Perustelut
Ympäristövaliokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan
ja viitaten aikaisempiin lausuntoihinsa komission energia- ja ilmastopaketista
(YmVL 7/2008 vp, YmVL 8/2008 vp, YmVL 9/2008
vp ja YmVL 15/2008 vp) uudistaa niissä esittämänsä kannanotot
ja painottaa yleisellä tasolla edelleen sitä näkemystä,
että EU:n tulee jatkossakin toimia aktiivisen ilmastopolitiikan
edelläkävijänä. Kansainvälisestä taloustilanteesta
huolimatta ilmastonmuutoksen haasteisiin on vastattava tehokkailla
toimenpiteillä, koska ilmastonmuutoksen pysäyttäminen
nyt on huomattavasti halvempaa kuin siirtää toimenpiteet
myöhäisempään ajankohtaan.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallitustenvälisen
ilmastopaneelin IPCC:n arvio hiilidioksidin 445—490 ppm:n
pitoisuustasosta ja noin kahden asteen lämpötilannoususta
ei näyttäisi viimeisimpien tietojen mukaan toteutuvan,
vaan lämpötilan nousu voi olla oletettua suurempaa.
Uusimpien arvioiden mukaan hiilidioksidin tavoitetaso saatetaan
jatkossa joutua asettamaan jopa 350 ppm:n pitoisuustasoon. Ilmastonmuutoksen
haaste vaatii siten entistä mittavampia päästövähennyksiä tulevina
vuosikymmeninä. Tämänkin vuoksi on tärkeää,
että kasvihuonekaasupäästöt
pystytään kääntämään
mahdollisimman nopeasti selvään laskuun.
Valiokunta viittaa tässä myös uusiutuvista lähteistä peräisin
olevan energian käytön edistämisen jatkokirjelmää koskevaan
lausuntoonsa YmVL 28/2008 vp, päästökauppadirektiivin
tarkistamisen jatkokirjelmää koskevaan lausuntoonsa
YmVL 30/2008 vp sekä hiilidioksidin geologista
varastointia koskevan jatkokirjelmän lausuntoonsa YmVL
31/2008 vp.
Keskeistä on saavuttaa aiemmin sovitut päästövähennystavoitteet
toteuttava ratkaisu mahdollisimman nopeasti. Vaikuttavuuden varmistamiseksi
valiokunta katsoo, että on tärkeää vahvistaa
mekanismeja, joilla kaikki EU:n jäsenmaat saadaan käytännössä toteuttamaan
päästövähennystoimet. Ilmasto-
ja energiapaketin vaikutuksia tulee pyrkiä arvioimaan kokonaisuutena,
koska paketin osat vaikuttavat toisiinsa ja toteutustavoilla on
erilaisia vaikutuksia.
Aikaisemmissa kannanotoissaan esittämänsä lisäksi
valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota seuraaviin
näkökohtiin.
Valiokunta tukee ilmasto- ja energiapaketin perusrakenteiden
säilyttämistä ehdotusten mukaisena ja
myös -16 prosentin päästövähennystavoitetta.
Taakanjakopäätöksen toimeenpano edellyttää Suomessa
keskeisillä päästökaupan ulkopuolisilla
sektoreilla merkittäviä päästöjen vähennystoimia.
Vuonna 2020 päästökaupan ulkopuolisen
sektorin kasvihuonekaasupäästöjen tulee
olla noin 6 miljoonaa CO2-tonnia pienemmät kuin
vertailutilanteessa vuonna 2005. Hallitus on tehnyt tarvittavista
toimenpiteistä tarkemmat ehdotukset osana kansallista ilmasto-
ja energiastrategiaaVNS 6/2008 vp. Pitkän
aikavälin ilmastostrategia., jonka käsittelyn
eduskunta on aloittanut.
Valiokunta tukee myös edellä esittämäänsä viitaten
tarvittaessa tehokasta siirtymistä 30 prosentin päästövähennysvelvoitteeseen.
Sopimuksen voimaantulon sijasta EU:n ratifiointipäätöksen
tulisi laukaista siirtyminen tiukempaan kansainvälisen
sopimuksen mukaiseen velvoitteeseen. Viivytyksetön siirtyminen
tiukempaan velvoitteeseen on perusteltua myös siksi, että siten tuetaan
eurooppalaisen ympäristöteknologian kehittämistä ja
käyttöönottoa ja vahvistetaan Euroopan
kilpailukykyä.
Valiokunta tukee riittävän joustavuuden turvaamista
päästövähennysvelvoitteiden
toimeenpanossa. Mekanismien hyödyntämismahdollisuuden
kasvaminen voi olla perusteltua esimerkiksi siirryttäessä 30
prosentin päästövähennysvelvoitteeseen.
Joustavuus tulee kuitenkin turvata kunkin sektorin sisällä.
Päästökauppasektorin ja sen ulkopuolisten
sektoreiden välistä päästövähennysyksiköiden
siirtoa ei tulisi hyväksyä, koska se voi aiheuttaa
päästöoikeuksien hintaan epävarmuutta.
Lisäksi lähtokohtana tulee edelleen olla hankemekanismien
(JI, yhteistoteutus ja CDM, puhtaan kehityksen mekanismi) täydentävyys
siten, että kotimaisin toimin on toteutettava vähintään
50 prosenttia velvoitteesta.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan myös nieluja
koskevan epävarmuuden osalta ja katsoo, että niihin
voidaan ottaa kantaa vasta sitten, kun laskentasäännöistä päästään
sellaiseen yhteiseen lopputulokseen, että lukujen vertailu on
tarkoituksenmukaista ja rooli osana kansainvälistä sopimusjärjestelmää arvioitavissa.