Perustelut

Esityksen taustaa

Hallitus esittää, että eduskunta hyväksyisi euromaiden ja Euroopan rahoitusvakausvälineen muodostaman erityisrahoitusyhtiön välillä laaditun puitesopimuksen. Sopimus sisältää yhtiön varainhankintaa, sen myöntämää lainoitusta, lainaa hakeneen maan sopeutusohjelmaa ym. päätöksentekoa koskevat menettelytapaohjeet. Sopimus on samalla myös euromaiden välinen Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskeva osakassopimus.

Puitesopimuksen taustalla on Ecofin-neuvoston 9. ja 10.5.2010 pitämässään kokouksessa sopima laaja, yhteensä 750 mrd. euron suuruinen Euroopan talouden vakauttamispaketti. Se rakentuu Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista (60 mrd. euroa) sekä nyt kyseessä olevasta Euroopan rahoitusvakausvälineestä, jonka varainhankintaa euromaat ovat sitoutuneet takaamaan 440 mrd. euron määrään saakka. Näistä kahdesta rahoitusinstrumentista ensimmäinen eli Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi on ensisijainen, ja rahoitusyhtiön lainoitusta voidaan hakea vasta siinä vaiheessa, kun mainitut 60 mrd. euroa on jo käytetty. Lisäksi molempien rahoitusinstrumenttien rinnalla käytetään IMF:n rahoitusta, jonka suuruus on 250 mrd. euroa.

Hallitus on jo antanut eduskunnalle erillisen esityksen Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista (HE 71/2010 vp). Sen ensimmäinen käsittely on päättynyt eduskunnan täysistunnossa 16.6.2010. Suomen takausvastuu on lakiehdotuksen mukaan enintään 7,9 mrd. euroa, mikä vastaa Suomen osuutta Euroopan keskuspankilta merkitystä pääomaosuudesta. Valtiovarainvaliokunta on pitänyt esityksestä antamassaan mietinnössä VaVM 22/2010 vp takausten hyväksymistä välttämättömänä, sillä valtiontakaukset ovat kiinteä osa euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi tähtäävää toimenpidekokonaisuutta.

Nyt käsiteltävänä oleva puitesopimus on edellytys rahoitusyhtiön toiminnan käynnistämiselle. Valiokunta pitää sen vuoksi myös puitesopimuksen hyväksymistä välttämättömänä ja puoltaa siksi hallituksen esityksen hyväksymistä.

Puitesopimuksen sisältö

Euroalueen 16 jäsenvaltion ja Euroopan rahoitusvakausvälineen välinen puitesopimus hyväksyttiin 7.6.2010, jolloin myös Euroopan rahoitusvakausväline -niminen erityisrahoitusyhtiö perustettiin Luxemburgiin. Puitesopimus käsittelee menettelyjä, joita noudatetaan, jos jokin euroalueeseen kuuluva valtio pyytää lainoitusta muilta euroalueeseen kuluvilta valtioilta. Puitesopimukseen sisältyvät myös menettelytavat, joita noudatetaan Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankinnassa ja takauksissa.

Puitesopimuksen keskeinen lähtökohta on se, että lainaa hakeva maa joutuu käynnistämään tarkoin sovitut toimet julkisen taloutensa tasapainottamiseksi. Sopimuksen mukaan komissio laatii ensin yhdessä Euroopan keskuspankin ja IMF:n kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan lainaa hakevan valtion kanssa. Muiden euroalueiden jäsenvaltioiden on hyväksyttävä yhteisymmärryspöytäkirja, minkä jälkeen komissio tekee yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa markkinatilannearvioon perustuvan ehdotuksen lainaohjelman keskeisistä ehdoista.

Ennen lainaohjelman mukaisen lainan maksamista komissio esittää yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa vielä kertomuksen, jossa tarkastellaan sitä, miten kyseinen lainansaaja noudattaa yhteisymmärryspöytäkirjassa ja siihen mahdollisesti liittyvässä neuvoston päätöksessä asetettuja ehtoja. Takaajat arvioivat ohjelman noudattamista ja päättävät yksimielisesti, sallivatko ne kyseisen lainan maksamisen. Jos takaajat katsovat yksimielisesti, että lainansaaja on noudattanut lainaohjelman ehtoja, ja ovat tyytyväisiä yhteisymmärryspöytäkirjan ehtojen noudattamiseen, rahoitusyhtiötä pyydetään tekemään ehdotus yksityiskohtaisiksi lainaehdoiksi. Jos ehdotus hyväksytään, yhtiö vahvistaa lainan ehdot ja ryhtyy myös toimenpiteisiin varainhankintavälineiden liikkeelle laskemiseksi tai niissä osallisena olemiseksi.

