Perustelut
1 Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen
Kohtuuhintaisen asumisen edistäminen
Talousarvioesitys toteuttaa hallituksen 14.2.2008 hyväksymää asuntopoliittista
toimenpideohjelmaa, jossa määritellään
hallituskauden keskeiset asuntopoliittiset toimenpiteet. Valiokunta
pitää hyvänä toimenpideohjelman
painopisteitä, joita ovat kasvukeskuksien asuntotarjonnan
asumisen kohtuuhintaisuuden toteutumisen edistäminen, yhdyskuntarakenteen
eheyttäminen, heikommassa asemassa olevien asumistilanteen
parantaminen sekä asuinrakennuksien hyvän ylläpidon
ja viihtyisien asuinympäristöjen kehittämisen
edistäminen. Näiden kokonaisuuksien kehittämisen
yksityiskohtaisia tavoitteita on määritelty erillisissä ohjelmissa,
joita ovat 1) valtion ja Helsingin seudun kuntien aiesopimus
toimenpiteistä tontti- ja asuntotarjonnan parantamiseksi
Helsingin seudulla 2) pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma
ja 3) korjausrakentamisen strategia (välimietintö 3.7.2008).
Asumismenojen kalleus on ollut ongelmana erityisesti Helsingin
seudulla ja suurimmissa kasvukeskuksissa sekä kotitalouksien
itsensä että työmarkkinoiden toimivuuden
ja talouden kasvuedellytysten kannalta. Pieniä asuntoja
ja vuokra-asuntoja on riittämättömästi,
eivätkä asumistarpeet ja asuntotarjonta ole kohdanneet.
Valiokunta toteaa, että suhdannetilanne on selvästi
heikentynyt talousarvioesityksen laatimiseen nähden. Maailman
rahoitusmarkkinoiden kriisi on heijastunut myös Suomeen,
ja se on näkynyt jo asuntomarkkinoilla. Uusien asuntojen
kysyntä alkoi heikentyä jo vuosi sitten, ja rakennusalan
näkymät vastaavasti, joten asuntotuotantokin on
lähes pysähdyksissä. Kansainvälinen
finanssikriisi on vielä pahentanut tilannetta olennaisesti.
Valiokunta korostaa tarvetta varautua lisäämään
julkista rakentamista ja erityisesti valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa
kasvukeskuksissa tulevana vuonna, kun rakennuskustannus- ja suhdannekehitys
antavat siihen todennäköisesti hyvät
edellytykset. Tuettua vuokra-asuntotuotantoa tulee saada nopeasti
liikkeelle. Etenkin pääkaupunkiseudun kuntien
tulee varmistaa edullisia tontteja vuokra-asunnoille. Talousarvioesityksen
tavoitteena on 6 000 asunnon rakentamisen aloittaminen, mutta määrä on
jäämässä vuodelta 2008 hieman
yli 4 000:een, eikä valtuutta saatane täysimääräisesti
käyttöön myöskään
vuonna 2009 ilman erityisiä lisätoimenpiteitä.
Kansainvälisen rahoituskriisin seurauksena myös
suomalaisten luottolaitosten jälleenrahoituksen kustannukset
ovat nousseet selvästi, eikä osa luottolaitoksista
ole kiinnostunut antamaan lainatarjouksia korkotukilainoitukseen.
Suhteellisesta pienuudestaan huolimatta on siksi tärkeä myös
talousarvioesitykseen sisällytetty valtuus myöntää määräaikaisia
käynnistysavustuksia enintään 10 miljoonaa
euroa valtion ja Helsingin seudun kuntien väliseen aiesopimukseen
sitoutuneissa ja sitä toteuttavissa kunnissa. Avustukset
suunnataan niille, jotka rakentavat vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen
korkotuesta annetun lain mukaisia vuokra- tai asumisoikeusasuntoja
muille kuin erityisryhmille (10 000 euroa asuntoa kohden). Tarpeen
on edelleen myös määräaikainen
7 miljoonan euron valtuus uusien asuntoalueiden kunnallistekniikan
rakentamiseen.
Asuntotonttitarjonnan riittävyys ja monipuolisuus ovat
edellytyksiä kohtuuhintaisen ja erilaiset asumistarpeet
täyttävän asuntotarjonnan turvaamiseksi.
Suuria odotuksia kohdistuukin erityisesti aiesopimukseen, jolla
Helsingin seudun kunnat ovat yhdessä asettaneet 12 000—13 000
asunnon vuosituotantotavoitteen, josta 20 prosenttia toteutetaan
kohtuuhintaisena valtion tukemana vuokra-asuntotuotantona. Valiokunta
esittää, että
valtiovarainvaliokunta erityisesti seuraa kansainvälisen
rahoituskriisin kehitystä ja vaikutusta asuntomarkkinatilanteeseen.
