Perustelut
Valiokunta pitää esitystä perusteltuna
ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana.
Esityksen tarkoituksena on saattaa rajoitetusti verovelvollisen
ansiotulon verotusta koskevat säännökset
vastaamaan kaikin osin EU-oikeuden nykytilaa.
Esityksen taustaa
Ehdotusten taustalla on komission kirjelmä ja virallinen
huomautus keväältä 2012. Komissio on
kiinnittänyt niissä huomiota yhteensä neljään seikkaan,
joiden vuoksi Suomen voimassa oleva lainsäädäntö on
ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Kysymys on tilanteista, joissa
rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain eli
ns. lähdeverolain säännökset
voivat johtaa rajoitetusti verovelvollisella ankarampaan kohteluun
kuin vastaavan tulon verotus yleisesti verovelvollisella.
Komissio katsoo sääntelyn rajoittavan
työntekijöiden vapaata liikkuvuutta. Koska rajoituksia
ei voida perustella yleisen edun mukaisilla pakottavilla syillä,
muutokset ovat käytännössä välttämättömiä.
Komission huomautukset koskevat ansiotuloihin sovellettavia
kiinteää 35 prosentin verokantaa sekä kaavamaisia
ja kiinteämääräisiä tulonhankkimisvähennyksiä (510 euroa/kk
tai 17 euroa/pvä), ennakkoperinnän
jäykkyydestä aiheutuvaa ns. kassavirtahaittaa
vähintään 75 prosenttia ansiotuloistaan
Suomesta ansaitsevalle sekä eräisiin kustannusten
korvauksiin liittyvää eriarvoista kohtelua.
Säännökset ovat palvelleet kaavamaista,
tulon lähteellä tapahtuvaa lopullista verotusta
ja keventäneet myös tulon saajan velvollisuuksia.
Näillä yksinkertaisuutta ja tehokkuutta
sinänsä palvelevilla näkökohdilla
ei voida kuitenkaan perustella EU- ja ETA-alueella asuvien erilaista
verokohtelua.
Valiokunnan yleisarvio
Hallituksen esittämät ratkaisut ovat valiokunnan
mielestä johdonmukaisia ja linjakkaita. Niissä on
otettu rajoitetusti verovelvollisten oikeudet huomioon tavalla,
joka käytännössä poistaa syrjinnän
Suomessa asuviin yleisesti verovelvollisiin nähden mutta
joka ei saata rajoitetusti verovelvollisia myöskään
täällä asuvia parempaan asemaan.
Esitys on valiokunnan mielestä perusteltu ja hyväksyttävä myös
siltä osin kuin se menee pidemmälle kuin EU-oikeus
välttämättä edellyttää.
Tämä koskee mm. säännösten
soveltamisalaa, joka kattaisi jatkossa myös henkilöt,
joiden asuinvaltion tai -alueen kanssa on voimassa virka-apua tai
tietojenvaihtoa koskeva sopimus. Laajennusta on perusteltu menettelyn
selkeydellä ja työntekijöiden yhdenvertaisella
kohtelulla. Merkitystä on myös sillä,
että viranomaiset voivat hankkia ja saada tietoja tarvittaessa
rajauksen kattamalta alueelta. Valiokunta yhtyy näihin näkemyksiin.
Syrjimätön kohtelu taattaisiin taas sillä,
että rajoitetusti verovelvollisen ansiotulot verotettaisiin
verotusmenettelylain mukaisesti, jos henkilö niin vaatii.
Vero määräytyisi silloin yleisen tuloveroasteikon
mukaan, ja verotettavan tulon laskennassa hyväksyttäisiin
kaikki samat vähennykset kuin yleisesti verovelvollisilla.
Tämä koskisi myös henkilö- ja
perhekohtaisia vähennyksiä siitä riippumatta,
kuinka suuren osan tuloistaan henkilö saa täältä.
Vaikka ehdotus menee myös tältä osin
pidemmälle kuin EU-oikeus edellyttää,
se on valiokunnan mielestä perusteltu järjestelmän
selkeyden vuoksi. Ratkaisu yksinkertaistaa menettelyä kaikkien
kannalta, eikä sillä ole käytännössä vaikutusta
verotuottoihin.
Syrjimättömyyden kannalta on lisäksi
olennaista, että verotusmenettelylain mukainen verotus
olisi jatkossa mahdollinen jo ennakkoperinnässä.
Verokohtelu olisi siis myös tältä osin yhteneväinen
yleisesti verovelvollisten kanssa, joskin sekin edellyttää verovelvollisen
omaa aktiivisuutta. Verovelvollisen antamat tiedot mm. vähennyksistä ja
muualta kuin Suomesta saatavasta tulosta ovat käytännössä välttämättömiä verotuksen
toimittamiseksi. Esitys on siten tältä osin perusteltu.
Valiokunta ei näe muutostarvetta myöskään siltä osin
kuin rajoitetusti verovelvollisen verotuksessa on tarkoitus soveltaa
keskimääräistä kunnallisveroprosenttia.
