Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että koulutuskorvaus lakkautetaan. Tämä toteutetaan kumoamalla taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä annettu laki (1136/2013) ja koulutuksen korvaamisesta annettu laki (1140/2013). Työttömyysetuuksien rahoituksesta annettua lakia (555/1998) ehdotetaan muutettavaksi näiden lakien kumoamisen vuoksi. 

Pääministeri Petteri Orpon hallitus päätti kehysriihessä 16.4.2024 työnantajan koulutusvähennyksen lakkauttamisesta, koska vähennyksellä ei ollut saavutettu sille vuonna 2011 solmitussa raamisopimuksessa asetettuja tavoitteita työn tuottavuuden lisäämisestä ja työurien pidentämisestä. Koulutusvähennys lakkautettiin vuoden 2025 alusta alkaen (laki 703/2024), mutta ei-verovelvollisten työnantajien koulutuskorvaus jäi voimaan. Valtionhallintoon kohdistuvien säästötoimien vuoksi hallitus on päättänyt lakkauttaa myös työnantajan koulutuskorvauksen. Esityksen tavoitteena on säästää valtion menoja. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esitystä tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä 2. lakiehdotuksen siirtymäsäännöksen teknisellä korjauksella ja seuraavin huomioin. 

Koulutuskorvaus ja sen vaikuttavuus

Koulutuskorvaus ja vuoden 2025 alusta lakkautettu koulutusvähennys perustuivat työmarkkinajärjestöjen syksyllä 2011 solmimaan raamisopimukseen Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden turvaamisesta. Vuoden 2014 alusta lukien toteutettiin raamisopimukseen ja hallituksen sitoumukseen sisältyvä kirjaus kolmen päivän koulutusoikeudesta sekä siihen liittyvästä työnantajan verovähennysoikeudesta ja tätä vastaavasta ei-verovelvollisten työnantajien koulutuskorvauksesta (HE 99/2013 vp, lait 1136—1141/2013 ja 1258/2013). Verovähennysoikeuden ja koulutuskorvauksen tavoitteena oli lisätä työntekijöiden, virkamiesten ja viranhaltijoiden osaamisen kehittämiseen liittyvää toimintaa ja tällä tavoin parantaa henkilöstön osaamisen tasoa vastaamaan työn muuttuvia vaatimuksia. 

Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen mukaan koulutuskorvauksen vaikuttavuudesta ei ole tutkimustietoa. Aikasarjatarkasteluissa vuonna 2014 käyttöön tullut koulutuskorvaus ja -vähennys eivät näyttäneet muuttaneen merkittävällä tavalla henkilöstön osallistumista työnantajan tarjoamaan henkilöstökoulutukseen. Työolobarometriin perustuvien tietojen mukaan koulutukseen osallistuneiden palkansaajien keskiarvo uudistusta edeltävinä vuosina 2010—2013 oli keskimäärin 54 prosenttia ja uudistuksen jälkeisinä vuosina 2014—2017 keskiarvo oli myös 54 prosenttia. Vastaavat keskiarvot keskimääräisistä koulutuspäivistä olivat 5,0 ja 4,5 eli koulutuspäivien määrä oli vähentynyt 0,5 päivällä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa koulutuskorvauksen lakkauttamisen on katsottu olevan ristiriidassa työelämän tavoitteiden ja osaamistarpeiden kanssa. Toisaalta valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että koulutuskorvaus ja aiemmin lakkautettu koulutusvähennys näyttävät vuonna 2023 tehdyn selvityksen perusteella kohdistuvan pitkälti koulutukseen, joka olisi toteutettu muutoinkin (Seuri Allan 2023, Jatkuvan oppimisen tukien ja etuuksien selvitys, Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:13). Kuten hallituksen esityksessä todetaan, vuoden 2014 uudistus ei vaikuta kasvattaneen työntekijöiden osallistumista täydennyskoulutukseen tavalla, joka erottuisi aikasarjatarkastelussa. 

Velvollisuus huolehtia henkilöstön osaamisesta ja säästöt

Hallituksen esityksen mukaan koulutuskorvauksen lakkauttaminen vähentää valtion menoja vuositasolla arviolta noin 12 miljoonalla eurolla. Vuonna 2024 maksetuista koulutuskorvauksista kohdistui kunnille noin 4,4 miljoonaa euroa, hyvinvointialueille noin 4,1 miljoonaa euroa ja muille työnantajille, kuten yliopistoille, seurakunnille ja yhdistyksille ja säätiöille noin 3 miljoonaa euroa. Korvauksia maksettiin vuonna 2024 yhteensä yli 510 000 koulutuspäivästä noin 600 työnantajalle. 

Siltä osin kuin koulutuskorvausta on maksettu muille kuin julkisen sektorin työnantajille, koulutuskorvauksen lakkauttamisesta seuraava säästö valtiolle toteutuu hallituksen esityksen mukaan täysimääräisesti. Kuntien ja hyvinvointialueiden osalta tosiasiallinen säästövaikutus valtiolle voi jäädä niille maksettuja koulutuskorvauksia pienemmäksi. 

Vuonna 2027 valtion menot vähenevät esityksen mukaan 12 miljoonalla eurolla, mutta vuodesta 2028 eteenpäin kuntien ja hyvinvointialueiden kustannusten nousun huomioiminen valtion rahoitusosuuksissa pienentää arvioitua valtion säästöä. Tämän säästöä pienentävän vaikutuksen suuruuden arviointiin liittyy esityksen mukaan jonkin verran epävarmuutta ja sen suuruuteen vaikuttavat muun muassa kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstön koulutuksen määrä sekä se, kuinka suuri osuus kuntien henkilöstön koulutuksesta kohdistuu valtionosuustehtäviin. 

Koulutuskorvauksen lakkauttaminen ei muuta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) mukaista hyvinvointialueiden velvollisuutta seurata ja huolehtia sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun laissa (741/2023) sekä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) säädetään velvollisuuksia ylläpitää henkilöstön ammattitaitoa. 

Sosiaali- ja terveysalan koulutukseen kohdistuu myös muita valtion rahoittamia korvauksia kuin nyt lakkautettavaksi ehdotettu koulutuskorvaus. Julkista sektoria tuetaan korvauksissa, jotka aiheutuvat mm. lääkärien ja hammaslääkärien erikoistumiskoulutuksesta, lääkemääräämisen edellyttämästä koulutuksesta sekä sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvästä harjoittelusta. Lisäksi aluehallintovirastot järjestävät varhaiskasvatuksen henkilöstölle lyhytkestoista täydennyskoulutusta. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa hallituksen esitykseen viitaten, ettei koulutuskorvauksen poistuminen todennäköisesti tarkoita työntekijöiden kouluttautumisen merkittävää vähenemistä. Erityisesti sosiaali- terveydenhuoltoalalla työnantajalla on lakisääteisiä koulutusvelvollisuuksia, jotka on toteutettava joka tapauksessa. Lisäksi valiokunta toteaa, ettei koulutuskorvaus kata kaikkea työn ohessa tapahtuvaa oppimista, koska koulutuskorvaus on vain kymmenen prosenttia sen perusteena käytettävästä palkkakustannuksesta ja sitä voidaan hakea vain tietyt edellytykset täyttävään ohjattuun koulutukseen. Valiokunta haluaa kuitenkin painottaa työurien aikaisen oppimisen tärkeyttä, vaikka valtiontalouden tilanteen vuoksi yhteiskunnan tukea kouluttautumiseen joudutaankin vähentämään.