Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Yleistä

Yhteiskunnan keinoja purkaa rakennetyöttömyyttä ja vaikuttaa työllisyyskehitykseen on tarpeen lisätä. Sosiaalisista yrityksistä on useissa maissa saatu hyviä kokemuksia erityisesti vajaakuntoisten työllistämisessä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on monissa lausunnoissaan kiirehtinyt hallituksen toimenpiteitä sosiaalisen yritystoiminnan aikaansaamiseksi Suomeen.

Valiokunta pitää ehdotetun lain säätämistä tarpeellisena, jotta sosiaalisten yritysten asema voidaan vakiinnuttaa ja sosiaalisen yrityksen käsite sekä sen oikeudet ja velvollisuudet selkiyttää. Suomessa jo toimivien sosiaalisten yritysten kannalta on tärkeää, että sosiaalinen yritys määritellään ja se erotetaan sosiaalisista yhteisöistä. Sosiaalisen yhteisön harjoittaman liiketoiminnan erottaminen selkeästi omaksi toiminnakseen lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä poistaa kilpailun vääristymistä koskevia epäilyjä.

Sosiaalisilla yrityksillä pyritään luomaan uusia työntekomahdollisuuksia erityisesti työttömille vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille. Sosiaalisessa yrityksessä saatu työkokemus parantaa heidän työmarkkinavalmiuksiaan ja antaa näin aiempaa paremmat mahdollisuudet päästä avoimille työmarkkinoille. Tarkoituksena on, että varsinkin pitkäaikaistyöttömien osalta sosiaalinen yritys on siirtymätyöpaikka avoimille työmarkkinoille. Avoimilla työmarkkinoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä muita yrityksiä että sosiaalisen yrityksen muiden työntekijöiden enintään 70 prosentin osuutta. Osalle vajaakuntoisista, erityisesti vammaisille, sosiaalinen yritys saattaa tarjota myös pysyväisluonteisen tuetun työpaikan. Työllistämisen kokonaisuudessa sosiaalinen yritys on työllistymispolun loppupäässä.

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että sosiaalisen yrityksen määrittely lailla ja sosiaalisille yrityksille määritellyt taloudelliset tuet tarvitsevat tuekseen muita keinoja, joita eri hallinnonaloilla valmistellaan parhaillaan. Erikseen selvitettävänä on muun muassa työllistämistukijärjestelmän uudistaminen ja yksinkertaistaminen sekä vajaakuntoisten pitkäaikaisen, jopa pysyvän tukimuodon kehittäminen.

Sosiaalisten yritysten syntymisen tukeminen

Valiokunta edellyttää, että sosiaalisia yrityksiä koskevasta lainsäädännöstä tiedotetaan tehokkaasti ja useita eri tiedotusvälineitä ja -kanavia käyttäen, jotta tieto toiminnan edellytyksistä ja siihen suunnattavista tukimuodoista tavoittaa kaikki potentiaaliset yrittäjät. Tiedottamiseen tulee saada mukaan myös erilaiset yhdistykset kuten yrittäjäjärjestöt, työttömien yhdistykset ja vammaisjärjestöt. Erityistä huomiota tulee kiinnittää viranomaisten kouluttamiseen, jotta heillä on valmiuksia neuvoa ja opastaa mahdollisia yrityksen perustajia toiminnan käynnistämiseen liittyvissä kysymyksissä (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Eri organisaatioiden kautta on tarjolla runsaasti aloittaville yrityksille tarkoitettuja rahoitus- ja neuvontapalveluja. Palvelujen saannin helpottamiseksi ollaan parhaillaan käynnistämässä kehittämishanketta palvelujen kokoamiseksi 50 seudulliseen yrityspalvelupisteeseen, jotka toimisivat alueellisten olosuhteiden mukaan esimerkiksi TE-keskuksen tai työvoimatoimiston yhteydessä. Valiokunta pitää tärkeänä, että näissä yrityspalvelukeskuksissa on alusta lähtien vankkaa osaamista myös sosiaaliseen yritystoimintaan liittyvissä kysymyksissä niin, että aloittavat sosiaaliset yritykset voivat saada kaikki tarvitsemansa palvelut yhdestä paikasta.