Valiokunta korostaa tarvetta varautua tilanteen muuttumisen mukaan
eri keinoin vaikuttamaan asuntomarkkinoihin erityisesti kohtuuhintaisen
vuokra-asuntotuotannon käynnistämiseksi. Valiokunta
on päättänyt myös osaltaan seurata
kehitystä.
Asumisen ilmastovaikutuksista
Asumisen kohtuuhintaisuuden edistämisen ohella tärkeä tavoite
on yhdyskuntarakenteen eheyttäminen kaupunkiseuduilla ja
asumisen ilmastopäästöjen vähentäminen.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta on olennaista parantaa asumisen
energiatehokkuutta, sillä rakennusten lämmitys
aiheuttaa noin 30 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja
noin 40 prosenttia energiankulutuksesta. Asuntopoliittisen toimenpideohjelman
mukaisesti Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA valmistelee
parhaillaan ehdotusta korjausrakentamisen koerakentamisohjelmaksi
ja asumisen kehittämishankeohjelmaksi vuosille 2009—2012.
Energiatehokkuudelle on siinä hahmoteltu visiota, jonka
mukaan vuonna 2020 kaikki uudisrakentaminen ja kolmasosa korjausrakentamisesta
toteutetaan passiivitalon tasoisina ratkaisuina. Vuonna 2030 kaikki
uudet rakennukset toteutettaisiin nollaenergiataloina ja koko korjausrakentaminen
passiivitalon tasoisina ratkaisuina. TEKESin Kestävä yhdyskunta
-ohjelman tavoitteena on synnyttää merkittävästi
uutta ja uudistuvaa liiketoimintaa kestävien ja energiatehokkaiden
alueiden ja rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa
sekä niiden korjauksessa.
Valiokunta pitää korjausrakentamisen kehittämisohjelmaa
merkittävänä, sillä vain uudisrakentamisen
energiatehokkuutta sääntelemällä toimenpiteet
kohdistuvat vain marginaaliseen osaan rakennuskantaa. Ilmasto- ja
energiapoliittisesti on tärkeää kohdistaa
energiatehokkuuden tehostamistoimenpiteet koko rakennuskantaan sekä pysäyttää yhdyskuntarakenteen
hajautuminen. Se edellyttää täydennysrakentamisen
lisäämistä sekä uusien asuntoalueiden
sijoittamista yhdyskuntarakenteen ja joukkoliikenneyhteyksien kannalta
tarkoituksenmukaisella tavalla. Valiokunta korostaa, että vuonna
2008 toimintansa aloittaneen Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen
rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisen edistäjänä tulee
tunnistaa ja toimintaedellytykset turvata.
Valiokunta pitää ilmastopoliittisten tavoitteiden
kannalta erittäin tarpeellisena korjaustoimintaan myönnettävien
avustusten (35.20.55) nousevaa kehitystä. Energiatehokkuutta
parantaviin investointeihin kerros- ja rivitaloissa on tarkoitus
käyttää tästä 20 miljoonaa
ja 2 miljoonaa pientaloissa asuville tarveharkintaisena avustuksena
sekä korjaus- ja terveyshaitta-avustuksiin yhteensä 46,5
miljoonaa euroa. Pientalojen energiakorjauksia tuetaan verotuksen
kautta kotitalousvähennyksen keinoin. Korjausavustuksilla tuetaan
ikääntyvien ja vammaisväestön
kotona asumista painopisteenä edelleen hissien rakentaminen
sekä vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaaminen kotona
asumisen mahdollistamiseksi.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
myös rakennusperinnön hoitoon tarkoitetun määrärahan
(35.20.64) tasoon. Määrärahaa käytetään
pääasiassa yksityisten omistajien avustamiseen
arvokkaan rakennusperinnön säilyttämisen
turvaamiseksi suojeluarvojen mukaisella tavalla. Määrärahaksi
esitetään edellisten vuosien tapaan 2,35 miljoonaa
euroa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että hakemuksia on jouduttu jatkuvasti hylkäämään
määrärahan pienuuden vuoksi, mikä vaarantaa
kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä jälkipolville.
