suomessa edelleen. Massateollisuuden puun käytön
ennustetaan vähenevän noin 38 prosentilla vuodesta
2007 vuoteen 2020. Tämä lisää merkittävästi
mahdollisuuksia käyttää puuta energiantuotannossa.
Kun otetaan huomioon hintakehitys, joka on laskenut massa- ja paperiteollisuudessa
puusta saatavaa jalostusarvoa samalla, kun energian hinta on noussut,
puun jalostusarvo voi jo vuonna 2011 olla energiateollisuudessa
parempi kuin massa- ja paperiteollisuudessa. Mitä tehokkaammin
ympäristö- ja energiatavoitteet välittyvät
hintoihin, sitä lupaavammalta puun energiakäyttö näyttää.
Valiokunnan mielestä ainespuuta on ensisijaisesti pyrittävä ohjaamaan
mahdollisimman korkean jalostusasteen tuotteisiin.
Valolle, lämmölle ja voimalle on runsaasti kysyntää jatkossakin
niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kun käytetään
pitkälle jalostettua tehokasta teknologiaa, puulla voidaan
tuottaa energiaa varsin vähäisin päästöin.
Puun kysynnän lisääntyminen tuo maaseudulle
puun korjuuseen ja kuljetukseen liittyvää työtä ja
puun myyntituloja, mikä lisää maaseudulla
asuvien toimeentulomahdollisuuksia.
Puun energiakäytön nopea lisääminen
edellyttää panostusta teknologian kehittämiseen
esimerkiksi investointitukien avulla. Lisäksi tarvitaan
asennemuutosta ja poliittisia päätöksiä, joilla
Suomen energiantuotannossa luodaan kasvutilaa ja otolliset olosuhteet
laajamittaiselle puuenergiantuotannolle.
Puutuoteala ja laatumaatalous
Puutuotealan pitkän aikavälin näkymät
ovat hyvät varsinkin, jos ilmastonmuutoksen ehkäisy vauhdittaa
puurakentamista ja -sisustamista niin kotimaassa kuin koko Euroopassakin.
Puutuotealan kehitystä voidaan edistää paitsi
tukemalla rakentamisen ja sisustamisen uusien ratkaisujen syntymistä ja
niihin liittyvää koerakennustoimintaa myös
luomalla toimivat kotimarkkinat esimerkiksi rakennusmääräyksiä kehittämällä ja ottamalla
puutuotteet paremmin huomioon rakennusalan koulutus- ja neuvontatyössä.
Puurakentamisen ja -sisustamisen piirissä toimii paljon
pk-yrityksiä, jotka luovat työmahdollisuuksia
maaseudulle. Uusia puutuotteita tulisikin kehittää yhdessä jo
olemassa olevien pk-yritysten kanssa niin, että painopiste
on sellaisissa tuotteissa, joiden valmistus tapahtuu kotimaassa.
Maatalous on edelleen keskeinen työllistäjä maaseudulla.
Sen toimintaedellytyksistä huolehtiminen on välttämätöntä maaseudun
kehittämiseksi ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.
Lähi- ja luomuruoan suosiminen tukee ilmastotavoitteiden
saavuttamista ja parantaa oman alueen pienyritysten toimintaedellytyksiä.
Keskeisessä asemassa lähi- ja luomuruoan käytön edistämisessä ovat
oman alueen suurkeittiöt, joiden hankinnoissa olisi voitava
suosia lähi- ja luomuruokaa. Lisäksi tulee luoda
toimivat myynti- ja markkinointiketjut, jotka turvaavat tavallisille
kuluttajille mahdollisuuden edistää oman alueensa
työllisyyttä ja hyvinvointia tekemällä lähi-
ja luomuruokaa suosivia valintoja.
Kaivostoiminta elpyy
Maailmanmarkkinoilla tapahtunut raaka-aineiden kysynnän
kasvu ja sitä seurannut hintojen nousu ovat johtaneet kaivostoiminnan
kannattavuuden paranemiseen. Tämä on
näkynyt Suomessakin useina uusina kaivoshankkeina. Viime vuosina
ovat käynnistyneet Kittilän kultakaivos ja Talvivaaran
nikkelikaivos. Lisäksi on valmisteilla Soklin fosforikaivoshanke
ja Kolari-Pajalan kaivoshanke, jonka on tarkoitus tuottaa rautaa,
kuparia ja kultaa.
