Yksityiskohtaiset perustelut

Laki yksityisyyden suojasta työelämässä

3 §. Tarpeellisuusvaatimus.

Viitaten perustuslakivaliokunnan lausuntoon säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisten henkilötietojen tulee liittyä työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtua työtehtävien erityisluonteesta. Työtehtävien erityisluonteesta johtuvia tietoja voisivat olla esimerkiksi tiedot perhepäivähoitajan kotieläimistä. Maininnalla työnantajan työntekijöille tarjoamista etuuksista on tarkoitettu antaa työnantajalle oikeus kerätä henkilötietoja, jotka ovat tarpeen toteutettaessa sellaisia etuuksia, jotka eivät perustu lakiin tai virka- tai työehtosopimuksiin. Tässä tarkoitettuja etuuksia voisivat olla esimerkiksi oikeus tiettyyn määrään uimahalli-, aerobic- tai kuntosalikäyntejä taikka työntekijän perheenjäsenille tarkoitetut etuudet. Kun kyseessä on työntekijälle tarjottu etuus, työntekijän voidaan olettaa suostuneen etuuden toteuttamisen kannalta tarpeellisten tietojen keräämiseen halutessaan saada sanotun etuuden.

4 §. Työntekijän henkilötietojen kerääminen ja työnantajan tiedonantovelvollisuus.

Hallintovaliokunnan esityksen mukaisesti valiokunta ehdottaa pykälän otsikon tarkentamista.

Pykälän 1 momentissa säädetään työntekijältä tarvittavasta suostumuksesta hankittaessa häntä koskevia henkilötietoja muilta kuin häneltä itseltään. Hallituksen esityksen mukaan suostumusta ei vaadittaisi silloin, kun tiedot ovat tarpeellisia työntekijän luotettavuuden selvittämiseksi. Viitaten edellä yleisperustelujen yhteydessä esitettyyn valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että suostumus edellytetään nykykäytännön mukaisesti suojelupoliisilta hankittaviin luotettavuuslausuntoihin. Sen sijaan suostumusta ei edellytettäisi hankittaessa henkilöluottotietoja tai rikosrekisteritietoja työntekijän luotettavuuden selvittämiseksi.

Henkilöluottotietojen luovuttamisedellytyksistä säädetään henkilötietolaissa. Rikosrekisterilaissa (770/1993) ja -asetuksessa (772/1993) säädetään siitä, mihin tarkoituksiin ja mille viranomaisille rikosrekisteritietoja voidaan luovuttaa.

Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin, että suostumus ei ole tarpeen silloin, kun viranomainen luovuttaa tietoja työnantajalle tämän laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi niitä tietoja, joita viranomainen luovuttaa työnantajalle palkan ulosoton suorittamiseksi.

Pykälän 2 momentissa säädetään työnantajan tiedonantovelvollisuudesta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työnantajan tulee ennen tietojen hankkimista kertoa työntekijälle aikomuksestaan hankkia tietoja työntekijän luotettavuuden selvittämiseksi. Säännös koskee paitsi henkilöluottotietoja ja rikosrekisteritietoja, joiden hankkimiseen ei tarvita suostumusta, myös niitä muita luotettavuuden selvittämiseksi hankittavia tietoja, joihin suostumus on pyydettävä. Koska suostumus on voitu pyytää esimerkiksi työhönotettaessa tai jossain muussa yhteydessä jo pitkään ennen tietojen pyytämistä, on valiokunnan käsityksen mukaan kohtuullista, että työntekijälle kerrotaan, koska tietoja aiotaan kyseisen suostumuksen nojalla hankkia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että muualta kuin työntekijältä itseltään kerätyistä tiedoista ja niiden sisällöstä tulee kertoa työntekijälle itselleen, ennen kuin niitä käytetään työntekijää koskevassa päätöksenteossa. Valiokunta korostaa, että työntekijälle tulisi aina kertoa muualta kuin häneltä itseltään kerättyjen tietojen sisällöstä välittömästi, kun tiedot on saatu, ja varmistaa näin hänelle mahdollisuus heti oikaista tiedoissa mahdollisesti olevat virheellisyydet. Säännös, jonka mukaan tiedoista on kerrottava, ennen kuin niitä käytetään työntekijää koskevassa päätöksenteossa, on tarkoitettu työntekijöiden turvaksi siten, että mahdollisuus tietojen tarkistamiseen tulee antaa työntekijälle viimeistään silloin, kun tietoja ollaan aikeissa käyttää häntä koskevaan päätöksentekoon. Säännös on erityissäännös, joka koskee kaikkia työntekijän henkilötietoja. Siltä osin kuin tässä laissa ei ole asiasta riittäviä säännöksiä, sovelletaan lisäksi muualla laissa olevia säännöksiä tiedonantovelvollisuudesta ja oikeudesta tarkastaa it-seään koskevia henkilötietoja.

