Yleistä

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kannattaa ehdotusta muuttaa työttömyysturvalakia (1290/2002) siten, että aktiivimallin leikkureista ja velvoitteista luovutaan. Kumottavaksi ehdotetun mallin tavoitteena on lisätä työllisyyttä kannustamalla työttömiä aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen työnhaussa koko työttömyysjakson ajan. Lisäksi tavoitteena on, että työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseksi työttömyysetuuden saajat aiempaa enemmän hakeutuisivat myös lyhytkestoiseen ja osa-aikaiseen työhön. Aktiivisuuden kannusteena mallissa on uhka työttömyysturvaetuuden alenemisesta. Aktiivimalliin liittyy myös työttömyyden alkuun asetettavan omavastuuajan lyhentäminen aiemmasta 7 arkipäivästä 5 arkipäivään. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kannattaa ehdotusta säilyttää omavastuuaika 5 arkipäivänä. 

Aktiivimallin vaikutukset

Aktiivimallin vaikutuksista työttömiin ja TE-toimistojen toimintaan tehdyn selvityksen (VATT 2019) mukaan aktiivimallilla tavoiteltua vaikutusta työllisyyden kasvuun ei pystytä luotettavasti arvioimaan. Arviointia vaikeuttaa muun muassa mallin käyttöön ottamisen aikaan tapahtunut voimakas työllisyyttä kasvattanut myönteinen suhdannetilanteen muutos sekä se, että samoihin aikoihin voimaan astuneet muut muutokset työttömyysturvassa ovat myös voineet vaikuttaa työllistyvyyteen.  

Selvityksen mukaan aktiivimalli on saattanut lisätä työttömyyden päättymisen todennäköisyyttä ansioturvan saajien joukossa. Kelan etuuksia saavien työttömien työllistyminen ei lisääntynyt. Kiistatonta on se, että osallistuminen työllistymistä edistäviin palveluihin kasvoi kaikissa työttömien ryhmissä. Kasvua oli erityisesti vanhimmissa ikäryhmissä, joissa työllistyminen avoimille työmarkkinoille on harvinaisempaa. Ansioturvan saajien keskuudessa eniten kasvoi lyhyisiin, täsmälleen aktiivimallin ehdot täyttäviin palveluihin osallistuminen. Koska palveluihin osallistuminen on sidoksissa palvelujen tarjontaan, jää epäselväksi, missä määrin aktivoituminen niihin johtui mallin leikkurin pelotevaikutuksesta ja kuinka paljon toisaalta työvoimapalvelujen tarjonnassa tapahtuneesta muutoksesta. 

Työttömien toimeentulo heikkeni aktiivimallin voimaan tulon jälkeen. Selvityksen mukaan aktiivimalli leikkasi työttömyysetuutta ensimmäisen tarkastelujakson jälkeen reilulta kolmannekselta työttömistä. Vuoden 2018 alussa kokonaan työttömänä olleista työttömyysetuutta pienennettiin yli puolelta. Aktiivimalli osui erityisesti vanhempiin työttömiin ja erityisen usein työttömyysturvan lisäpäiväetuuksia saaviin. Miesten työttömyysetuudet pienenivät aktiivimallin vuoksi useammin kuin naisten. Alueellisia eroja vaikutuksista ei juuri löytynyt. 

Valiokunta huomauttaa, että aktiivimalli on työttömyysetuuden saajalle vaikeaselkoinen. Lisäksi se aiheuttaa työttömyysturvan toimeenpanoon tarpeetonta byrokratiaa ja lisää eri osapuolten välisiä työn- ja vastuunjaon ongelmia. Merkitystä on ollut myös sillä, että työttömyysturvan leikkuri lisäsi jonkin verran toimeentulotuen tarvetta. Valiokunta pitää valitettavana, että syntynyttä byrokratiakitkaa ei selvityksessä ollut mahdollista mitata, ja tähdentää sen huomioimista tulevissa uudistuksissa. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa kokeilut ja uudistukset toteutetaan siten, että niiden vaikutukset voidaan jälkikäteen luotettavasti arvioida. 