Erityisryhmien avustusvaltuus
Talousarvioesityksessä ehdotetaan erityisryhmien investointiavustusvaltuuden
säilyttämistä vuoden 2008 tasolla 85
miljoonassa eurossa, mikä on välttämätöntä erityisryhmien
vähenevien laitoshoitopaikkojen korvaamiseksi
tuettujen asumispalvelujen keinoin. Haasteena on toteuttaa tavoitteet
pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta ja siirtymisestä vammaisten
laitoshoitomallista tuettuun asumiseen sekä vastata heikkokuntoisten
vanhusten määrän nopeaan kasvuun. Valiokunta
korostaa, että määrärahan hyvästä tasosta
huolimatta sen riittävyyttä on tarpeen seurata
erityisesti siksi, että avustusprosentteja nostettiin lailla
avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun
lain muuttamisestaYmVM 5/2008 vp — HE 59/2008
vp), laki tuli voimaan 1.7.2008 (2008/448).. Tätä lainmuutosta
käsitellessään valiokunta tähdensi,
että investointivaltuuden riittävyyttä tulee
seurata ja arvioida sen korotustarvetta valtion talousarvion
käsittelyn yhteydessä kuvatut tarpeet huomioon
ottaen. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta esittää,
että
valtiovarainvaliokunta erityisesti seuraa erityisryhmien
asunto-olojen parantamisen investointiavustusvaltuuden riittävyyttä.
2 Ilmastonmuutoksen hillitseminen
Valiokunta on tarkastellut talousarvioesitystä muun
ohella erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikan kannalta. Ilmastonmuutos
on aikakautemme suurimpia haasteita, johon Suomen tulee osaltaan
ja yhdessä muun EU:n kanssa vastata ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi
ja siihen sopeutumiseksi. Hallitus viimeistelee parhaillaan pitkän
aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa, jossa määritellään
Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet ja keinot
osana Euroopan unionia ja sen tavoitteita. Valiokunta painottaa,
että talousarvioesitystä ei ole mahdollista käsitellä irrallaan
strategiasta, vaan ne muodostavat tai ainakin niiden tulisi muodostaa
yhtenäinen kokonaisuus, jossa ilmastopolitiikan eri osa-alueet
kootaan yhteen. Toisaalta strategia sisältänee
myös budjettiesityksen ulkopuolisia ohjauskeinoja, joten
strategiassa luodaan ilmastopolitiikan kehys kaikkine osa-alueineen.
Suomessa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen
haasteet on asetettu kullekin hallinnonalalle erikseen, mistä johtuen
on ymmärrettävää, että talousarvio
on tästä näkökulmasta pirstaleinen.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että kokonaisvaltaiselle
tarkastelulle on jatkossa tarvetta ja talousarvioesityksen rakennetta
ja esitystapaa tulisi kehittää vastaavasti. Päästötavoitteet
tiukentuvat tulevaisuudessa väistämättä,
jolloin myös valtion rahoitustarve kasvanee. Talousarvioesitystä on
siksi tarpeen kehittää siten, että eri
ohjauskeinojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta samoin kuin haitallisia
tai ristiriitaisia kannustimia voidaan tunnistaa ja arvioida nykyistä paremmin.
Veroilla ja maksuilla sekä vähennysoikeuksilla
voidaan vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti päästökehitykseen.
Myös talousarvion selvitysosan tekstien ja yhteiskunnallisten
vaikuttavuustavoitteiden täsmällisyyden edistämisellä on
merkitystä ilmastopolitiikan toteuttamisen kannalta. Erityisen
haasteen muodostaa se, että tarkastelun tulisi olla erityisesti infraratkaisujen
osalta hyvin pitkäjänteistä, tarkastelunäkökulma
kymmenien vuosien päässä. Valiokunta
katsoo, että myös valtiovarainvaliokunnan tulisi
kehittää talousarvioesityksen käsittelyä siten,
että tällainen poikkihallinnollinen kokonaistarkastelu
tulee mahdolliseksi.
Valiokunta toteaa myönteisenä seikkana ilmasto-
ja energiapolitiikan tavoitteita toteuttavien määrärahojen
kasvun. Näitä ovat erityisesti rakennusten korjausinvestointeihin,
energiainvestointitukiin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä päästöoikeuksien
hankintaan osoitetut määrärahat.
Jatkossa on tarpeen arvioida erityisesti valittujen ohjauskeinojen
tehokkuutta ja esimerkiksi sitä, voitaisiinko markkinaehtoisilla
ja -vetoisilla ohjauskeinoilla saada kustannustehokkaammin tuloksia.
Markkinavetoisissa toimissa tuetaan ja katalysoidaan kaupallistamis-
ja markkinoiden kasvuprosessia käyttäen hyväksi
erilaisia markkinamekanismeja ja -voimia, kuten kilpailuttaminen,
julkiset hankinnat, syöttötariffit, informaatio
ja merkinnät. Ohjauskeinojen valinta kuuluu luonnollisesti
pääasiassa ilmasto- ja energiastrategian kokonaisuuteen.