5 §. Henkilö- ja soveltuvuusarviointitestit.

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että Suomessa kenellä tahansa on oikeus harjoittaa toimintaa, johon kuuluu henkilön soveltuvuuden arviointiin liittyviä menetelmiä. Tarjolla on myös sellaisia työntekijän ominaisuuksia tai toimintatapoja mittaavia testejä, joiden luotettavuuteen liittyy huomattava määrä epävarmuustekijöitä. Koska testaamisella saatuja tietoja käytetään yksittäistä työntekijää koskevaan päätöksentekoon, olisi testitulosten oltava virheettömiä.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan nimenomaan säädettäväksi, että työnantajan olisi varmistettava, että testejä tehtäessä käytetään luotettavia testausmenetelmiä, niiden suorittajat ovat asiantuntevia ja testauksessa saatavat tiedot virheettömiä ottaen huomioon testausmenetelmä ja sen luonne. Työnantajan tulisi selvittää tarjolla olevista vaihtoehdoista tarkoitukseen sopiva testimenetelmä ja testin suorittaja. Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että ILO:n ohjeiston mukaan grafologisten, astrologisten ja muiden näihin verrattavien testien tulisi olla poissuljettuja.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan tähdentänyt sen tärkeyttä, että työnantaja on vastuussa käytettävien testausmenetelmien luotettavuudesta ja niiden suorittajien asiantuntevuudesta. Lausunnossa on katsottu, että ministeriön tulee yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa riittävässä määrin seurata tarjolla olevien ar-viointitestien käyttökelpoisuutta työelämän tarpeisiin, muun muassa lainsäädäntötoimien aiheellisuuden harkitsemiseksi.

Edellä esitetyn perusteella työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta pitää työntekijöiden tasapuolisen kohtelun ja lain soveltamisen kannalta ongelmallisena, että työnantajalla ei ole käytettävissään puolueetonta tietoa eri testausmenetelmien toimivuudesta ja niiden antamien tulosten virheettömyydestä. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että työnantaja voisi tarvittaessa hankkia viranomaisen lausunnon testausmenetelmän luotettavuudesta ja soveltuvuudesta. Valiokunta edellyttää, että hallitus tarkoin seuraa soveltuvuustestien käyttöä työelämässä ja selvittää eri testimenetelmien luotettavuutta sekä antaa eduskunnalle selvityksen asiasta vuoden 2002 loppuun mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)

6 §. Terveydenhuollon palvelujen käyttäminen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa (StVL 12/2000 vp) on käsitelty laajasti pykälän säännöksiin liittyviä ongelmia. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta yhtyy tältä osin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa esitettyyn.

Kuten perustuslakivaliokunnan, hallintovaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnoissa on todettu, käsittelevät pykälän 1 ja 2 momentti ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilöstön käyttämistä työntekijöiden terveydentilaa koskevien tarkastusten ja testien suorittamiseen. Lakiehdotus ei luo pohjaa näille toimenpiteille, vaan niiden suorittaminen tulee kysymykseen vain muualta lainsäädännöstä löytyvin oikeuttamisperustein.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttia muutettavaksi siten, että työntekijöiden terveydentilaa koskevien tarkastusten ja testien tekemiseen sekä näytteiden ottamiseen tulee käyttää terveydenhuollon ammattihenkilöstöä. Hallintovaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että myös asianomaisen laboratoriokoulutuksen saaneet voivat ottaa ja tutkia verinäytteitä.

