Seuraamusjärjestelmä ja sen tehostaminen
Ehdotus sisältää neljä keskeistä muutosta nykyiseen ns. alusjäterikosdirektiiviin. Kaksi ensimmäistä koskevat soveltamisalan laajentamista öljyjen ja haitallisten aineiden ohella kaikkiin merenkulun ympäristönsuojelua koskevan MARPOL-yleissopimuksen kieltämiin aluspäästöihin veteen sekä pakokaasujen puhdistusjärjestelmien eli ns. rikkipesureiden jäämien päästökieltoa suljettujen järjestelmien osalta, joissa pesuvesi kerätään talteen. Lisäksi tulisi säätää kansallisesti hallinnollisista seuraamuksista sekä tehostaa muutoin viranomaisyhteistyötä ja valvontaa.
Alusjäterikosdirektiivi edellyttää nykymuodossaan rikosoikeudellisia seuraamuksia sen soveltamisalaan kuuluvista öljypäästöistä ja haitallisten aineiden päästöistä. Parhaillaan käynnissä olevan ympäristörikosdirektiivin muuttamisen tavoitteena on keskittää kaikki EU-sääntelyn vastaista menettelyä koskevat vakavat ympäristörikokset sen piiriin, joten jatkossa myös vakavien laittomien aluspäästöjen kriminalisointivelvoitteesta säädettäisiin alusjätedirektiivin sijaan ympäristörikosdirektiivissä. Alusjäterikosdirektiivistä ehdotetaan siten poistettavaksi viittaus rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Alusjätedirektiivi puolestaan edellyttäisi, että kansallisesti säädetään tehokkaasti hallinnollisista seuraamuksista sääntelyn vastaisten rikoksia vähäisempien rikkeiden osalta.
Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että hallinnollisen seuraamusmaksujärjestelmän ja rikosoikeudellisen rangaistusjärjestelmän välisen suhteen on oltava selkeä ja ennakoitava. On tärkeää varmistaa, että samasta teosta ei ole seuraamuksena sekä hallinnollinen seuraamusmaksu että rikosoikeudellinen rangaistus. Myös seuraamusten tulee olla varoittavia, tehokkaita ja oikeasuhteisia. Direktiivi velvoittaisi säätämään hallinnollisista seuraamusmaksuista, mutta maksujen suuruus jätettäisiin kansalliseen harkintaan. Valiokunta toteaa, että suomalaisessa järjestelmässä pidetään tärkeänä sitä, että laaja harkintavalta seuraamusmaksun tasosta on tarpeen, jotta se voidaan saattaa kansallisesti vastaamaan tasoltaan sitä, mitä vakavuudeltaan ja muutoinkin vastaavista rikkomuksista kansallisesti on kulloinkin säädetty. Laaja harkintavalta mahdollistaa siten paremmin erilaisten seuraamusjärjestelmien tehokkaan yhteensovittamisen. Valiokunta pitää tämän ohella kuitenkin tärkeänä sääntelyn laajemman tasavertaisen ohjausvaikutuksen kannalta, että seuraamusmaksujen tasosta jatketaan jäsenvaltioiden kesken yhteistä keskustelua.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että seuraamusten määräämisessä huomioitavista kriteereistä ei tulisi säätää täytäntöönpanosäädöksellä, vaan ensisijaisesti direktiivitasolla. Neuvotteluissa tulee siten pyrkiä siihen, että mikäli seuraamusmaksujen määräämisessä huomioitavat seikat halutaan määritellä ehdotettua tarkemmin, tästä tulisi säätää direktiivissä eikä komission täytäntöönpanosäädöksessä. Valiokunta katsoo myös, että sääntelyn tekniseen yhdenmukaisuuteen MARPOL-yleissopimuksen kanssa tulisi kiinnittää jatkovalmistelussa huomiota tarpeettomien tulkintaepäselvyyksien ehkäisemiseksi.
Ympäristövaikutukset
Direktiiviehdotuksessa pakokaasujen puhdistusjärjestelmien eli ns. rikkipesureiden jäämien päästäminen veteen kiellettäisiin silloin, kun pesuvedet kerätään talteen. Avoimen kierron pesurien pesuvesien päästäminen olisi jatkossakin sallittua, jos ne täyttävät IMO:n ohjeistuksen mukaiset päästökriteerit. Valtioneuvoston kirjelmästä ilmenee, että noin 85 % globaalisti käytössä olevista rikkipesureista on avoimen kierron pesureita, mutta Itämerellä liikennöivien alusten pesureista noin 86 % on hybridilaitteita, joissa pesuvesi joko kerätään talteen (suljettu kierto) tai päästetään veteen (avoin kierto).