Talousarvioesityksessä tulisi panostaa riittävästi
tutkimukseen ja tuotekehitykseen uusien teknologioiden kehittämiseksi,
samalla kun ohjauskeinojen tulee tukea näiden teknologioiden
saamista käyttöön. Ongelmaksi on muodostumassa
myös pula ympäristötaloudellisen tutkimuksen
ja yleensä alan osaajista. Koulutukseen ja tutkimuksen edistämiseen
on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota.
Kiristyvien päästövähennystavoitteiden
kannalta on olennaista tunnistaa myös välillisesti
ilmastopolitiikan kannalta olennaiset tekijät ja panostaa
kustannustehokkaasti vaikuttavimpiin toimenpiteisiin. Nämä liittyvät
osaltaan yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen kaupunkiseuduilla
sekä maankäytön ja liikenteen muodostaman kokonaisuuden
päästövähennyspotentiaalin hyödyntämiseen.
Valiokunta katsoo, että talousarvioesitys tukee myös
liikennepoliittisen selonteon lähtökohtia ilmastonmuutoksen
hillitsemiseksi. Tavoitteet ja keinot linjataan kuitenkin tarkemmin
tulevassa ilmasto- ja energiastrategiassa. Liikenteen
tukemiseen ja ostopalveluihin esitetään 200 miljoonaa
euroa, josta joukkoliikenteen palvelujen ostoihin ja tukemiseen
yhteensä 99,4 miljoonaa euroa. Joukkoliikenteen kehittämisohjelmien
laadinta on käynnistynyt 15 kaupunkialueella, ja suurten
kaupunkien joukkoliikennetukeen on uusi 5 miljoonan euron tuki.
Valiokunta korostaa liikennesektorin merkitystä ilmastopolitiikassa,
sillä liikenteen kasvihuonekaasupäästöt
muodostavat Suomessa noin viidenneksen kaikista päästöistä.
Tästä näkökulmasta olisi perusteltua
tarkastella mahdollisuuksia tukitason korottamiseen jatkossa. Edellä esitettyyn
viitaten valiokunta esittää, että
valtiovarainvaliokunta harkitsee mahdollisuuksia joukkoliikenteen
tukitason korottamiseen.
Kokonaisuuden kannalta, nyt kun päästökauppajärjestelmä on
voimassa, on tärkeää panostaa päästöjen
vähentämiseen päästökauppasektorin ulkopuolisilla
sektoreilla. Liikenteen ohella näitä ovat kotitaloudet,
pienet ja keskisuuret yritykset sekä julkinen sektori.
Nopein ja kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä on
energiatehokkuuden lisääminen.
Yritysten ja kuluttajien kuten julkisenkin sektorin tiedon kysyntä ilmastonmuutoksen
hillitsemisen keinoista ja energiatehokkuuden edistämistoimenpiteistä on
kasvanut voimakkaasti. Tätä kansalaistietoisuuden
lisääntymistä ei tule jättää hyödyntämättä,
vaan viestintään ja neuvontaan tulee panostaa
riittävästi. Energiansäästön
ja uusiutuvan energian käytön edistämiseen ja
energiatiedotukseen (32.60.20) esitetään 3,4 miljoonaa
euroa, mikä on kuitenkin lisääntyneen
kysynnän vuoksi riittämätön.
Valiokunta katsoo, että keskeistä on turvata puolueettoman ja
neutraalin tiedon tarjonta pitkäjänteisesti eikä projektilähtöisesti.
Neuvonta- ja palvelutoimintaa harjoittavan Motiva Oy:n toiminnan
turvaaminen on ensisijaisen tärkeää,
mutta sen lisäksi on tarpeen harkita alueellisen neuvontaverkoston
perustamista kuntien, kuluttajien ja pk-yritysten neuvomiseksi.
Valiokunta esittää, että tiedotukseen
ja viestintään varattua määrärahaa
korotetaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavien toimenpiteiden
edistämiseksi.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta esittää,
että valtiovarainvaliokunta esittää energiansäästön
ja uusiutuvan energian käytön edistämisen
ja energiatiedotuksen määrärahan nostamista
5 miljoonaan euroon.
Valiokunta toteaa tässä yhteydessä myös,
että valtakunnallisilla luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöillä on
huomattava rooli vuoropuhelussa ja tiedon välittäjinä kansalaisten
ja hallinnon välillä ja ne tekevät tärkeää työtä muun
muassa ilmastonmuutosta koskevan tiedon välittämisessä ja
levittämisessä. Määrärahataso
esitetään säilytettäväksi
ennallaan 2 miljoonassa eurossa (35.01.65), mutta sen käyttöalaa
esitetään laajennettavaksi myös kunnille
ja kuntien virkistysalueiden hankintaa varten perustamille yhteisöille
virkistysaluehankintojen tukemiseen, mikä osaltaan vähentää muiden
käyttökohteiden osuutta. Valiokunta katsoo, että määrärahaa
tulisi nostaa vastaavasti.