Valiokunta korostaa laajemminkin kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan ja TE-keskusten vastuuta ja merkitystä sosiaalisten yritysten perustamisessa sekä toiminnan käynnistämisessä ja tukemisessa. Valiokunta katsoo, että sosiaaliset yritykset ja niiden tarvitsemat palvelut tulee ottaa esille myös tulostavoitteita TE-keskuksille asetettaessa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaaliset yritykset saatetaan muiden yritysten kanssa yhdenvertaiseen asemaan lainoituksen ja muiden yritystukien saannissa. Sosiaalisia yrityksiä perustavilla kolmannen sektorin järjestöillä taikka työttömien tai vajaakuntoisten yhteenliittymillä on harvoin riittävästi alkupääomaa tai lainojen vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta. Rahoituksen varmistamisessa korostuukin julkisten rahoittajien kuten Finnveran, Sitran ja TE-keskusten vastuu.

Sosiaalisille yrityksille myönnettävät tuet ja kilpailun vääristyminen

Valtion vuoden 2004 talousarvioesityksen mitoituksessa on otettu huomioon työllisyyspoliittiseen projektitukeen 4,2 miljoonan euron määrärahalisäys myönnettäväksi sosiaalisten yritysten perustamiseen ja niiden toiminnan vakiinnuttamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että 4,2 miljoonan euron määräraha ohjataan sosiaalisten yritysten tukemiseen ja että tuki myönnetään samanaikaisesti kustannusten syntymisen kanssa, koska jälkikäteinen tuki voi aiheuttaa aloittavalle yritykselle turhia rahoitusvaikeuksia. Tärkeää on, että tuki on joustavaa siten, että sitä voidaan myöntää yrityksen tarpeiden mukaisesti silloin, kun yritys sitä tarvitsee, ja niihin kustannuksiin tai hankkeisiin, jotka kyseisen yrityksen toiminnan kannalta ovat tärkeitä. Projektituki ei saa olla esteenä muiden yritystukien saamiselle.

Sosiaalinen yritys tarvitsee taloudellista tukea vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien palkkauskustannuksiin voidakseen toimia kilpailukykyisesti muiden yritysten kanssa. Vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä työllistävän yrityksen taloudellinen tukeminen on perusteltua silloin, kun työllistetyn yrityksessä tuottama lisäarvo on normaalikuntoista työntekijää alhaisempi.

Kilpailutilanteeseen liittyvä harkinta myönnettäessä työllistämis- tai yhdistelmätukea sosiaaliselle yritykselle poikkeaa tuen myöntämisestä muulle yritykselle siltä osin, että tuen kesto on pidempi sosiaalisen yrityksen pitkäjänteisen toiminnan mahdollistamiseksi ja samassa yrityksessä voi työskennellä useita tuettuja työntekijöitä. Selvää on, että sosiaalista yritystä ei tule tukea taloudellisesti, jos tuki edistää julkisen palvelutarjonnan rapauttamista. Kokonaisuutena ottaen sosiaalisten yritysten ei katsota uhkaavan vääristää yleistä kilpailutilannetta markkinoilla, kun otetaan huomioon sosiaalisten yritysten määrä ja niille ohjattavien tukien suuruus. Paikallisesti tällainen uhka voi jollakin kapealla alalla syntyä. Tuet myöntävällä paikallisella työvoimatoimistolla on kuitenkin yleensä hyvä tuntuma paikalliseen elinkeinoelämään, ja siellä pystytään harkinnassa ottamaan huomioon mahdolliset uhkat alueella toimivalle yritystoiminnalle. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että mahdollisia kilpailun vääristymiä seurataan ja arvioidaan sekä paikallisesti että hallituksen toimesta ja niihin myös puututaan riittävän nopeasti.

Verkostoituminen ja tukiorganisaatiot

Valiokunta pitää verkostoitumista sosiaalisten yritysten syntymisen, kehittymisen ja menestymisen kannalta tärkeänä. Valiokunta katsoo, että TE-keskusten ja työvoimaviranomaisten tulee paitsi projektituen avulla myös muin tavoin tukea ja rohkaista tukiverkoston syntymistä ja toimintaa. Tukiorganisaatio voi osaltaan edistää sosiaalisten yritysten verkostoitumista myös muiden alueen tai alan yrittäjien ja yritysten kanssa ja edesauttaa kiinteiden suhteiden luomisessa muuhun yritystoimintaan. Hyvät yhteydet ja säännöllinen yhteydenpito muihin yrityksiin voivat madaltaa sosiaalisten yritysten työntekijöiden kynnystä heidän pyrkiessään siirtymään edelleen avoimille työmarkkinoille.