Kaivokset tuovat sijaintipaikkakunnilleen ja koko ympäröivälle
alueelle runsaasti välittömiä ja välillisiä työpaikkoja.
Ne merkitsevät yleensä myös alueen infrastruktuurin,
kuten tie- ja rataverkon, kohentamista. Tärkeää on,
että kaivoshankkeen ympäristövaikutukset
selvitetään huolella ja hanke toteutetaan ympäristönäkökohdat huomioon
ottaen niin, että alueen muut elinkeinot, kuten matkailu
tai poronhoito, eivät vaarannu. Oikein toteutettuna kaivoshanke
voi toimia todellisena piristysruiskeena koko seudun työllisyydelle
ja elinkeinotoiminnalle. Verotulojen kasvu vahvistaa myös
kuntataloutta ja turvaa siten julkisten palvelujen saatavuutta.
Maaseutualueiden työllisyystilanteen parantamiseksi
on tärkeää, että kaivokset työllistävät mahdollisimman
paljon niitä ympäröivän alueen työntekijöitä.
Yhteistyössä kaivostoiminnan harjoittajien
kanssa tulee huolehtia siitä, että ammatillista
ja aikuiskoulutusta kehitetään niin, että lähiseudulla
on tarjolla osaavaa työvoimaa kaivostoiminnan tarpeisiin.
Matkailu ja vapaa-ajan asuminen
Matkailu siihen liittyvine palvelukokonaisuuksineen tarjoaa
paljon työmahdollisuuksia maaseudulle. Alueen erityispiirteiden
huomioon ottaminen, luonto ja sen tarjoamat elämykset sekä paikallinen
kulttuuri yhdessä matkailupalveluja tukevan monipuolisen
yritysverkoston kanssa ovat maaseutumatkailun vahvuus ja kehittämisedellytys.
Tiestön kunto, julkisten liikennepalvelujen saatavuus
ja toimivat tietoliikenneyhteydet ovat tärkeitä niin
matkailuyrittäjille kuin vapaa-ajan asukkaillekin. Matkailijat
ja vapaa-ajan asukkaat tuovat maaseutupaikkakunnille eloa ja auttavat
pitämään yllä paikallista yritystoimintaa
ja palveluja. Matkailijoita varten luodut palvelut monipuolistavat
maaseudun palvelutarjontaa ja lisäävät
siten myös paikallisten asukkaiden kuntoilu- ja muita vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.
Vapaa-ajan asukkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi on maaseudulle
syntynyt uutta pienimuotoista yritystoimintaa, kuten vapaa-ajan kiinteistöjen
valvontaan ja kunnossapitoon liittyviä talonmiespalveluja.
Hoiva-ala työllistää
Hoiva-ala tarjoaa maaseudulla mahdollisuuksia luoda uutta pk-yritystoimintaa,
jonka vahvuutena ovat osaava henkilökunta, paikallisuus,
kodinomaisuus ja joustavuus. Se on maaseutumaisissa kunnissa merkittävä työllistäjä.
Suoran työllistämisen lisäksi se tukee
alueen muuta yritystoimintaa ostamalla oman alueen tuotteita ja paikallisten
yrittäjien kuljetus-, kampaamo- ja muita hyvinvointipalveluja.
Maaseudulla toimivissa hoiva-alan yrityksissä tarvitaan
monipuolista ammattitaitoa ja ammattirajat ylittävää osaamista.
Tällaisten moniosaajien kouluttamista esimerkiksi näyttötutkintojen
ja aikuiskoulutuksen avulla tulee lisätä.
Joustava työvoimapolitiikka tukee maaseudulla asumista
Maaseudulla on tarjolla paljon kausiluonteisia töitä.
Monilla työura koostuukin lyhyiden, määräaikaisten
työsuhteiden, yrittäjyyden ja työttömyysjaksojen
vuorottelusta.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että työttömyysturvajärjestelmää kehitetään
nykyistä joustavammaksi niin, että se mahdollistaa
sujuvat siirtymät yrittäjyyden, palkkatyön
ja työttömyyden välillä ilman,
että seurauksena on korvauksettomia jaksoja ja epävarmuutta
toimeentulosta. Järjestelmän tulee kannustaa ja
tukea hakeutumista myös lyhytaikaisiin, kausiluonteisiin
töihin. Tämä edellyttää muun
muassa työttömyysturvajärjestelmän
selkiyttämistä ja siihen liittyvän byrokratian
vähentämistä sekä soviteltua
päivärahaa koskevien säännösten
yksinkertaistamista.