Päätöksen tarkastusten ja testien tekemisestä sekä näytteiden ottamisesta tekee terveydenhuollon ammattihenkilö. Myös edellytykset tarkastusten ja testien suorittamiseen sekä näytteiden ottamiseen määräytyvät terveydenhuoltoa koskevien säännösten nojalla. Terveydenhuollossa vallitsee periaate, jonka mukaan tutkimus- ja hoitotoimenpiteet perustuvat yleensä vapaaehtoisuuteen. Erilaisten tutkimusten tekeminen perustuu näin ollen työntekijän suostumukseen, ellei lainsäädännössä ole nimenomaisesti toisin säädetty. Tällaisia säännöksiä on esimerkiksi työterveyshuoltolain 2 §:ssä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa momenttia täsmennettäväksi siten, että työntekijän velvollisuudesta osallistua terveydentilaa koskeviin tarkastuksiin ja testeihin säädetään erikseen.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin säännökset koskevat myös alkoholi- ja huumetestejä. Perustuslakivaliokunnan, hallintovaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnoissa on korostettu, että säännökset eivät ratkaise alkoholi- ja huumausainetesteihin liittyviä oikeudellisia ongelmia. Sosiaali- ja terveysministeriö on 20.12.2000 asettanut työryhmän selvittämään huumausainetestien käyttöä. Työryhmän tehtävänä on muun muassa selvittää huumausainetestauksen tarpeellisuutta työterveyshuollossa, testaukseen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä, testien luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta ja testauksen vaikutuksia sekä laatia tarvittaessa ehdotukset testien käytön ohjeistamiseksi oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen. Työryhmän määräaika päättyy 30.6.2001.

Valiokunta pitää tärkeänä, että huumausainetestien käyttöön liittyvät oikeudelliset ongelmat selvitetään edellä mainitussa työryhmässä ja että niitä koskevat säännösehdotukset valmistellaan asianmukaisesti mahdollisimman pian osana työterveydenhuollon lainsäädännön uudistusta.

Pykälän 3 momentti ehdotetaan perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti sijoitettavaksi omaksi pykäläksi. Samalla valiokunta ehdottaa pykälän otsikon muuttamista paremmin pykälän sisältöä vastaavaksi.

7 §. Geneettinen tutkimus.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti ehdotetaan 6 §:n 3 momentti sijoitettavaksi omaksi pykäläksi. Kuten perustuslakivaliokunnan lausunnossa on todettu, tarkoittaa ehdotettu sääntely sitä, että työnhakijalle tai työntekijälle ei saa tehdä geneettistä tutkimusta työnantajan päätöksen tai arvion perusteella ja että työnantaja ei saa käsitellä tietoa, joka on saatu muutoin työntekijän suostumuksella tehdystä geneettisestä tutkimuksesta.

8 (7) §. Tiedot työntekijän terveydentilasta.

Viitaten siihen mitä hallintovaliokunnan lausunnossa on todettu, valiokunta korostaa, että pykälän säännökset ovat tarkoitetut luettaviksi yhdessä henkilötietolain säännösten kanssa. Näin ollen esimerkiksi työntekijän terveydentilaa koskevien tietojen säilytysaikaan sovelletaan henkilötietolain 12 §:n säännöksiä. Pykälän 2 ja 3 momentin tarkoituksena on korostaa henkilötietolain periaatteita käyttötarkoitussidonnaisuudesta ja vaitiolovelvollisuudesta. Henkilötietolain mukaan eri tehtäviä hoitavat saavat päästä vain niihin työntekijää koskeviin tietoihin, jotka ovat tarpeen juuri heille kuuluvien työtehtävien hoitamista varten. Tämä henkilötietojen käyttösidonnaisperiaate koskee siten terveydentilatietojen lisäksi myös muita henkilöstöhallinnon tietoja. Samoin vaitiolovelvollisuus koskee terveystietojen ohella myös muita henkilöstöhallinnon tietoja siten kuin henkilötietolaissa säädetään.

9 (8) §. Menettelytavat teknisen valvonnan ja tietoverkon käytön järjestämisessä.

Perustuslakivaliokunnan asiasta antamassa lausunnossa on todettu, että hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus merkitsee sanamuotonsa mukaan pelkästään siinä mainittujen asioiden kuulumista yhteistoimintamenettelyn piiriin. Esityksen perusteluissa (s. 27/I) todetaan, että säännös ei perusta oikeutta teknisen valvonnan käyttöön, jonka laajuus ja sallittavuus määräytyvät muun lainsäädännön perusteella. Näin ymmärrettynä ehdotus ei ole ongelmallinen valtiosäännön kannalta.

Perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin aiheellisena uudistaa aiemman kannanottonsa (PeVL 27/1998 vp, s. 2/I) sisällöltään samankaltaisesta ehdotuksesta: "Jos toisaalta säännös kirjoitetusta sisällöstään huolimatta tarkoittaisi antaa työnantajalle oikeuden käyttää teknistä valvontaa, kunhan tätä kysymystä on ensin käsitelty yhteistoimintamenettelyssä, olisi säännös selvästi perustuslain vastainen ennen muuta lain tasoisen sääntelyn ollessa puutteellinen ja yksilöimätön." Sääntelyn sisältöä koskevien epäselvyyksien hälventämiseksi on perustuslakivaliokunnan mielestä välttämätöntä lisätä pykälään maininta siitä, että tällä säännöksellä ei luoda työnantajalle valtuuksia tekniseen valvontaan eikä sähköpostin valvontaan.