3 Itämeren suojelu
Haja-asutuksen jätevesihuolto; siirtoviemärit ja
kiinteistöjen jätevesihuolto
Haja-asutusalueiden ja maaseutuyhdyskuntien jätevesihuollon
tason nostamiseen kohdistuu yhä enemmän paineita
sisävesistöjen ja Itämeren rehevöitymisen
vähentämiseksi ja tilan parantamiseksi. Keskittämällä jätevesien
käsittely isompiin, tehokkaampiin ja toimintavarmempiin
yksiköihin saavutetaan hyviä tuloksia vesiensuojelun
kannalta. Pääosa haja-asutusalueiden ja maaseudun
vesihuollon tuesta kohdistuu verkostohankkeisiin, joilla pyritään
mahdollisimman suureen vaikuttavuuteen.
Siirtoviemärien rakentamista voidaan tukea ympäristötyömäärärahalla
(35.10.77) sekä vesihuoltoavustuksiin tarkoitetulla määrärahalla (30.50.31).
Momentin 35.10.77 määrärahaksi esitetään
11 miljoonaa euroa, mikä on tasoltaan riittämätön.
Alueellisten ympäristökeskusten perusteltujen
esitysten perusteella määrärahan tulisi
olla vähintään kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.
Eduskunta nosti määrärahaa vuodeksi 2008
3 miljoonalla eurolla siten, että määräraha
on nyt 14,2 miljoonaa euroa. Talousarvioesityksen mukaan taso olisi
kuitenkin 11 miljoonaa vuosina 2009 ja menokehyksen mukaisesti vuonna
2010 aleten vuonna 2011 10 miljoonaan euroon. Erityisen ongelman
on muodostanut myös rakennuskustannusten huomattava nousu. Maarakennuskustannusindeksi
on noussut vuoden 2008 aikana 10 % ja vuoteen 2000 verrattuna
noin 40 %, mutta momentin määrärahatasossa
ei ole otettu tätä mitenkään
huomioon.
Siirtoviemärihankkeiden ohella määrärahalla tulisi
pystyä avustamaan isännättömien
pilaantuneiden maa-alueiden kunnostamista. Kiireellisesti kunnostettavia
pilaantuneita alueita, joiden puhdistusvastuuta ei ole mahdollista
osoittaa kenellekään, on arvioitu olevan yli 500
ja pilaantuneita kohteita yleensä noin 20 000.
Valtio on useimmiten osallistunut sellaisten kuntien kunnostettavaksi
jääneiden vanhojen kaatopaikkojen tai teollisuusalueiden
kunnostamiseen, joista on aiheutunut välitöntä ympäristön,
erityisesti pohjavesien pilaantumisvaaraa. Kustannukset ovat usein
niin korkeat, että pienet kunnat eivät niistä selviydy,
ja ilman valtion osallistumista nämä kohteet jäisivät
kunnostamatta.
Valiokunta kiinnittää valtiovarainvaliokunnan
huomiota ympäristötyöt-määrärahatason
pysyvään ongelmallisuuteen. Siirtoviemärihankkeille
on erityinen tarve vuoteen 2013 päättyvän siirtymäajan
loppuun saakka, jolloin kiinteistökohtaiset talousjätevesijärjestelmät
tulee saattaa talousjätevesiasetuksenValtioneuvoston
asetus 542/2003 talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten
viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. vaatimusten
mukaiseksi tai liittää vesihuoltoverkostoon. Alueelliset ympäristökeskukset
selvittävät parhaillaan kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmien
pohjalta viemäriverkostojen laajentamistarvetta alueillaan.
Yksittäisten kiinteistönomistajien kannalta on
keskeistä saada tieto mahdollisesta laajentamisesta ja
verkostoonliittymismahdollisuudesta ennen kuin päätös
kiinteistökohtaisesta puhdistusjärjestelmästä on
tehtävä. Kiinteistökohtaiset puhdistusjärjestelmät
on toteutettava vuoteen 2014 mennessä, ja investoinnit
menevät hukkaan, jos viemäriverkostoa laajennetaan
sen jälkeen. Siten on hyvin perusteltua lisätä tukea
viemäriverkostojen laajentamiseen määräajaksi,
jos halutaan saattaa järkevästi viemäröitävissä olevat
alueet viemäriverkostojen piiriin asetuksen siirtymäajan
puitteissa.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta esittää,
että valtiovarainvaliokunta nostaa ympäristötyöt-määrärahan
(35.10.77) 15 miljoonaan euroon ja varmistaa vähintään tämäntasoisen
rahoituksen koko siirtymäkaudeksi vuoteen 2014 saakka.
