Perustelut
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna.
Esityksen tarkoituksena on täsmentää Harmaan
talouden selvitysyksiköstä annetun ja viime vuoden
alusta voimaan tulleen erityislain viranomaiskäsitettä.
Sen lisäksi lakiin ehdotetaan eräitä teknisluonteisia
tarkennuksia, jotka koskevat selvitysyksikön mahdollisuutta
saada tietoja muulta Verohallinnolta. Nämä tarkennukset ovat
valiokunnan mielestä asianmukaisia, eikä lausuntovaliokunnillakaan
ole ollut niistä huomautettavaa. Esitys voidaan hyväksyä siten
näiltä osin muuttamattomana.
Valiokunta käsittelee näistä syistä seuraavassa
yksinomaan tarkennusta viranomaisen määritelmään
(2 §:n 4 kohta).
Taustaa
Lakiin sisältyvä viranomaisen käsite
on määritelty viranomaisen toiminnan julkisuudesta
annetun lain (621/1999) eli ns. julkisuuslain
4 §:n nojalla. Tarkoitus oli alun perin, että käsitteet olisivat
yhteneväiset eli selvitysyksiköstä annetun
lain viranomaisella tarkoitettaisiin täysin samoja
tahoja kuin julkisuuslaissa. Eduskunta rajasi käsitteen
alaa kuitenkin perustuslakivaliokunnan huomautusten (PeVL
38/2010 vp) jälkeen sillä tavoin
kuin valtiovarainvaliokunta oli mietinnössään
ehdottanut (VaVM 45/2010 vp). Selvitysyksikköä koskevan
lain viranomaiskäsite muodostui näin suppeammaksi
kuin julkisuuslaissa. Rajatumpi käsite oli kuitenkin perusteltu henkilötietojen
suojaan liittyvien perusoikeusnäkökohtien vuoksi.
Harmaan talouden selvitysyksikkö on toiminut reilun
vuoden, ja tänä aikana on ilmennyt, että viranomaisen
määritelmä muodostui yksikön
tehokkaan toiminnan kannalta eräiltä osin turhan
kapeaksi. Selvitysyksikkö ei ole nimittäin oikeutettu
saamaan tietoja sellaisilta yhteisöiltä, laitoksilta
tai yksityisiltä henkilöiltä, jotka hoitavat
julkista tehtävää lain tai asetuksen
tai muun säännöksen tai määräyksen
perusteella ja käyttävät siinä yhteydessä julkista
valtaa. Viranomaisasema perustuu näissä tilanteissa
julkisuuslain 4 §:n 2 momenttiin. Tällaisia
harmaan talouden torjunnan kannalta merkittäviä toimijoita
ovat esimerkiksi Eläketurvakeskus, Työttömyysvakuutusrahasto
ja Tapaturmavakuutus-laitosten liitto ry silloin, kun
ne hoitavat julkista tehtävää.
Esityksellä yritetään siis korjata
tämä puute sisällyttämällä viranomaisen
määritelmään myös julkisuuslain
4 §:n 2 momentissa tarkoitetut tilanteet. Viranomaisen
käsite jäisi kuitenkin tällaisen tarkennuksen
jälkeenkin selvitysyksikköä koskevassa
laissa suppeammaksi kuin julkisuuslaissa.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunta on antanut lausunnon sekä alkuperäisestä hallituksen
esityksestä (HE 163/2010 vp)
vuonna 2010 että nyt käsiteltävänä olevasta
tarkentavasta esityksestä. Nyt annetussa lausunnossa uudistetaan
aiemman lausunnon viranomaisen käsitettä koskeva
osio.
Valiokunta on kiinnittänyt lisäksi valtiovarainvaliokunnan
vakavaa huomiota tarpeeseen rajoittaa käsitteen sisältöä.
Se tulisi rajata lausunnon mukaan vain sellaisiin toimijoihin, jotka
hoitavat elinkeinotoimintaan liittyviä lupa-. tarkastus-
tai valvontatehtäviä tai jotka muutoin tehtävissään
käsittelevät olennaisesti elinkeinotoimintaa koskevia
asioita tai esimerkiksi jakavat avustuksia, tukia tai etuuksiaPerustuslakivaliokunta
on todennut sinänsä alun perin, että selvitysyksikköä koskevalle
lakiesitykselle on painavat yhteiskunnalliset perusteet ja että esityksellä tavoitellaan
varsin hyväksyttäviä päämääriä.