Viitaten edellä olevaan perustuslakivaliokunnan kannanottoon työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 3 momentin, jonka mukaan työnantajan oikeudesta käyttää teknistä valvontaa ja valvoa sähköpostin ja tietoverkon käyttöä säädetään erikseen.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota myös siihen, että ehdotuksessa mainittua sähköpostin ja tietoverkon käyttöä ei voida arvioida vain työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden kautta, vaan asiassa on perustuslain 10 §:n 2 momentin takia ensisijaisesti turvattava työntekijän yksityisluonteisten luottamuksellisten viestien salaisuus. Tämä seikka on syytä tuoda nimenomaisesti esille pykälän sanamuodossa.

Tästä syystä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 4 momentin, jonka mukaan työnantaja ei saa toimenpiteillään vaarantaa työntekijän yksityisluonteisten luottamuksellisten viestien salaisuutta sähköpostin ja tietoverkon käytössä.

12 (11) §. Rangaistussäännös.

Viitaten edellä yleisperusteluissa esitettyyn valiokunta ehdottaa, että rangaistussäännöksiä ja viittauksia asianomaisiin lainkohtiin täsmennettäisiin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännökset 4 §:n 2 momentin ilmoitusvelvollisuuden ja 11 §:n nähtävänäpitovelvollisuuden rikkomisesta. Yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa ja yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa on rangaistussäännökset, jotka koskevat myös yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 4 ja 9 §:n mukaisten yhteistoimintavelvoitteiden rikkomista.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi viittaussäännös niihin rikoslain rangaistussäännöksiin, jotka tätä lakia rikottaessa lähinnä voivat tulla kysymykseen.

13 (12) §. Voimaantulo.

Työnantajille on tarkoitus varata enintään kuuden kuukauden aika lain voimaantulosta toteuttaa yhteistoiminta- ja kuulemisvelvoitteensa. Hallituksen esityksessä on viitattu vain 9 (8) §:ään, jossa säädetään yhteistoiminta- ja kuulemisvelvoitteesta teknisen valvonnan ja tietoverkon käytön järjestämisessä. Kuitenkin lain 4 §:n 3 momentissa on myös viittaus yhteistoimintamenettelyyn koskien henkilötietojen keräämistä työhön otettaessa ja työsuhteen aikana. Hallituksen esityksen mukaan muutetaan samalla yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 6 §:n 8 kohtaa ja yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain 7 §:n 11 kohtaa siten, että yhteistoimintamenettelyn piiriin tulevat uutena asiana myös työ- tai palvelussuhteen aikana kerättävät tiedot. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on perusteltua varata myös näiden työnantajavelvoitteiden toteuttamiselle sama aika lain voimaantulosta kuin teknisen valvonnan ja tietoverkon käyttämistä koskevan yhteistoimintamenettelyn toteuttamiselle.

Edellä sanotun perusteella valiokunta ehdottaa, että lain voimaantulosäännökseen lisätään viittaus 4 §:n 3 momenttiin, jolloin työ- tai palvelussuhteen aikana kerättäviä tietoja koskeva yhteistoimintamenettely on täytettävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

4. Laki rikoslain 38 luvun 9 §:n muuttamisesta

38. luku. Tieto- ja viestintärikoksista

9 §. Henkilörekisteririkos.

Viitaten siihen mitä edellä yleisperusteluissa on esitetty, valiokunta ehdottaa 9 §:n 1 kohtaa muutettavaksi siten, että siinä säädetään henkilötietolain säännösten rikkomisen lisäksi myös henkilötietojen käsittelyä koskevien erityissäännösten rikkomisesta. Muutosehdotuksella pyritään siihen, että kyseinen rangaistussäännös kattaa kiistatta myös tilanteet, joissa henkilötietoja käsitellään yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain vastaisesti. Näin ollen henkilörekisteririkoksena voitaisiin rangaista esimerkiksi yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 3 §:n tarpeellisuusvaatimuksen rikkominen, työntekijää koskevien henkilötietojen kerääminen ilman työntekijän suostumusta 4 §:n vastaisesti ja työntekijän terveystietojen käsitteleminen 8 §:n vastaisesti.