Sosiaalisten yritysten tukiorganisaatio voi toimia myös sosiaalisen yritystoiminnan sisällöllisen kehittämisen apuna ja luoda malleja hyviksi käytännöiksi, joilla sosiaalinen yritys tukee työllistämiensä henkilöiden työmarkkinavalmiuksien parantamista ja seuraa heidän kuntoutumistaan sekä auttaa siirtymisessä avoimille työmarkkinoille.

Kohderyhmät

Lakiehdotuksen mukaisilla sosiaalisilla yrityksillä tavoitellaan uusia työntekomahdollisuuksia erityisesti työttömille vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille. Työvoimatoimistoissa oli vuonna 2002 yhteensä 67 000 vajaakuntoista työtöntä työnhakijaa ja 147 500 pitkäaikaistyötöntä. Kyseessä on siis varsin suuri kohderyhmä, vaikka noin 20 prosenttia pitkäaikaistyöttömistä on tilastoitu myös vajaakuntoisiksi.

Esityksessä työllistettävät ryhmät on rajattu selkeästi sairauden, vian tai vamman aiheuttaman työkyvyn aleneman taikka työttömyyden pitkän keston perusteella. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on esitetty, että vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien lisäksi työllistettävien osuuteen laskettaisiin myös muita vaikeasti työllistettäviä ryhmiä, kuten vankilasta vapautuneet vangit, vaihtoehtoiseen rangaistukseen tuomitut, ylivelkaantuneet, ulkomaalaiset ja etniset vähemmistöt. On myös esitetty, että lain tulisi jättää enemmän harkintavaltaa paikallisille työvoimatoimistoille, jotka myöntäessään työllistämistukia voisivat tapauskohtaisesti harkita, onko kyseessä siinä määrin vaikeasti työllistettävä henkilö, että hänen lukemisensa mukaan sosiaalisen yrityksen työllistämiskiintiöön olisi perusteltua. Valiokunta katsoo, että seurannan ja arvioinnin yhteydessä on syytä tarkastella, onko lain kohderyhmän rajausta vajaakuntoisiin ja pitkäaikaistyöttömiin syytä joltain osin tarkistaa.

Valiokunta toteaa, että vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien ohella myös edellä mainitut muut ryhmät tarvitsevat erityistoimenpiteitä työllistymisensä tukemiseksi. Valiokunta on kuitenkin tässä vaiheessa pitänyt perusteltuna hyväksyä hallituksen esityksen mukaisen selkeän rajauksen. Valiokunta korostaa, että lakia sovellettaessa vajaakuntoisen ja pitkäaikaistyöttömän määritelmiä tulee tulkita mahdollisimman joustavasti ja asiakasmyönteisesti. Yhdistelmätukikokeilun avulla tulee aktiivisesti työllistää niitä vaikeasti työllistettäviin ryhmiin kuuluvia, jotka eivät täytä pitkäaikaistyöttömän määritelmää.

Erityistä huolta on kannettu mielenterveyskuntoutujien mahdollisuudesta päästä töihin sosiaalisiin yrityksiin. Heidät katsotaan vajaakuntoisiksi ja luetaan siten mukaan työllistämiskiintiön 30 prosenttiin, mutta heidän työllistämiseensä ei yleensä myönnetä työllistämistukea heille myönnettyjen työkyvyttömyysetuuksien takia.

Valiokunta korostaa työtoiminnan ja työllistymisen merkitystä osana mielenterveyskuntoutujien tervehtymisprosessia ja polkuna takaisin avoimille työmarkkinoille. Lakiehdotuksen mukaiset sosiaaliset yritykset on tarkoitettu työllistämispolun loppupäähän ennen avoimille työmarkkinoille siirtymistä, työllistämään työkykyisiä vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Kuntien tehtävänä on huolehtia mielenterveyskuntoutujien työtoiminnan järjestämisestä. Samalla valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että työvoimatoimistot myöntäessään työllistämistukia tulkitsevat säännöksiä joustavasti siten, että myös mahdollisimman moni työllistymispolkunsa loppupäässä oleva mielenterveyskuntoutuja voi sijoittua sosiaaliseen yritykseen töihin.