Valiokunta toteaa, että vain osa noin 300 000—400
000 kiinteistöstä on ryhtynyt talousjätevesiasetuksen
edellyttämiin toimenpiteisiin. Toimenpiteet tulee toteuttaa
vuoteen 2014 mennessä. Arvioiden mukaan noin viidesosa
vanhoista järjestelmistä täyttää asetuksen
vaatimukset ilman mitään tehostamistoimia, muiden
tulee täyttää vaatimukset joko kiinteistökohtaisilla
järjestelmillä, liittämällä kiinteistö alueella
toimivan vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon tai rakentamalla
yhteinen viemäröinti tai käsittelyjärjestelmä naapureiden
kanssa. Valiokunta katsoo, että toimenpiteisiin ryhtymisen
hitaus on osin epäonnistuneen tiedottamisen seurausta. Uudistuksesta
tiedottamiseen tulee nyt panostaa täytäntöönpanon
vauhdittamiseksi.
Avustusta kiinteistökohtaisten talousjätevesijärjestelmien
parantamiseen voidaan myöntää sosiaalisin
perustein korjausavustusmäärärahasta
(35.20.55). Käytettävissä on ollut 3
miljoonaa euroa, mutta avustusta on myönnetty vain noin 0,3
miljoonaa euroa vuodessa alhaisten tulorajojen vuoksi. Tulorajoja
on nostettu vuosiksi 2008—2010 noin 30 prosentilla, ja
avustusta voi saada enintään 35 prosenttia kustannuksista. Määräraha
on tärkeä kohdentuen eniten tuen tarpeessa oleviin,
mutta kokonaisuuden kannalta sillä ei ole kovin suurta
merkitystä, vaikka sen käyttö jatkossa
kasvaisikin. Valiokunta katsoo, että tulorajojen noston
riittävyyttä tulee seurata ja tarvittaessa harkita
vielä rajojen nostamista nopealla aikataululla.
Laajempaa merkitystä toimenpiteiden vauhdittamisessa
voi olla kotitalousvähennyksellä. Valiokunta katsoo,
että kotitalousvähennyksen tulisi olla hyödynnettävissä myös
jätevesijärjestelmien suunnittelua sekä kunnossapidon
ja hoidon ammattimaisia ostopalveluja käytettäessä.
Hallitusohjelman mukaan hallitus jatkaa toimia asutuksesta,
teollisuudesta, maataloudesta ja haja-asutuksesta tulevan ravinnekuormituksen
vähentämiseksi kansallisen Itämeri-ohjelman
puitteissa ja asetettujen vesiensuojelun suuntaviivojen mukaisesti.
Itämeren maat laativat Itämeren suojeluskenaarion
(ns. Sternin malli) ja selvittävät vaihtoehtojen
yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Vesienhoidon suunnittelulla
vaikutetaan valuma-alueilta tulevan kuormituksen vähenemiseen
ja erityisesti rannikkovesien sekä jokien tilan parantamiseen. Valiokunta
kiinnittää valtiovarainvaliokunnan huomiota siihen,
että Sternin mallin mukaiseen Itämeren suojelun
kustannustehokkuusselvitykseen ei ole osoitettu määrärahaa.
Ylipäänsä talousarvioesityksessä ei
ole Itämeren suojeluun kohdistuvaa rahoitusta sinänsä.
Ruotsi sen sijaan on panostanut taloudellisten vaikutusten selvittämiseen
ja suojelutoimien resursointiin ylipäänsä enemmän.
Eduskunta on edellyttänyt, että hallitus antaa sille
erityisen Itämeri-selonteon. Tämä on
valmisteilla ja annetaan eduskunnalle kevätkauden 2009
aikana. Itämeren suojelussa keskeisiä keinoja
ovat vesienhoitosuunnitelmien laatiminen, EU:n meristrategiadirektiivin
ja Itämeren suojelukomission (HELCOM) Itämeren
suojelun toimintaohjelman (BSAP) toimeenpano sekä Kansainvälisen
Merenkulkujärjestön (IMO) toimintaan vaikuttaminen.