Työllisyysvaikutukset

Valiokunta huomauttaa, että aktiivimallin vaikutus pysyvään työllistymiseen riippuu aktiivimallin aikana tehtyjen lyhyiden työjaksojen ja työllisyyttä edistäviin palveluihin osallistumisen vaikutuksista työllistymismahdollisuuksiin. Tutkimusten mukaan näiden tekijöiden vaikutukset työllistyvyyteen vaihtelevat merkittävästi eri työttömien ryhmissä.  

TE-toimistojen asiantuntijoille ja esimiehille suunnattuun kysely- ja haastattelututkimukseen saatujen vastausten perusteella aktiivimallia ei pidetä työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisena keinona edistää työllisyyttä. Puolet vastaajista katsoo, että aktiivimallin avulla ei pystytä edistämään työllistymistä, koska se kannustaa aktiivisuuteen, joka ei perustu asiakkaiden tarpeisiin, motivaatioon tai työvoimapoliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen, vaan aktiivimallin ehtojen täyttämiseen.  

Valiokunta pitää kannusteiden käyttämistä tarpeellisena ja tärkeänä työttömyyden pitkittymisen ehkäisyssä. Valiokunta kuitenkin tähdentää, että kannusteiden tulee olla tarkoituksenmukaisia ja niitä tulee käyttää niin, että ne eivät synnytä alueellista, sosioekonomista tai ikään liittyvää eriarvoisuutta.  

Aktiivimallin käyttöönoton yhteydessä työvoimapalveluihin lisättiin 25 miljoonan euron vuosittainen määräraha, mikä on tarkoitus säilyttää aktiivimallin leikkurin ja velvoitteiden purkamisesta huolimatta. Valiokunta pitää työttömien aktivointia tärkeänä ja kannattaa määrärahan säilyttämistä sekä tähdentää työttömien yksilöllisten palveluiden kehittämistä ja lisäämistä. 

Aktiivimallin hyvinvointivaikutukset

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että aktiivimallin vaikutusten arvioinnissa ei ole selvitetty mallin vaikutuksia työttömien hyvinvointiin ja työkykyyn. Tutkimusten mukaan viime vuosina sosiaaliturvaan tehdyillä muutoksilla on ollut kielteisiä sosiaalisia ja psykologisia vaikutuksia pitkään työttömänä olleisiin, osatyökykyisiin sekä kasaantuneiden vaikeuksien parissa kamppaileviin työnhakijoihin. Työttömyysturvaan liittyvät epäoikeudenmukaisuuden kokemukset voivat lannistaa heikossa asemassa olevaa ihmistä tavalla, joka heikentää entisestään työllistymisen edellytyksiä.  

Tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että aktivointitoimet uhkaavat erityisesti miesten itseluottamusta ja kokemusta yhteiskunnallisesta arvokkuudesta. Lisäksi tiedetään, että työttömyysturvan tulkinnanvaraisuus, epävarmuus päätösten laadusta sekä epäoikeudenmukaisiksi koetut kielteiset työkyvyttömyyseläkepäätökset kuormittavat, heikentävät koettua työkykyä ja murtavat luottamusta yhteiskuntaan.  

TE-toimistojen asiantuntijoille ja esimiehille tehdyssä kyselyssä puolet vastaajista katsoi, että malli sopii huonosti yhteen asiakkaan yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin kanssa. Vastaajien mukaan aktiivimalli asettaa työttömät eriarvoiseen asemaan ja tuottaa kielteisiä hyvinvointivaikutuksia ainakin osalle työttömistä.  

Valiokunta katsoo, että toimenpiteiden vaikutukset työttömien hyvinvointiin ja työkykyyn tulee jatkossa arvioida ja ottaa huomioon työvoimapoliittisia menettelyjä ja erilaisia uudistuksia ja kokeiluja toteutettaessa.