Vajaakuntoisten työllistäminen

Työllisyyspolitiikan yhdeksi keskeiseksi päämääräksi on laajasti hyväksytty vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden yhtäläinen oikeus työhön. Vammaispoliittisissa ohjelmissa on asetettu tavoitteeksi, että kukin hallinnonala vastaa kaikkien kansalaisten palveluista omalla sektorillaan. Tämän normaalisuustavoitteen mukaista on, että työvoimaviranomaisilla on päävastuu myös vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen edistämisestä. Tavoitteena on, että vammaiset ja vajaakuntoiset työllistyvät avoimille työmarkkinoille yleisin työehdoin sekä yleisten työvoimapalvelujen ja tukitoimenpiteiden avulla.

Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen edistäminen edellyttää eri hallinnonalojen toimivaa yhteistyötä. Työhallinnon ohella tärkeitä toimijoita ovat kunnat, sosiaali- ja terveyssektori ja opetustoimi sekä työpaikkoja tarjoavat yksityiset yritykset, kunnat ja valtio. Useissa tapauksissa onnistunut työllistäminen edellyttää työelämän ja kuntoutuksen yhdistämistä, yksilöllisiä palvelukokonaisuuksia ja työllistymispolkuja sekä useiden toimijoiden yhteistyötä.

Sosiaalisten yritysten arvellaan voivan työllistää joitakin tuhansia vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Näin ollen niiden avulla ei pystytä ratkaisemaan kuin pieni osa vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien rakenteellisesta työttömyydestä. Päävastuun heidän työllistämisestään täytyy edelleen olla tavallisilla yrityksillä, joita tulee rohkaista ja kannustaa vaikeasti työllistettävien ryhmien työllistämiseen. Valiokunta katsookin, että tukimuotoja kehitettäessä tavoitteena tulee olla, että vajaakuntoisen työllistämiseen tarkoitettu pitkäkestoinen tai pysyvä tuki myönnetään myös vajaakuntoisen työllistävälle tavalliselle yritykselle.

Hallitusohjelman mukaan selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön vammaisen tai vajaakuntoisen työllistävälle työnantajalle maksettava työntekijän yksilöllisen työkunnon aleneman mukaan räätälöity hyvin pitkäaikainen, jopa pysyvä työllistämistuki. Valiokunta pitää yksilöllisen, pysyvän tuen kehittämistä tärkeänä ja kiirehtii toimenpiteitä sen saamiseksi nopeasti käyttöön. Samalla valiokunta kiirehtii hallituksen toimenpiteitä viimeisen työnantajan eläkevastuun lieventämiseksi yli 50 työntekijän yrityksissä, jotta siitä ei muodostu jarrua sosiaalisten yritysten kasvulle ja jotta vajaakuntoisten tai ikääntyvien sijoittuminen myös tavallisiin yrityksiin helpottuu.

Kuntien järjestämä työtoiminta ja sosiaaliset yritykset

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteydessä järjestetään työhön kuntouttavaa toimintaa ja siihen liittyen työsuhteista työtä sekä työtoimintaa, johon osallistuvat ovat työkyvyttömiä ja saavat työkyvyttömyyseläkettä. Työtoiminnan järjestämisestä säädetään sosiaalihuoltolaissa ja laissa kehitysvammaisten erityishuollosta.

Sosiaalinen yritystoiminta ei tee sosiaalihuollon alueella järjestettävää työtä ja työtoimintaa eikä myöskään kuntouttavaa työtoimintaa tarpeettomaksi. Työtoiminta on tärkeää etenkin nuorten vammaisten kannalta. Tavoitteena on, että työtoiminta muodossa tai toisessa on vaikeastikin vammautuneiden ulottuvilla. Työ tulee sen avulla osaksi heidän elämänkaartaan ja he voivat tuntea liittyvänsä yhteiskunnan yleiseen menoon. Tällaisesta työtoiminnasta ei voida odottaa taloudellisia tuloksia, vaan siinä painottuvat kuntoutukselliset ja terapeuttiset sisällöt. Työtoiminnassa voidaan myös totutella työelämän vaatimuksiin ja saada tarvittavaa harjaannusta erilaisissa työtehtävissä.

Työtoimintaan osallistuvat henkilöt eivät ole työsuhteessa, vaan heidän toimeentulonsa perustuu eläkkeeseen ja muuhun sosiaaliturvaan. Tekemästään työstä kuntoutujat saavat työosuusrahaa. Sosiaalihuollon työsuhteisessa työssä noudatetaan yleensä erillistä työehtosopimusta, jonka avulla sovitetaan yhteen eläketulot ja suojatyöstä maksettava palkka.