Alkuperäinen lakiehdotus täytti myös
riittävällä tavalla ne yleiset vaatimukset,
jotka juontuvat perustuslain 10 §:n 1 momentissa
säädetystä henkilötietojen suojasta
ja lailla säätämisen vaatimuksesta sekä niitä koskevasta
perustuslakivaliokunnan soveltamiskäytännöstä (PeVL
38/2010 vp).. Lakiehdotus voidaan käsitellä kuitenkin
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Tarkastusvaliokunnan lausunto
Tarkastusvaliokunta on pitänyt hallituksen esitystä tarpeellisena
ja kannatettavana. Ehdotetut muutokset ovat valiokunnan mielestä lähinnä teknisiä,
ja niillä parannetaan selvitysyksikön toimintamahdollisuuksia
ja yksikön laatimien selvitysten sisältöä.
Esityksellä ei laajenneta myöskään
olennaisesti selvitysyksikön tiedonsaantioikeuksia. Valiokunta
on kiinnittänyt pikemminkin huomiota tarpeeseen täydentää lainsäädäntöä,
jotta selvitysyksikkö voisi tehdä ns. velvoitteidenhoitoselvityksiä myös
työhallintoon, työsuojeluun tai ulkomaalaisrekisteröintiin
liittyvän valvonnan tueksi. Tämä ei ole
toistaiseksi mahdollista näiden viranomaisten omien
tiedonsaantioikeuksien rajallisuuden vuoksi.
Valtiovarainvaliokunnan kanta
Valiokunta ehdottaa, että viranomaisen määritelmää tarkennetaan
perustuslakivaliokunnan lausunnossa kuvatuin tavoin. Lakiehdotuksessa olevaa
viittausta julkisuuslain 4 §:n 2 momenttiin täydennettäisiin
siten taloudelliseen toimintaan liittyvällä kytkennällä.
Laissa tarkoitettuja viranomaisia olisivat siten julkisuuslain
4 §:n 1 momentin 1—7 kohdassa tarkoitetut
viranomaiset, kuten nykyisin, ja julkisuuslain 4 §:n
2 momentissa tarkoitetut yhteisöt, laitokset, säätiöt
ja yksityiset henkilöt, kuten hallitus on esittänyt.
Lisäksi edellytettäisiin, että näillä tahoilla
on tai voi olla tietoja organisaatioiden tai ns. organisaatiohenkilöiden taloudellisesta
toiminnasta, taloudellisesta asemasta, julkisoikeudellisten velvoitteiden
hoitamisesta tai kytkennöistä muihin organisaatioihin
tai organisaatiohenkilöihin (Valiokunnan muutosehdotus).
Näin tarkennettu säännös ottaa huomioon
sekä perusoikeuksien suojan että harmaan talouden
torjuntaan liittyvät tietotarpeet.
Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että vaikka viranomaisen
käsite on keskeinen erityislaissa, se ei ratkaise yksinään
selvitysyksikön tiedonsaantioikeutta. Tiedonsaanti edellyttää aina
tietopyynnön kohteelta viranomaisaseman lisäksi myös
sitä, että selvitysyksiköllä on
oikeus saada tietoja selvityksiään varten. Ns. ilmiöselvityksiä koskevasta
tiedonsaantioikeudesta säädetään erityislain
4 §:ssä ja ns. velvoitteidenhoitoselvityksiä koskevasta
tiedonsaantioikeudesta lain 7 §:ssä.
Kummassakin lainkohdassa edellytetään
mm., että pyydetyt tiedot ovat välttämättömiä selvitysten
laatimiseksi. Tiedonsaantioikeus velvoitteidenhoitoselvityksiä varten
edellyttää lisäksi sitä, että erityislain
6 §:ssä olevat edellytykset selvityksen
käyttötarkoituksesta täyttyvät.
Selvitysyksikön tiedonsaantioikeus on siis rajattu
sekä viranomaisaseman että laissa osoitetun välttämättömyys-
ja käyttötarkoitussidonnaisuuden kautta. Pelkkä viranomaisasema
ei siis yksin riitä. Hyvä esimerkki tästä on
työvoimahallinto. Yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa
lisää myös se, että selvitysyksikön
tehtävät rajoittuvat vain organisaatioiden kautta
tapahtuvaan toimintaan. Selvitysyksikkö ei siis tarkastele
esimerkiksi yksityishenkilön sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä.
Valiokunta katsoo edellä olevan perusteella, että lakiehdotus
voidaan hyväksyä valiokunnan ehdottamassa muodossa.