Euromaiden antamiin takauksiin sisältyy ylitakaus, sillä takaukset ovat 120 prosenttia kyseisten varainhankintavälineiden määrien tarkistetusta osallistumisosuudesta. Ylitakauksen tarkoituksena on taata yhtiön liikkeeseen laskemille velkakirjoille paras mahdollinen luottoluokitus.

Myös ohjelman toimeenpanon seuranta on tarkoin säänneltyä. Jos yhtiö saa tiedon lainaohjelman mukaisen velvoitteen noudattamatta jättämisestä, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta takaajille sekä ehdotettava, miten laiminlyönnin johdosta toimitaan.

Yhtiön päätöksenteossa korostuu yksimielisyyden vaatimus, sillä kaikki takaajien vastuisiin vaikuttavat ja yhtiötä koskevat keskeiset päätökset tehdään yksimielisesti euroalueeseen kuuluvien valtioiden kesken. Kullakin euroalueeseen kuuluvalla valtiolla on oma jäsen yhtiön hallituksessa.

Järjestelyssä on varauduttu myös siihen, että huonossa taloudellisessa tilanteessa oleva Kreikka ei osallistu ohjelmaan eikä myöskään se valtio, joka pyytää lainaa tai saa taloudellista tukea vastaavasta ohjelmasta. Tästäkään huolimatta yksittäisen takaajavaltion takausvastuu ei nouse korkeammaksi kuin puitesopimuksessa sovittu enimmäismäärä, joka on Suomen kohdalla 7,9 mrd. euroa.

Puitesopimus tulee voimaan, kun vähintään viisi euroalueeseen kuuluvaa valtiota, joiden osuudet muodostavat takausten yhteismäärästä vähintään kaksi kolmasosaa, ovat saattaneet sopimuksen kansallisesti voimaan ja ilmoittaneet siitä Euroopan rahoitusvakausvälineelle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan useimmissa euromaissa puitesopimusta ei saateta parlamentin käsiteltäväksi, vaan sen katsotaan olevan osa sopimuksen täytäntöönpanoa ja siitä voidaan päättää hallinnollisella päätöksellä.

Suomessa eduskunta on muutoinkin kytketty asian käsittelyyn erittäin tiiviisti, sillä toisin kuin muissa maissa, valtioneuvoston on ennen valtiontakuiden myöntämistä annettava eduskunnalle tiedonanto asiasta (valtiontakuita koskevan lakiehdotuksen 3 §). Koska tiedonanto on annettava jokaisen takausjärjestelyn yhteydessä erikseen, voi se käytännössä merkitä sitä, että eduskunta joudutaan kutsumaan koolle myös istuntokauden ulkopuolella.

Takauksia myönnetään 30.6.2013 tai sitä aiemmin tehtyjen lainaohjelmien rahoittamisen helpottamiseksi. Puitesopimus on voimassa niin kauan kuin tehtyjen lainoitussopimusten tai Euroopan rahoitusvakausvälineen liikkeeseen laskemien velkakirjojen velat on maksettu takaisin ja takaajille on maksettu kaikki näille tulevat suoritukset.

Johtopäätökset

Valiokunta pitää puitesopimuksen hyväksymistä välttämättömänä erityisrahoitusyhtiön toiminnan käynnistämiseksi. Vakautuspaketin uskottavuuden ja rahoitusmarkkinoiden vakauttamisen edistämiseksi on myös tärkeää, että yhtiön perustamiseen ja sen toiminnan käynnistämiseen liittyvät toimet suoritetaan mahdollisimman nopeasti, jotta yhtiö on toimintakykyinen ja tarvittaessa valmis konkreettiseen päätöksentekoon.

Puitesopimus varmistaa osaltaan sen, että mahdollista takauspäätöstä sekä yhtiön varainhankintaa edeltää monivaiheinen ja tarkkaan säännelty prosessi, jossa vaaditaan takaajamaiden yksimielisyyttä. Mikäli lainoitusta joudutaan hakemaan rahoitusyhtiöltä, on päätöksenteon keskeisenä lähtökohtana, että rahoitus sidotaan tiukan ehdollisen talouden sopeutusohjelman noudattamiseen. Rahoitusyhtiön asettamat velvoitteet ja vaatimukset ovat todennäköisesti niin tiukkoja, että ne kaventavat tuntuvasti tukea saavan maan kansallista talouspoliittista päätösvaltaa. Tämän odotetaan toimivan myös ennalta ehkäisevästi, sillä tietoisuuden tiukasta sopeutusohjelmasta uskotaan lisäävän euromaiden halukkuutta huolehtia taloutensa vakauttamisesta kansallisin toimin. Sopeutumisohjelman tiukat ehdot estävät myös avustuksiin helposti liittyvää moraalikatoa.