Sosiaalisen yritystoiminnan ei ole tarkoitus korvata nykyisiä toimintoja, vaan kuntien vastuulla on edelleen huolehtia työtoiminnan järjestämisestä sitä tarvitseville. Sosiaaliset yritykset voivat kuitenkin ainakin joissakin tapauksissa edesauttaa sosiaalihuollon työsuhteiseen työhön osallistuneiden henkilöiden pääsyä avoimille markkinoille madaltamalla avointen työmarkkinoiden kynnystä.

Lain seuranta ja arviointi

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että lain vaikutuksia, kuten sosiaalisten yritysten kehitystä ja niiden tarjoamia työntekomahdollisuuksia on tarkoitus seurata erillisellä seurantatutkimuksella. Lisäksi on tarkoitus muodostaa keskeisten sidosryhmien ja toimijoiden kanssa sosiaalisten yritysten valtakunnallinen yhteistyöfoorumi, jossa käsitellään tarvetta ja mahdollisuuksia edistää sosiaalisten yritysten toimintaa. Foorumin tehtävänä on seurata myös mahdollisia ei-toivottuja vaikutuksia ja tehdä ehdotuksia tällaisten vaikutusten vähentämiseksi.

Valiokunta yhtyy hallituksen näkemykseen seurannan välttämättömyydestä ja edellyttää, että hallitus antaa valiokunnalle selvityksen seurannan ja arvioinnin tuloksista vuoden 2006 alkupuolella (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö ei pidä sisällään kovin merkittäviä uusia tukimuotoja, mutta on valiokunnan käsityksen mukaan tärkeä päänavaus. Saadun selvityksen perusteella on vaikea ennakoida, missä määrin lakiin kohdistetut odotukset ja toiveet toteutuvat ja sosiaalista yritystoimintaa syntyy. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee tarkoin seurata ja arvioida lainsäädännön vaikutuksia olemassa olevaan sosiaaliseen yritystoimintaan ja sosiaalisen yritystoiminnan käynnistämisestä kiinnostuneisiin sekä ryhtyä pikaisesti toimenpiteisiin, jos lainsäädännöllä ei saavuteta siltä toivottuja vaikutuksia. Yksi ongelmakohta sosiaalisten yritysten käynnistämisessä voi olla tarvittavien investointien rahoittaminen. Hallituksen tuleekin seurata, miten sosiaalisten yritysten rahoitus järjestyy, ja tarvittaessa ryhtyä erityistoimiin rahoituksen turvaamiseksi.

Sosiaalisten yritysten toiminnan vaikutuksia sosiaalihuollon työtoimintaan ja työsuhteiseen työhön tulee seurata. Olennaista on, että kunnat täyttävät edelleen sosiaalihuoltolain ja muun sosiaalilainsäädännön velvoitteet vammaisten, vajaakuntoisten ja muiden vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien osalta. Vasta toiminnasta saatavat kokemukset näyttävät, tarvitaanko joltain osin toiminnan rajojen selkeyttämistä, toimintojen parempaa yhteen sovittamista tai muita toimenpiteitä paremman lopputuloksen varmistamiseksi.

Lain kohderyhmän rajaaminen vajaakuntoisiin ja pitkäaikaistyöttömiin on herättänyt paljon epäilyjä. Kohderyhmän rajausta on pidetty tiukkana ja katsottu sen aiheuttavan ongelmia yhtäältä sosiaalisille yrityksille saada sopivaa työvoimaa ja toisaalta kohderyhmien ulkopuolelle jääville vaikeasti työllistyville saada sopivia työpaikkoja. Toisaalta kohderyhmää on pidetty myös liian laajana. On pelätty, että pitkäaikaistyöttömien mukaan ottaminen vie vajaakuntoisilta mahdollisuudet työllistyä. Valiokunta pitää tärkeänä, että kohderyhmän rajauksen vaikutuksia seurataan ja asiaan palataan, jos kokemukset antavat siihen aihetta.

Lainvalmistelun yhteydessä on kiinnitetty paljon huomiota sosiaalisesta yritystoiminnasta mahdollisesti aiheutuviin kilpailun vääristymiin. Hallituksen tulee valvoa, että kilpailun vääristymistä ei tapahdu.