Yleensähän kunnallisvero määräytyy — ja
siis myös vaihtelee — henkilön asuinkunnan
mukaan. Koska rajoitetusti verovelvollisella ei ole asuinkuntaa
Suomessa, samaa perustetta ei voida soveltaa. Tällä saattaa olla
vaikutusta yksittäistapauksessa, mutta kysymys on perusteiltaan
erilaisesta tilanteesta. Asiasta ei ole myöskään
EU-tuomioistuimen ratkaisua, eikä siten ole edellytetty
esimerkiksi sitä, että verotuksessa
tulisi soveltaa alinta kunnallisveroprosenttia. Esitystä on
pidetty hyväksyttävänä myös
valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Se varmistaa rajoitetusti
verovelvollisen ansiotulojen verotuksen EU-oikeudenmukaisuuden
riittävällä tavalla EU-oikeuden kehityksen
tämänhetkisessä vaiheessa.
Eräitä näkökohtia
Esityksessä on siis pyritty siihen, ettei verotusmenettelylain
mukainen verotus muodostu rajoitetusti verovelvollisille myöskään
edullisemmaksi kuin täällä asuvilla.
Valiokunta pitää tätä yhdenvertaisuuden
vuoksi välttämättömänä. Tämä on
varmistettu ulkomaantulon progressiovaikutusta koskevalla säännöksellä.
Suomessa veronalaisen ansiotulon verokantaan vaikuttaisivat
siten yleensä myös henkilön muualla ansaitsemat
tulot. Säännöstä ei sovellettaisi
kuitenkaan eräissä tapauksissa, joissa verotuksen
taso on jo lähtökohtaisesti riittävä.
Tällainen tilanne vallitsee mm. silloin, kun ETA-valtiossa
asuva henkilö saa puhtaista ansiotuloistaan vähintään 75
prosenttia Suomesta. Muualta saatua tuloa ei otettaisi huomioon
myöskään silloin, kun Suomesta saatu
tulo on yksinomaan eläketuloa, joka verotetaan jo nykyisen
lain mukaan verotusmenettelylain mukaisesti. Rajaukset
ovat perusteltuja ja takaavat syrjimättömän
kohtelun mahdollisimman yksinkertaisin keinoin.
Edellä on viitattu niin ikään siihen,
että verotusmenettelylain mukainen verotus edellyttää velvollisuutta
selvittää luotettavasti maailmanlaajuiset tulot
ja niihin kohdistuvat vähennykset. Automaattinen tietojenvaihto
ei ole riittävän kattavaa edes EU- ja ETA-maiden
välillä, eikä se tarjoa ainakaan vielä toimivaa
vaihtoehtoa. Verovelvollisen hankkima luotettava selvitys
on tähän nähden käytännössä ainoa
keino oikeaan lopputulokseen pääsemiseksi. Esitys
on tähän nähden perusteltu. Ehdotettu
menettely on lisäksi sikäli joustava, että verotusmenettelylain mukaista
verotusta voi pyytää verotuksen eri vaiheissa,
ennakkoperinnässä, verotusta toimitettaessa tai
jälkikäteen oikaisuvaatimusteitse. Näin
voidaan varmistaa, että rajoitetusti verovelvollinen saa
tahtoessaan verotusmenettelylain mukaisen verotuksen.
Ehdotettu ratkaisumalli merkitsee toisaalta myös sitä,
että ansiotulojen lähdeverotus olisi edelleen
mahdollinen myös jatkossa. Valiokunta pitää tätä perusteltuna,
koska lähdeverotus tarjoaa yksinkertaisen ja tehokkaan
tavan verottaa lähdevaltiossa saatu tulo. Merkitystä voi
olla joissain tapauksissa myös sillä, että verotusmenettelyä koskeva
valinta olisi lopullinen. Verovelvollinen ei voisi siten
esimerkiksi valita itselleen kunakin vuonna suotuisinta verokohtelua.
Kokonaisuus on näin kaikkiaan tarkoituksenmukainen, vaikka
valintamahdollisuus ei itsessään poista
lähdeverotuksen mahdollista EU-oikeuden vastaisuutta yksittäistapauksessa.
Esityksen vaikutuksista
Esityksen vaikutuksille on haettu johtoa vuonna 2006 toteutetusta
rajoitetusti verovelvollisten eläketulojen uudistuksesta,
jolloin eläketuloista maksettujen lähdeverojen
määrä puolittui. Jos näin kävisi
myös nyt, verotulot pienenisivät noin 16—18
milj. euroa vuosittain. Toisaalta tiedetään, että valtaosa
ulkomaille maksettavista eläkkeistä on varsin
pieniä, ja että pienten eläketulojen
verotus on kiinteää lähdeverotusta huomattavasti
kevyempää. Näin ei ole välttämättä muiden
ansiotulojen laita. Verotulovaikutus voi siis olla edellä esitettyä pienempikin,
etenkin, kun verovelvollisille jää verotusmenettelyä koskeva
valintamahdollisuus, toisin kuin eläketulon verotuksessa.