Mitä tulee takaukseen liittyviin riskeihin, valiokunta viittaa varsinaista takausta koskevaan hallituksen esitykseen sekä siitä antamaansa mietintöön, jossa se on arvioinut takaukseen liittyvät riskit vähäisiksi. Kuten valiokunta jo tuolloin totesi, takaukseen liittyy kuitenkin aina riski takausvastuiden realisoitumisesta. Euromaiden talouksien vakauttamiseen liittyvät Suomen vastuut ovat Kreikan valtiolle myönnetty laina mukaan lukien jo lähes 10 mrd. euroa. Näiden vastuiden konkretisoituminen heikentäisi tuntuvasti Suomen julkisen talouden kestävyyttä.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat kuitenkin olleet edelleen yksimielisiä siitä, että julkisia talouksia uhkaavat riskit olisivat huomattavasti suurempia, mikäli talouden vakauttamispakettia ei olisi saatu aikaiseksi. Jos nopeita päätöksiä ei olisi tehty, vaarana olisi ollut Kreikasta alkaneen finanssikriisin laajeneminen Euroopan tai pahimmillaan maailmanlaajuiseksi kriisiksi. Tämä olisi väistämättä pysäyttänyt jo hienoisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun. Uuden finanssikriisin seuraukset olisivat kuitenkin huomattavasti aiempaa vakavampia, sillä useimmilla mailla ei ole enää mahdollisuuksia mittaviin taloutta elvyttäviin toimiin.

Ecofin-neuvoston toukokuun alussa tekemien päätösten täytäntöönpano on edennyt nopeasti, ja myös asiaan liittyvät hallituksen esitykset on jouduttu käsittelemään eduskunnassa varsin kireällä aikataululla. Valiokunta pitää asioiden kiireisiä käsittelyaikatauluja valitettavina, mutta toteaa kuitenkin samalla, että viivyttely lisää riskiä ja että on myös Suomen edun mukaista, että euroalueen talouksia vakauttavat toimet toteutetaan ripeästi ja määrätietoisesti.

Euroopan talouden vakautusmekanismi on vaikuttanut toivotulla tavalla ja tehdyt päätökset ovat rauhoittaneet markkinoita, mutta vakauttamistoimien riittävyydestä ei ole vieläkään täyttä varmuutta. Euroalueen kriisi on monen tekijän summa, ja talouden luottamuksen palauttaminen on monessa maassa vaikea ja pitkä prosessi, jonka onnistumista on käytännössä mahdoton ennakoida. On kuitenkin merkittävää, että useat euromaat ovat viime viikkojen aikana jo tehneet talouksia vakauttavia päätöksiä ja että Eurooppa-neuvosto on 17.6.2010 pitämässään kokouksessa linjannut toimia, joilla parannetaan mm. talouspolitiikan koordinaatiota.

Valiokunta toteaa, että tilanteen vakauttaminen ja uusien kriisien ehkäisy edellyttävät monipuolisia talous- ja finanssipolitiikan toimia, joihin kaikkien euro- ja unionimaiden on sitouduttava. Valiokunta painottaa erityisesti talouspolitiikan kurinalaisuuden selvää parantamista, sillä ongelmien eräänä keskeisenä syynä on liian löysä talous- ja finanssipolitiikka. Sovittuihin sääntöihin on sitouduttava entistä paremmin ja liiallisiin alijäämiin on puututtava aiemmin. Valiokunta katsoo, että jatkossa tarvitaan myös sijoittajien ja luottolaitosten aiempaa vastuullisempaa toimintaa ja parempaa riskienhallintaa.

Lopuksi valiokunta toteaa, että Espanjan kuningaskunta on eräänä euromaana hyväksynyt ja allekirjoittanut puitesopimuksen, mutta Espanjaa koskeva maininta puuttuu lakiehdotuksen nimikkeestä, samoin kuin lakiehdotuksen 1 §:stä sekä sopimuksen hyväksymistä koskevasta ponnesta. Valiokunta ehdottaa näiden virheiden korjaamista.