Useissa eri selvityksissä tutkitaan parhaillaan mahdollisuuksia
vähentää kuormitusta mereen, mukaan lukien
nykyisten keinojen käyttöönoton parantaminen,
uusien keinojen tarve sekä rahoituksen kehittäminen. Itämeren
suojelu on mittava haaste, johon vastaaminen saattaa edellyttää kokonaan
uudenlaisten ohjauskeinojen käyttöönottoa.
Erityisen keskeisessä asemassa on HELCOMin Itämeren
suojelun toimintaohjelman toimeenpano, jonka edellyttämään
lisäresursointiin tulee varautua. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä tarvetta Itämeren
suojelun kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja toimenpiteiden vaikutusarviointien
kehittämiseen.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
siihen yleisempään ongelmaan, että ympäristöministeriön
kehittämis- ja suunnittelumäärärahat
ovat jo vuosia olleet jatkuvassa laskussa. Määräraha
sisältyy ympäristöministeriön
toimintamenomomentille 35.01.01. Valiokunta korostaa, että päätöksenteon
laatu heikkenee, jos mahdollisuutta teettää tarpeellisia
taustaselvityksiä ja vaikutusarvioita ei ole. Ympäristöpolitiikan
suunnittelu, vaikuttavuuden arvioiminen ja toimeenpano edellyttävät
riittävää ja oikea-aikaista tietoa päätöksenteon
tueksi.
Öljyntorjunta
Suomenlahden öljykuljetusten ennakoidaan kasvavan 140
miljoonasta tonnista 250 miljoonaan tonniin vuoteen 2015 mennessä.
Liikenteen kasvun myötä onnettomuusriski on myös
olennaisesti kasvanut. Öljyntorjuntavalmiuden tasoa on selvitetty
viimeksi kahdessa eri hankkeessa, ÖTVAÖljyntorjuntavalmius
merellä -työryhmän loppuraportti, Meri
Hietala ja Kari Lampela (toim.), Suomen ympäristökeskuksen
julkaisuja 41/2007. ja SRÖTVASuomenlahden
ranninkon öljyntorjuntavalmius, selvitys pelastuslaitosten
toimintakyvystä, 4.8.2008.. Näiden selvitysten
johtopäätöksenä on, että Suomenlahden
rannikon öljyntorjuntavalmiudessa on useita puutteita.
Valtion rahoitustarpeeksi on arvioitu 10 miljoonaa euroa vuodessa
vuosiksi 2009—2018 kokonaistarpeen ollessa noin 100 miljoonaa
euroa. Kustannuksia arvioitaessa on muistettava, että tapahtuneiden öljyonnettomuuksien
korjaaminen on moninkertaisesti kalliimpaa. Suuret vahingot, kuten
Prestige, ovat aiheuttaneet miljardiluokan kustannukset. 100 miljoonaa
euroa on myös yhden 150 000 tonnin öljylastin
arvo.
Valiokunta toteaa, että uuden monitoimialuksen hankintaan
on osoitettu jo aikaisemmin 48 miljoonaa euroa ja alus saadaan käyttöön
vuonna 2011. 2010-luvulla on varauduttava kahden uuden monitoimialuksen
hankintaan.
Suomen ympäristökeskuksen toimintamenomomentille
esitetään 600 000 euron lisämäärärahaa öljyntorjuntakeskuksen
perustamiseksi. Valiokunta kiirehtii keskuksen perustamista.
Valiokunta toteaa vielä, että ympäristöministeriö on
pyytänyt Suomen ympäristökeskukselta kokonaisesityksen öljyntorjuntavalmiuden
kehittämistarpeista seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ministeriö aikoo
selvityksen valmistuttua arvioida, kuinka paljon öljysuojamaksua
pitäisi korottaa pelastuslaitosten lisähankintojen
ja osan valtion lisähankinnoista korvaamiseksi öljysuojarahastosta.
Raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan dramaattisen nousun vuoksi öljysuojamaksun
suhteellinen suuruus ei enää vastaa millään
tavoin vuoden 2005 tarkistuksen yhteydessä tehtyä arviointia,
ja asiaa on tarkasteltava uudelleen. Edellä esitettyyn
viitaten
valiokunta kiirehtii öljysuojamaksun korottamista
ja esittää valtiovarainvaliokunnalle, että se
varautuu Itämeren suojelun toimintaohjelman toteuttamiseen.
4 Biodiversiteettiohjelman toteuttaminen ja suojelualueiden
ylläpitokustannukset
Valiokunta korostaa, että kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet
muodostavat alueellisen suojeluverkoston rungon, jonka avulla säilytetään
kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaimmat kohteet.
