Perustelut

Ympäristövaliokunta on käsitellyt valtioneuvoston selvitystä oman toimialansa osalta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja painottaa erityisesti seuraavaa.

Kestävän kehityksen sisällyttäminen Lissabonin strategiaan riittävän laaja-alaisesti on edelleen suuri haaste. Kestävä kehitys on luonnollinen, kiinteä osa kilpailukykystrategiaa, jonka tulee läpäistä kaikki strategian sektorit eikä olla irrallinen osa sitä. Kun kestävän kehityksen näkökulma on jälkikäteen liitetty strategiaan, se ei muodosta luontevaa perustaa talouden ja työllisyyden tavoitteille. Valiokunta korostaa, että kestävän kehityksen ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen päätöksenteossa vahvistaa pitkällä aikavälillä eurooppalaista kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla ja luo edellytyksiä myös kestävään työllisyyskehitykseen. Lissabonin strategian ympäristöulottuvuutta on edelleen vahvistettava. Ympäristönäkökohtien sisällyttäminen muihin politiikkoihin sisältäpäin siten, että ne ovat lähtökohtaisesti mukana politiikkojen rakentamisessa, on tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeistä. Lissabonin strategian rinnalla on annettava riittävä paino Göteborgin kestävän kehityksen strategialle, jota komissio on viimeisten tietojen mukaan ryhtynyt uudistamaan.

Wim Kokin raportissa "Facing the Challenge, The Lisbon strategy for growth and employment" ympäristö nähdään yhtenä keinona taloudellisen kasvun ja työllisyyden edistämiseksi, mutta sitä ei kuitenkaan ole sisällytetty Lissabonin strategian ydintavoitteisiin. Raportissa ei myöskään ole riittävästi otettu huomioon ilmastopolitiikkaa, vaikka sillä on selkeä yhteys Euroopan kilpailukykyyn. Raportin ympäristöä koskevan luvun lähtökohtana on kilpailukyvyn edistäminen onnistuneiden politiikkakeinojen valinnan kautta, erityisesti "win-win-tilanteita" hyödyntämällä.

Ekotehokkaat innovaatiot ja ympäristönäkökohtien painottaminen julkisissa palveluissa ovat esimerkkinä keinoista saavuttaa kilpailukyky- ja ympäristötavoitteita samanaikaisesti. Raportissa korostetaan myös tarvetta kehittää ekotehokkaiden innovaatioiden rahoitusjärjestelmiä sekä uutta sääntelykehystä, jonka avulla voitaisiin ottaa huomioon myös tuotteiden aiheuttamien haittojen kustannukset.

Valiokunta korostaa tässä yhteydessä ekologisen verouudistuksen merkitystä ympäristöpoliittisena keinona ja odottaa asiassa hallituksen esityksiä. Ympäristöverojen kehittämistä osaksi ympäristö-, vero- ja elinkeinopolitiikkaa on tarkasteltava sekä kansallisesti että EU-tasolla.

Valiokunta painottaa tutkimus- ja tuotekehityksen tärkeyttä ekotehokkaiden innovaatioiden edistämiseksi. Taloudellisen kasvun ja lisääntyvien ympäristöhaittojen irtikytkentä on päätavoite, joka voidaan saavuttaa ekotehokkailla innovaatioilla. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää ekotehokkuuden lisäämistä, samoin kuin kestävien kulutus- ja tuotantotapojen aikaansaaminen. Suomi on hyvä esimerkki siitä, että korkeatasoinen ympäristöosaaminen parantaa pitkällä tähtäimellä kilpailukykyä. Ekotehokkailla innovaatioilla on merkitystä kilpailukyvyn lisäksi myös ympäristönsuojelutavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Ekotehokkuutta voidaan nostaa edistämällä ympäristöteknologioiden kehittämistä. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan korostaa, että ympäristöteknologioita koskeva toimintasuunnitelma tulee toimeenpanna ripeästi. Ympäristöteknologian kehittäminen luo uusia mahdollisuuksia luonnonvarojen kestävälle käytölle ja työllisyydelle ja vahvistaa kilpailukykyä. Taloudellisten ohjauskeinojen edistäminen on keskeisessä asemassa ympäristöteknologioiden käyttöönoton edistämisessä. Riskirahoituksen kehittäminen on tarpeen uusiutuvan energian, erityisesti tuulivoiman kehittämiseksi.

Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota siihen, että ympäristönäkökulman heikkous Lissabonin strategiassa johtaa siihen, että strategiassa keskitytään ainoastaan "win-win-tilanteisiin" ja korostetaan niiden hyödyntämisen tärkeyttä. Tämä vie huomiota siitä, että kasvun ja ympäristön välillä on ainakin lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna myös vastakkainasetteluja, joiden minimointiin on pyrittävä ympäristöpolitiikan keinovalikoimaa kehittämällä ja keskittymällä erityisesti kustannustehokkaisiin keinoihin.