Perustelut

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan pitäen puheenjohtajavaltion kompromissiehdotusta jäljempänä esitetyt kannat huomioon ottaen yleisesti ottaen oikeansuuntaisena ja hyvänä perustana poliittisen yhteisymmärryksen saavuttamiseen. Kompromissiehdotusta voidaan pitää rakenteeltaan ja sisällöltään selkeämpänä ja yksinkertaisempana kuin alkuperäistä ehdotusta. Valiokunta pitää kompromissiehdotusta hyväksyttävänä ja katsoo, että se antaa mahdollisuudet asetuksen nopeaan hyväksymiseen. Valiokunta kiirehtii edelleen asetuksen hyväksymistä tähdentäen, että asetuksen hyödyt ovat siitä aiheutuvia kustannuksia merkittävästi suuremmat.

Kompromissiehdotuksessa ehdotuksen perustavanlaatuiset lähtökohdat säilyvät ennallaan. Siten vastuu kemiallisten aineiden riskeistä säilyy edelleen teollisuudella ja lähtökohtana on "yksi aine — yksi rekisteröinti" -menettely. Kompromissiehdotukseen sisältyvillä muutoksilla selvennetään asetuksen soveltamisalaa, laajennetaan välituotteita koskevia tietovaatimuksia, lisätään yli 100 t vuodessa tuotettavat PBT-aineet (pysyvät, biokertyvät ja myrkylliset aineet) ja vPvB-aineet (hyvin pysyvät ja hyvin biokertyvät aineet) rekisteröinnin ensimmäiseen vaiheeseen, tarkennetaan lupamenettelyn soveltamisalaa, täsmennetään aineiden jatkokäyttäjien velvollisuuksia, laajennetaan Euroopan kemikaaliviraston tehtäviä ja vahvistetaan sen asema ja toimipaikka. Valiokunta toteaa, että muutosehdotukset ratkaisevat suuren osan edellisessä U-jatkokirjelmässä esitetyistä ongelmista. Selkeyden ja yksinkertaisuuden lisääminen voivat sinänsä edistää myös muutoin sisällöllisesti varsin mittavan asetuksen ympäristötavoitteiden saavuttamista käytännössä.

Valiokunta pitää hyvänä myös sitä, että liitteeseen III on lisätty eräitä tärkeitä poikkeuksia kuten malmit ja malmirikasteet. Valiokunta tähdentää, että poikkeaminen on näiden osalta perusteltua, sillä esimerkiksi malmien koostumus vaihtelee niin paljon siitä riippuen, mistä ne ovat peräisin, että selvittäminen olisi erittäin vaikeaa. Asetuksen ympäristön- ja terveydensuojelutavoitteista ei kuitenkaan tingitä, sillä vaikka itse aineet ovat rekisteröinnin ulkopuolella, ovat esimerkiksi niistä tuotettavat metalliseokset rekisteröinnin piirissä. Lisäksi on selvennetty, että poikkeuksen piiriin kuuluvat myös eräät luonnonaineet ja kemiallisesti muuttamattomat aineet, jolloin esimerkiksi selluloosa jää rekisteröintivelvollisuuden ulkopuolelle.

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti erinomaisena "yksi aine — yksi rekisteröinti" -menetelmää, joka on yksinkertaistettuna sisällytetty kompromissiehdotukseen. Periaatteen noudattaminen parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia käyttää hyväkseen olemassa olevia tietoja ja rekisteröintejä ja vähentää tarvetta eläimillä tapahtuvaan kemikaalien päällekkäiseen testaamiseen. Kompromissiehdotuksen mukaan yritysten on jaettava kaikki aineiden ominaisuuksia koskevat tutkimustiedot, sekä koe-eläintutkimuksista saadut että muut ominaisuustiedot. Vaihtoehtoisten testausmenetelmien kehittämiseen ei kuitenkaan oteta muutoin kantaa kuin että tällaisten menetelmien käyttäminen mahdollistetaan. Valiokunta painottaa edelleen aikaisempaa kantaansa siitä, että asetuksen pyrkimys koe-eläinten käytön vähentämiseen ei toteudu, ellei vaihtoehtoisten testausmenetelmien hyväksymistä ja käyttöönottoa edistetä.

Valiokunta on kuitenkin huolestunut "yksi aine — yksi rekisteröinti" -menettelyyn liittyvistä poikkeusmahdollisuuksista puheenjohtajan kompromissiehdotuksessa. Artiklan 10 uuden 2bis kohdan mukaan menettelystä voisi poiketa, jos yhteisestä rekisteröinnistä aiheutuvat kustannukset olisivat kohtuuttomat suhteessa omaan rekisteröintiin tai yritys pitää tietoa kaupallisesti arkaluonteisena ja tiedon paljastuminen aiheuttaisi yritykselle todennäköisesti merkittävää kaupallista vahinkoa tai tietojen sisällöstä on erimielisyyttä. Näiden poikkeusten laaja soveltaminen voi pahimmillaan johtaa koko periaatteen syrjäyttämiseen ja pk-yrityksille aiheutuvien kustannusten kasvamiseen. Menettelyn alkuperäisenä tavoitteenahan oli se, että pk-yritykset voisivat muodostaa yhteenliittymiä samaa ainetta valmistavan tai maahantuovan suuremman yrityksen kanssa ja saada siten apua rekisteröintimenettelyyn. Poikkeusoikeutta soveltamalla suuryritykset voivat irrottautua yhteisestä rekisteröinnistä ja hoitaa rekisteröinnin yksin. Valiokunta pitää tätä huolestuttavana myös siksi, että se voi lisätä tarvetta koe-eläintutkimuksiin.Valiokunta katsoo, että poikkeusmahdollisuudet tulee rajata mahdollisimman suppeiksi eivätkä ne saa vähentää prosessin avoimuutta.

Toinen huolenaihe liittyy altistukseen liittyviin poikkeuksiin rekisteröinnissä vaadittavien tietojen osalta. Yli 10 t vuodessa tuotettavien aineiden osalta tietovaatimuksia koskevat poikkeukset perustuisivat altistukseen perustuville kriteereille (jos työpaikan ilman pitoisuus ei ylitä 0,05 mg/m³, ainetta valmistetaan ja se on tarkoitettu käytettäväksi suljetuissa järjestelmissä ja teolliseen tai ammattikäyttöön tarkoitetun aineen pitoisuus valmisteessa ei ylitä 0,1 p-% tai vaarallisten aineiden luettelossa yksittäisille aineille määriteltyjä pitoisuusrajoja). Valiokunta korostaa, että poikkeusmahdollisuudesta huolimatta näiltä aineilta tulee vähintään vaatia perustiedot ominaisuuksista, jotta voidaan muodostaa käsitys aineiden vaarallisuudesta. Valiokunta pitää koko poikkeusmenettelyä kyseenalaisena, koska se johtaa näiltä osin kemikaalien tutkimuksen ja tietojen välittämisen laadulliseen heikentymiseen. Kysymys on lopulta koko järjestelmän soveltamisalasta, jota koskevat päätökset kuuluvat poliittiselle tasolle, eikä niitä tulisi jättää komitologiamenettelyyn.