Samanaikaisesti ne ovat yleisölle avoimia luonnonnähtävyyksiä ja
matkailun tärkein vetovoimatekijä. Reitistöjä tukevan
infrastruktuurin toimivuuden parantaminen on tärkeää kestävän
luontomatkailun edistämiseksi siten, että alueiden
suojeluarvojen säilyminen varmistetaan. Periaatteet ja
kehyksen suojelualueiden ylläpidolle muodostaa luonnon
monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön
strategiaValtioneuvoston 21.12.2006 tekemä periaatepäätös Suomen
luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän
käytön strategiasta vuosiksi 2006—2016;
luonnon puolesta — ihmisen hyväksi., jonka
tavoitteena on muun ohella pysäyttää Suomen
luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä ja
vakiinnuttaa luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien 2010—2016
kuluessa.
Virkistyskäytön palveluiden ylläpidon
haasteet ovat kokonaisuutena kasvaneet, koska esimerkiksi työllisyysrahoituksen
määrä on vähentynyt. Samalla
suosituimpien suojelualueiden käyntimäärät
kasvavat ja monien luontomatkailuyritysten toiminta perustuu yhä enemmän
suojelualueisiin. Valtionmaiden tulevista suojelualueista on perustettu
vain noin kolmasosa, ja perustamattomia on määrältään
runsas 1 000. Säädösvalmistelun
ja kiinteistönmuodostuksen keskeneräisyyden vuoksi
suurimmalla osalla näitä alueita ei ole selkeitä rajoja
eikä niillä ole voimassa olevia rauhoitusmääräyksiä.
Kiinteistöjen muodostaminen on ollut pysähdyksissä kymmenen
vuotta, vaikka luonnonsuojelulaki edellyttää,
että valtion suojelualueista muodostetaan suojelualuekiinteistöjä.
Kiinteistönmuodostuksen loppuun saattamiseen tarvitaan
tulevina vuosina lisärahoitusta.
Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän
käytön strategian toimeenpanoon ei ole osoitettu
erikseen rahoitusta, kuten ei Itämeren suojeluun tai ilmastonmuutoksen
hillitsemiseenkään, vaan toimeenpano tapahtuu
eri sektorien toiminnan ja talouden suunnittelun yhteydessä. Tämä on
haaste sinänsä. Eri strategiat tulee myös
kyetä yhteensovittamaan vaikutusarvioinnin kautta siten,
että esimerkiksi ilmastopolitiikalla perustellut toimenpiteet
eivät aiheuta kielteisiä seurauksia luonnon monimuotoisuuden säilymisen
kannalta.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
myös määrärahaan 35.10.21 Eräät
luonnonsuojelun menot, jolle esitetään 1,77 miljoonaa
euroa. Määrärahataso on aleneva, vaikka
tarpeet ovat kasvussa. Määrärahaa saa
käyttää esimerksi Etelä-Suomen
metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan eli METSO-ohjelmaan sisältyviin
toimenpiteisiin, jotka koskevat erityisesti inventointeja, yhteistyötä ja
seurantaa, uhanalaisten eliölajien suojeluun ja hoitoon
sekä vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon
järjestämiseen.
METSO-toimintaohjelman aloittamiseen kehyskaudella 2009—2012
on varauduttu kehyspäätöksellä,
joka lisää ohjelman rahoitusta ympäristöministeriön
hallinnonalalla 65,8 miljoonalla eurolla. Kuluvan vuoden talousarviossa
on ohjelman toteutukseen varattu 11,25 miljoonaa euroa ympäristöministeriön
hallinnonalalla. Suurin osa määrärahoista
käytetään yksityisten metsänomistajien
vapaaehtoisten aloitteiden pohjalta tapahtuvaan monimuotoisuuden
suojeluun. Vuosina 2008 ja 2009 ympäristöhallinto keskittyy
vanhojen suojeluohjelmien toteutukseen, mutta myös METSOa
toteutetaan 15,5 miljoonalla eurolla. Samalla luodaan ympäristö-
ja metsähallinnolle sekä metsänhoitoyhdistyksille yhteiset
menettelytavat, joita tarvitaan, kun ohjelman toteutus pääsee
täyteen vauhtiin vuodesta 2010 alkaen.
Kokonaisuudessaan talousmetsien biologisen monimuotoisuuden
ylläpitämiseen käytetään 46,8
miljoonaa euroa vuosina 2009—2012. Valiokunta pitää hyvänä,
että neuvontaa metsien monimuotoisuudesta lisätään
jo tulevana vuonna ja ohjelman toteutusta valmistellaan. Metsien monimuotoisuuden
tutkimukseen sekä seurantaan ja arviointiin on panostettava,
jotta tavoite luonnon monimuotoisuuden heikkemisen pysäyttämisestä vuoteen
2010 voidaan saavuttaa.