Valiokunta pitää ehdotettua päästökieltoa hyvänä, sillä se vähentää meren happamoitumista, rehevöitymistä ja pilaantumista haitta-aineilla. Päästöjen aiheuttama riski on korostunut Itämerellä, joka on erityisen herkkä merialue. Itämeren puskurikapasiteetti on luontaisesti alhaisempi kuin normaalisuolaisen meriveden, joten happamilla pesuvesillä on siihen suurempi vaikutus. Pesuvedet ja ainejäämät sisältävät rehevöittäviä aineita, erityisesti typpeä, jonka määrän lisääntymistä Itämeressä olisi rehevöitymisen hillitsemiseksi vältettävä. Pesuvesien ja ainejäämien sisältämät raskasmetallit ja polttoprosesseista syntyvät polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) voivat olla eliöstölle haitallisia. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon myös näiden mahdolliset yhteisvaikutukset ja ilmastonmuutoksen samansuuntainen happamoittava vaikutus meriin. Rikkipesurien jäämien haitallisuus meriympäristölle on todettu monissa tutkimuksissa. Valiokunta toteaa, että Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman vuosille 2022—2027Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:30 mukaan rikkipesurien pesuvesien haitallisten aineiden vaikutuksia Itämeren meriympäristölle tulisi vielä selvittää ja toimenpideohjelmassa on osoitettu erityinen toimenpide tätä varten.
Valiokunta toteaa, että myönteinen vaikutus erityisen herkän Itämeren meriympäristön suojelun tasoon rikkipesurien aiheuttamien päästöjen osalta jää rajalliseksi, kun avoimen kierron pesurien pesuvesien päästäminen olisi jatkossakin sallittua, jos ne täyttävät IMO:n ohjeistuksen mukaiset päästökriteerit. Valiokunta pitää ehdotusta kuitenkin myönteisenä edistysaskeleena meriympäristön suojelun kannalta, sillä kansainvälisen merenkulun päästörajoitusten aikaansaaminen on osoittautunut aikaa vaativaksi. Valiokunnan mielestä tavoitteena tulee olla kiellon ulottaminen myös avoimen kierron pesuvesiin. Valiokunta korostaa, että lainsäädäntö edellyttää vesien tilan parantamista. Vesienhoidon tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene ja että vesien tila on vähintään hyvä. Tavoitteen toteutumista ohjaa EU:n vesipuitedirektiivi ja siihen perustuvat vesienhoitosuunnitelmat. Yhteistyötä ja toimenpiteitä tarvitaan yhteiskunnan kaikilla aloilla, jotta vesien- ja merenhoidon tavoite, eli vesien hyvä tila, voidaan saavuttaa vuoteen 2027 mennessä. Erityisesti rannikkovesien kemiallinen tila ei ole parantunut vesipuitedirektiivin tavoitteiden edellyttämällä tavalla, ja rehevöityminen on esteenä hyvän ekologisen tilan tavoitteen saavuttamiselle.
Direktiiviehdotuksesta arvioidaan aiheutuvan aluksille kustannuksia vain vähän MARPOL-velvoitteita pidemmälle menevien vaatimusten osalta eli käytännössä suljetun kierron rikkipesureiden jäämät tulee viedä maksua vastaan satamassa sijaitseviin vastaanottopaikkoihin.
Valiokunta toteaa lopuksi, että pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan hallitus vahvistaa säädöstyötä kansainvälisillä foorumeilla (Itämeren suojelukomissio HELCOM, International Maritime Organization IMO) muiden Itämeren maiden, erityisesti naapurivaltioiden, kanssa. Hallitusohjelman mukaan myös alusten huuhtelu-, ruokajäte-, rikkipesuri- ja käymäläjäteveden purku mereen kielletään Suomen aluevesillä. Valiokunta pitää tätä direktiiviä laajempaa tavoitetta tärkeänä ja kansallisia tiukempia päästökieltoja perusteltuina. Sääntelyn tulisi kuitenkin olla pitkällä tähtäimellä rakenteeltaan sellaista, että se koskee kaikkia laivoja ja johtaa todellisiin ympäristöhyötyihin ja meren tilan parantumiseen. Jos jätevedet puretaan heti aluevesirajan jälkeen, haitalliset aineet päätyvät kuitenkin mereen. Valiokunta kannustaa rajoitustoimiin HELCOM-maiden yhteistyön kautta siten, että kun ne yhteistyössä tekisivät ehdotuksen IMO:lle, voitaisiin saada lippuvaltiosta riippumatta kaikkea laivaliikennettä koskevat ympäristön kannalta tarpeelliset päästökiellot.